Eilen myrskysi merellä ja rannikolla. Kaikki tietävät mitä tapahtui ja missä. Media aloitti rummutuksen hyvissä ajoin, pari päivää ennen huippuhetkeä joka ajoittui aamuyön tunteihin mutta venyi iltapäivään kun myrsky olikin tavallista "pitkävihaisempi" Aila. Aila kun oli ilmeisesti päivän nimipäiväsankari.
Ylläoleva kuva ei ole eiliseltä. Eilen ei näyttänyt tuolta, siis pyhässä Kallossa, johon "kaikki" porilaiset kuuleman mukaan ryntäsivät vuoden kovinta myrskyä ihailemaan kännyköidensä ruuduilta. Kuva on 90-luvun alkupuolelta, ellen väärin muista. Tai oikeastaan se on valokuva-albumistani, sellaisesta non A4 kokoisesta paperikuvasta. Paperikuvasta joka syntyi Porin Sampolan lähiökaupunginosassa, silloin asuttamassmme kerrostaloasuntomme keittiössä, jonka olin pimentänyt kuvia tehdäkseni.
Silloin ei ollut forecaa netissä. Netti otti haparoivia ensiaskeleitaan, lähinnä omituisten nörttien kuvaputkilla. Ei ollut windyä eikä verkkokameroita kuvaamassa realiaikaista striimiä kallon majakassa tai / ja reposaaren merimestalla. Ilmatieteiden laitos varoitti merenkulkijoita bofoorien kohoavista lukemista. Puiden latvoista katsoin, onko tuulen suunta otollinen myrskykuvien saamiselle. Siis aaltojen lyöminen rantaan oikeasta suunnasta, suurten aaltojen. Lukemattomia kertoja tuli pettymys kun tuuli olikin Kallosta katsoen luoteen ja pohjoisen välillä, eikä lounaan ja lännen. Tuossa mustavalkoisessa kuvassa tai sen syntyessä filmile, se oli lännessä.
Nykyään on hienoa kun ei tarvitse lähteä rantaan kastumaan ja palelemaan. Voi katsoa myrskyä suorana lähetyksenä kotikoneellaan ja juoda vaikkapa siinä kaffeet. Ja muut toimittavat kuviaan nettiin ihasteltavaksi. Joka tapauksessa; olipa myrskyn suunta niin tai näin.
Mitä kuvasin eilen, kun en mennyt lähellekään merta ?
En olisi varmaankaan kuvannut yhtään mitään, lähtenyt mihinkään. Mutta oli mentävä, kun oli aika sairaanhoitajalle tuossa talossa josta oltin muistoksi kuvan Sokoksen parkkikatolta Isolinnankadun puolelle katsoen. Kuva on minulle merkittävä koska uskon ja toivon, etten enää mene tuohon taloon asioissa joissa olen siellä käynyt noin kahden ja puolen vuoden ajan, noin kolmen viikon välein. Eilinen käyntini oli viimeinen. Erosimme hyvässä hengessä, ja tyytyväisyys oli molemminpuolista.
Satakunnan Sairaanhoitopiiri tarjosi kahvit, vastaanottoa odotellessa. Useimmiten olen ollut juomatta, mutta nyt merkkipäivän kunniaksi otin. Hyvää oli. Pahvimukiroskiksen kansi oli jätetty koronateknisesti auki, ja roskapussin väri kertoo laitoshuoltajalle sekä jätteen loppusijoittajille loput.
Päästyäni "polilta" pois, siirryin toiselle katolle. Ottamaan "varastokuvia" kohteesta jota olen kuvannut aivan pirun paljon. Samoilta jalansijoilta joista kirjoitin tänne syyskuun alussa. Siihen voi tutustua lukemalla ja katselemalla tästä.
Itäpuiston itäpään "ruskan" alkua puiden latvoissa. Joihin katulamppujen valo ei yllä. Jääköön rakennustyömaa tällä kertaa kuvan oikean laidan ulkopuolelle. Selasin arkistoani, laittaakseni tähän seuraavaksi vertailukuvan joltain aiemmalta vuodelta. Mutta huonolla menestyksellä. Mennään eteenpäin:
Minulla oli toinenkin meno kaupungilla. Välissä hyppytunti, joten lähdin Kirjurinluotoon katsomaan miltä näyttää. Uimarannan molemmissa päissä on "pömpeli". Tässä on toiminut joskus satunnaisesti suppilautavuokraaja. Muuten kioski on ollut vailla käyttöä tai käyttäjää. Olisi hienoa asua tuollaisessa osoitteessa.
Toisessa päässä rantaa, osoitteessa Koivikkopolku 2, toimi kesällä tuollainen. Kauniilla ilmalla. Jos olisi ollut jazz eikä korona, niin tuskin olisi siinä muodossa toiminut.
Mennessäni luodolle kävelemään, menin nähdäkseni kuinka kauas tuuli puhaltaa suihkulähteen suihkun. Oletin dramaatisempaa. Kuvattavana hiukan hankala. Mutta tuli tuosta jonkinmoinen, monen joukosta.
Monenlaista propagandaa näkyy liimattuna sinne tänne. Taavi-sillan kaiteissakin. Hamppua.
Näitä ei suositella kuvina julkaistavan, koska töhrijä saa siitä sitä mitä tavoittelee. Saakoon nyt kuitenkin tämä "kulssoni" (kusipäälippalakkilökäpöksy-ikääntynyt jonne) julkisuutensa. Sama kulssoni töhri kuukasi sitten maire-veistoksen eetunaukiolla. Nyt ovat olleet vuorossa kirjurin.... mikälie koppi.
Karjarantaan
Kun aikaa oli vielä vähäsen, menin Karjarantaan josa alkaa purkutyö jota aion; sitäkn seurailla ja dokuentoida. Purkukone on tullut paikalle. Sisätilojen purkaminen on allkanut ja pian alkaa rakennusta kaatua.
Kävin heinäkuun 19. illalla dronen kanssa paikalla. Tuo pyöreä konttorirakennus on suojeltu. Muu rakennusmassa sen ympäriltä lähtee. Mielipiteeni joka poikkeaa valtavirrasta on, että hyvä. Kaupunkiympäristö kehittyy suuntaan johon sopiikin. Teollisuuskasarmit kuuluvat tänä aikana muualle.
Toinen "musta" kerrostalo on valmistunut, nimeltään Baritoni. Kuvan oikealla laidalla tai sen ulkopuolella Sopraano.
Puunaulakatu vaihtuu kaupungin suuntaan mennessä Karjapihaksi, jonka varrella on tämä idylli. Joskus Google mapsiin ottamani, laajempi nähtävissä tässä
Karjapihan päässä on muuntaja. En ole aiemmin kertonut, mutta olen varkainmiten kuvannut ....... muuntajia! Niistä tulee jossain vaiheessa "reportaasi"
Sitä odotellessa ja pahinta pelätessä: Hyvää päivänjatkoa, tyynessä syyssäässä -myrskyn laannuttua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti