Lokakuun lopun kuvaryöppy

Vähän yli viikko kulunut edellisestä kirjoituksestani (23.10.2020), joten ajattelin laittaa lokakuun lopun kuvia tällä tavalla "muistiin", ja ihmeteltäväksi. Aiheet ja kohteet jatkuvat minulle ominaisissa melko totutuissa, mutta mukaan mahtuu nyt eräs uusikin asia. Tai paluu melko kaukaiseen menneisyyteen, jonka aihe ajankuluna tuntuu nyt nousevan esiin työpöydälläni ja ajatusmaailmassani. Siitä myöhemmin, mutta ensin näkymiä viikon varrelta. 

Pistin aloituskuvaksi tällaisen  näkymän syksyisestä Länsipuistosta. Olin 30.10. lyhyellä, parin korttelin kierroksen käsittävällä kävelyllä. Otin muutaman kuvan Google mapsiin, mutta tällainen "kiva" ruska- tai puistonpuulehtikuvakin täytyi napata talteen.  Kuten tunnettua, kirjoituksen ensimmäisestä kuvasta tulee julkaisun ns kansikuva, joka tulee somessa esiin esikatselukuvana. Sen on hyvä olla tuollainen ärsyttämätön "neutraali", ajankohtainen kuva. Toisaalta se on monelle mitäänsanomaton räpsy, jonka ohittaa puolessa sekunnissa, varsinkin jos sitä pitää somen (FB) seinällä vain kuvana, eikä linkkinä eteenpäin, tässä tapauksessa tänne. 

Jaarittelu sikseen, ja asioihin

Kirjurinluodon kukkapadat on viety pois ja lähteen pumppu sammutettu. Lintuhäkit tyhjennetty,  alpakat ja vuohet (tai mitkälie pukit tai kilit) viety talvehtimaan. 

Rauma-Repolan rakennusten purku Karjarannassa etenee. Tuo pyöreä rakennus jää. 

Sopraanon ja Baritonin (tummanpuhuvat kerrostalot Karjarannassa) ja joen välissä olevan "bulevardin" kulkuväylät ovat tulleet valmiiksi. Talojen välissä näkyy edellisen kuvan "repolat"

Rauhanpuiston alussa, Karjarannantien tuntumassa
tehdään tasoristeystä uusiksi. 

Kaikki liikenne, myös kevytsellainen on laitettu "kiinni". Mutta näitä räpsiessäni joku tai muutamakin kovapäinen urpo seikkaili työmaa-alueella pyörineen. Itse olen kai niin tyhmä, että noudatan ohjeita. 
Eikä minulla ole tapana oikoa kulkemisissani, kun pyöräilyni ei ole hyötysellaista. 

Niittäjänsiltaa ja muuta mukavaa

On aika laittaa laiturit ja kävelysillat "talviteloille". Aloittelivat homaa alajuoksulta alkaen. 
Niittäjänsilta lähtee pian . . .  
Tuollaista nostolaitetta sanotaa mobiilinosturiksi. Tai on sanottu. Nykyään ei kannata, koska joku luulee kitenkin että kyseessä on joku appi jolla voi nostaa jotain vaikkapa kännykän avulla. 

 . . .   viisi päivää myöhemmin. 

Tulevien kunnanllisvaalien ehdokashankintaa Eetunaukiolla. Otin kuvan kulkeissani, en kannanottona mihinkäänpuoluesuuntaan. Mairella pipo. Ja minulla pipo kireällä. Jääköön sanomatta. 

Kellojen ajat siirrettiin taas kesäajasta normaaliaikaan. Tunti juhannuksen päin, on hyvä muistisääntö. 
Meillä on pari seinäkelloa ja yksi keittiöradion kello, jotka....  joiden aika täytyy rukata käsin kohdalleen. Tietokoneet ja kännykät, ja muu älylaitteisto ottavat aikansa netistä joten niiden kanssa riittää että katsoo asian tapahtuneeksi. 
Uudemmissa kameroissakin on wifit ja wlanit, mutta minulla on neljä joiden kellot täytyy asettaa aikaan itse. Monet ovat mieltä, ettei niiden kellonajoilla ole merkitystä tai pitävät ne koko ajan jossain ajassa; kesä- tai normaalissa sellaisessa, eivätkä lopulta muista kummassa. 
Minä haluan tietää milloin ja mihin aikaan miäkin kuva on otettu. Ei siinä sen suurempaa dramatiikkaa. 

Etsiessäni hyllystä jotain, tuli käsiini tämä "lintutorveksi" nimittämäni iso objektiivinrumilus. Mietin asiaa kolme minuuttia, ja päätin pistää sen myyntiin. Ajattelin että olen "lintuni kuvannut", ja joku saa  tuosta  vielä ihan hyvän tai käytännöllisen putken käyttöönsä. 
Otin pari kuvaa siitä, lisäsin kauppaan mukaan täkyksi blackrapidin remmin. Pistin hinnaksi 320, ja jaoin sinne tänne. Oli sunnuntaiaamupäivä ja ajatteln että saattaa jollain olla aikaa plarata nettiä lepopäivänsä ratoksi. 
Neljä tuntia myöhemmin tuli ostaja, latoi hinnan käteeni ja vaihdettiin 1000 sanaa kuvauksesta. Puhuttiin hänen kelloharrastuksestaankin, johon liittyvä hankinta oli saman matkansa varrella. 
Tuolla tämän kirjoituksen lopulla on esillä kello, joka olisi saanut olla rauhassa jossain laatikon pohjalla, mutta motivoiduin senkin kuvaamaan ja arkistoimaan diginä. 

Kolikkoa ja postimerkkiä

Yhdessä Englannin kolikossa on ärsyttävä "rantu" jota olen yrittänyt saada, ellen kokonaan pois, niin ainakin vähän vaaleammaksi. Kyseessä lienee sähkökemiallisen parin aikaansaama vihertymä pronssissa. 

Vanha konsti: Kolikko ketsuppiin. 

Vuorokauden muhittua, jotain on irronnut ja väriä tullut ketsuppiin 

"hinkkausta" ja putsausta. Rantu vaaleni, samoin kuin raha muutenkin. 
Tätä ei pidä tehdä, ellei kyseessä ole joku "joutava" raha, jolla ei ihmeenpää arvoa ole. 

Pariksi päiväksi suolaveteen, saamaa hieman himmeyttä pintaan. 
Stten takaisin muiden joukkoon. 

Hääräsin pari päivää kanadalaisten merkkien parissa. Selvitin julkaisuajankohtia ja muuta. Tein kuvaa ja lopuksi hukkasin tekeleeni. Sellaistakin saattuu, mutta onneksi ei kovin usein. Muuta kuin tämä, ei jäänyt jäljelle. Victoria on 1800- luvun lopulta. 

Leikkeiden liotusta, merkkien kuivaamista ja prässäystä. Joskus jonkinlaiseen järjestykseen. 

Iso, vanha mies leikkii ?

Nyt kaikken tosikoiden ja jääkiekkofanien kannattaa hypätä johonkin. Muualle ja aivan muihin aiheisiin, jos tämä seuraavaksi tuleva aihepiiri aiheuttaa ahdistusta tai myötähäpeää. 

. . .  

Sain nimittäin haltuuni leluja: leegoukkoja ja jotain muutakin. Niiden parissa meni tovi, kun selvitin vähän niiden taustoja; sarjoja mihin ne ovat kuuluneet tai kuuluvat. 

Tämä x-siipihävittäjä kiinnosti minua erityisesti. Se oli liikkeellepaneva "voima", kun näin netissä satsin leluja jonka joukossa se oli. Malli on ns. koottava. Revell:in tuotantoa ja liittyy Star Warsin uudempiin eokuviin, joista yhtäkään en ole suostunut näkemään. Olen alkuperäisen trilogian kasvatti ja kannattaja. 
Uudempi tuotanto on pelkkää pa*kaa. Mutta olkoon nyt tämä "hävittäjä.... 

Puuhasin tavaroista kollaasin johon pinosin kuunkin taivaalta. Aika muovinen tekele, kuten kohteetkin. 

Netistä löytyi tietoa hahmoista. Tämän voisi koota kasaan ...joskus. 

Kasasin toisenkin kollaasin. Muistojen albumista skannaamalla.  Kuvat ovat melko varmasti vuodelta 1973. Olin jälleen räpsinyt perheen kameran rullan täyteen, josta äitini tietysti tykkäsi kovin. Keskellä sen aikainen "selfieni", ja kahdessa muussa kuvassa "koottavia" Oikeanpuoleinen on melko varmasti
de Havilland DH 100 Vampire. Eroaa jonkin verran "siitä" vampiresta. 
En ole aivan varma muistanko sen oikein, ja kuva on kehno. Mutta vasemmanpuoleisen valkoisen muistan varmasti. Se oli DC-10:n kilpailija: Lockheed Tristar, josta kuva alla. 
Tristar-mallissani silloin, on siirtokuvat vinksin vonksin. Mutta ovat silti laitettuna siirtokuvina, eikä liimattuina papereineen kuten tuossa "vampiressa"

Kasasin 70-luvulla melko paljon pienoismalleja, joita silloin kutsuttiin koottaviksi. Enimmäkseen lentokoneita, mutta pari laivaakin muunmuassa tosi työläs sotapurjelaiva. Pari autoa, ja ainakin yksi panssarivaunu ja jotain sota-ajoneuvoja. Koottavien valikoima painottui toisen maailmansodan aikaisiin lentokoneisiin. Niiden nimet ja mallit osatttiinkin uskomattoman hyvin. Lisäoppia haettiin Korkeajännitys-lehdistä. Ikäluokkani tuntee edelleen eri "lentävät linnoitukset", Lancasterit, Bellheimit, mersut, spitit, mustangit ja vaikka mitkä. Saksalaisia nimiteltiin hunneiksi ja fritzeiksi, mutta ei  kuitenkaan sillä n-alkuisella sanalla jota ei voi nettiin kirjoittaa.

Renesanssi:

Juuri nyt, samoihin aikoihin kun noita tutkin (tai muutamia päiviä myöhemmin - minä ehdin siis ensin enkä hurahtanut mediaan), ilmestyi paikalliseen maakuntalehteen juttu, että Porin Kalaholmassa on avattu Harrasteässä-  niminen puoti joka myy pienoismalleja ja niiden tekemisessä tarvittavaa tavaraa; tarvikkeita. Selasin sivunsa läpi, tutkin tarjontaa ja Youtubesta kanavaansa. Ja päädyin vihjaamaan että olisi yksi joka kiinnostaisi, mutta osto sopisi vasta...  tätä kirjoittaessani: huomenna. 
Sain vastaukseksi, että voivat laittaa haluamani minua varten syrjään, ja voin hakea sen sitten... huomenna. Niin tehdään. Hienoa, palvelua. 

Tämä ja pari samaan aikaan ottamaani kuvaa on "nakottanut" mielessäni silloin tällöin. Otin kuvan helmikuussa, siis tänä vuonna. Se on kirjastosta, jossa pienoismallikerho piti näyttelyä. Liimauduin tämän vitriinin ääreen, kun siinä oli näytillä eri variaatioita tuosta Lockheed F104 Starfighteristä. Se on mallina pirun hieno, siis lentokoneen mallina. Sillä on historiansa kylmän sodan ajalta.  Mutta sillä on minullle myös koottava-historiallinen merkitys. Tein saman mallin, todella isossa mittakaavassa, joskus sen aikaisen harrastamiseni loppuvaiheessa. 
Päädyin "tietenkin" samaan malliin nyt, kun näin sen olevan saatavilla. Ei kuitenkaan niin isona, vaan tuolllaisen 1:72 kokoisena, joka on kuvassa tumaisena USAF-merkein. Olo on kun jouluaatonaattona  :DD

Palaan aiheeseen melko varmasti, kun "homma" etenee. 

Takaisin tosielämään

Poikkesin pyöräillessäni lentokentällä. Hiljaista oli, kun korona. Mutta onhan siellä muutenkin ollut. Tämä tukiaislentokone lensi pari viikkoa sitten lintuparveen. Lennot keskeytyivät pariksi päiväksi, ja helsinkinn matkustavat 3 ja puoli  tai  1 ja kolmeneljäsosaa henkilöä / lento, joutuivat ikävystymään junassa tai bussissa. Kuvasin koneen, ei sen kummempaa.

Äestäjänkadun ja Katariinankadun kulmassa puretaan vanhaa liikerakennusta jossa on toiminut vaikka mitä. 

Viiden tonnin lukema meni tänään (1.11.) "rikki", ja 6 kilometriä yli. 
Kausi alkaa olla lopuillaan.

Harvenevaan tahtiin pyöräilyjä. Lokakuussa ajot jäivät neljään. 

(perintö)kello   -  kuvia, ei sanoja

mitä minä tässä teille mitään toivotan...... 

Juttu päättyy nyt tähän, ellette sattuneet huomaamaan.

_____

Junalla Helsinkiin

Tämä on paluu 15:n , pian 16 vuoden taakse:  Helsingin rautatieasemalle, ja hotellille jossa yövyimme matkallamme mottoripyörämessuille helmikuussa 2005 

Otin ylläolevan kuvan Helsingin rautatieaseman Rautatientorin puoleiselta sisäänkäynniltä.  Liput liehuvat.  On Runebergin päivä, tai oli. Ateneumin salossa valtiolippu. Ateneumista ja Suomen lipusta variaatioineen saisi oman kirjoituksensa, mutta koska tietoa niistä löytyy googlella pilvin pimein. 

Kävin läpi romppujani (DVD-R- levy, sellainen ceedeen näköinen) tuolta ajalta, etsiessäni kuvia vuosilta 2000 - 2001. Niitä en löytänyt, koska niitä ei ole. Mutta kuten aina pakkaa tapahtumaan, lähti asia rönsyilemään ja löysin muuta. 

Löysin kuvan tai kuvakaappauksen junalipputilauksesta VR:lle, ja hotellihuonevarauksen. Molemmat päivämäärineen, hintoineen ja muine erittelyineen. Siitä sain idean tähän blogkirjoitukseen: 
Tein virtuaalivaraukset jotka vastaavat mahdollisimman paljon tuota vuoden 2005 matkaa.

Junalippujen  tilaus VR:n nettisivuilta, joulun alla 2004. Hyvissä ajoin ennen matkaa. 
Kaksi aikuista, kaksi lasta (silloin 11- ja 16-vuotiaat). Meno-paluu Harjavallasta Helsinkiin. 
Hinta yhteensä 177,80 euroa. 

Entä nyt?

Vastaava lipputilaus:
Hinta yhteensä 81,40 euroa.  
Erotus 96,40 euroa. 

Tein vertailun myös majoituksen osalta:

Hotelli Ava Helsingin Vallilassa oli tuolloin suosikkini. Sinne siis.
Perhehuoneisto neljälle maksoi helmikuussa 2005 93 euroa

Entä hotellihinta nyt?

Ava-hotellista ei saa huonetta. Se on ilmeisesti varattu Ava-säätiön kursseille osallistuvien käyttöön. 
Etsin hotellin Sörnäisistä, joka saattaa olla hintatasoltaan Vallilaa kalliimpi, mutta antaa kuitenkin hyvän vertailupohjan hotelliyöpymisen hinnalle, kolmen tähden hotellissa suunnilleen samalla suunnalla. 
Vastaava neljän hengen majoittuminen
maksaisi nyt  140 euroa.  

Kokonaiskustannukset, matkustamisen ja majoittumisen osalta olisivat nyt, 2020:  220 euroa. 
Viisitoista vuotta sitten hintaa kertyi: 270 euroa. Visikymppiä enemmän kuin nyt. Messulippujen hintaa en muista, mutta siitä voi olla melko varma,  että tuo viidenkympin erotus saattaisi mennä nyt niihin. 

Useamman ihmisen kannatti tuolloin tietenkin tehdä matka henkilöautolla. Junalippujen hinnalla sai silloin paljon bensaa. Nykyhinnallakin sitä saisi 125 litraa. Keskiverron auton rohkealla 8/100 matka-ajokulutuksella sillä määrällä ajaisi noin 1500 kilometriä. Tuota junamatkaa vastaava ajomatka autolla on noin 500 km. 

Jos jostain syystä haluaisin nyt mennä Helsinkiin, menisin edelleen junalla. Inhoan varsinkin talvella autolla ajamista, siis maantieajoa. Varsinkin jossain pääkaupunkiseudulla. Inhosin sitä silloinkin, ja taisin saada oudon maineen. 
Pysäköiminen Helsingissä on kallista. Ratikalla kulkeminen halpaa. En pidä linja-autolla matkustamisesta. Se on ahdas purkki, jota ajaa hulluna joku rattiraivoinen kännykkää räpläävä..... kuski. 

Menisin (siis minä, yksi henkilö itsekseni kaikkine ale-etuineni) mieluummin Tampereelle päiväksi. Katsoin piruuttani, mitä se maksaisi. Siis junalla.
Meno-paluu Pori-Tampere-Pori. Tavallisena arkipäivänä esimerkiksi 3.11.2020; Siis parin viikon kuluttua  maksaisi  9 (yh-dek-sän) euroa.  Kympillä saisi fillarin mukaan; maksaa vitosen / sivu. 
Eli kahdellakympillä Tampereelle pyöräilemään. Tähän aikaan vuodesta jättäisin pyörän kotiin. 

Lopuksi

 - toinen kuva Rautatientorin puoleiselta sisäänkäynniltä, Helsingin rautatieasemalla 5.2.2005. 
Alkukuvan Ateneumia vastapäätä, Rautatientorin toisella puolella on Kansallisteatteri. uo harmaagraniittinen vähän linnan näköinen rakemmus. Aleksis Kiven patsaskin näkyy kuvassa, kun tarlkemmin katsoo - ja isommaksi klikkaa. 
Otin kuvan kello 15:22. Juna johon nousimme, lähti asemalta kello 16:04. 

Porissa: 23.10.2020

Kello 14:58

____

___

__

_

-

.

_

Ankeuden ankeutus - kiroiluvaroitus

.. 



Lokakuun loppu. Viikko - vähän päälle, marraskuuhun. 
Aloitin tämän kirjoitelman laatimisen, keräämällä koneelta muutaman vastaavana päivänä aikaisempina vuosina ottamani ja tallentamani kuvan. Otsikoksi laitoin: "Ankeus"
Laitoin kuvat jonoon, tallensin luonnoksen ja join välillä lisää kahvia. 

Ennen kuin jatkoin sisällön muokkausta, kurkkasin sähköpostit. Myös G-mailin, jota katson harvemmin.  Meni niinsanotusti "etusivu uusiks". Mutta hyvä niin, ettei aina tule jotain jonninjoutavaa.  Aloituskuva on kaapattu videoltani, johon kohdistui minulle enennkokematon toimenpide. Josta tarkemmin nyt raportoin. 

Tuollainen viesti oli tullut YouTuben moderaattoreilta, tai mitälie sensoreita ovat. 
Kuvakaappaus näytöltä on laadultaan perseestä, joten viesti:

< Lainaukset alkavat >
”Hei Jorma Lindqvist
Kuten ehkä tiedätkin, yhteisön säännöissä määritetään, minkälaista sisältöä YouTubeen saa – ja ei saa – lisätä. Videosi Kosmos lantern merkittiin tarkistettavaksi. Tarkistuksen jälkeen päätimme, että video ei sovi kaikenikäisille katsojille ja asetimme sille ikärajoituksen.”

Menin ja katsoin, mitä olenkan mennyt tekemään! Tuben sivuilta löytyi ukaasi:
”Älä julkaise videoita, jotka yllyttävät erityisesti lapsia vaarallisiin ja vahinkoja aiheuttaviin temppuihin. Tällaisia haitallisia tai vaarallisia temppuja esitteleviin videoihin voidaan sisällön mukaan kohdistaa ikärajoituksia tai ne voidaan poistaa kokonaan.”
< Lainaukset loppuvat >

Mikäli olette kirjautuneina Googleen tai / ja YouTubeen, ja olette täysi-ikäisiä sekä mielellään täysipäisiäkin, voite nähdä tuon järkyttävän videoni kokonaisuudessaan, klikkaamalla tätä tässä!

Mitä tuohon videoon tulee, niin vastaavia on "tubessa" tuhansia. Ilman ikärajaa

Ei tästä nyt enempää, mutta tämän kirjoituksen lopussa terveiset tuon videoni "ilmiantajalle"

Lokakuun lopun kuvia - parin vuoden takaa

Etelärantaa  -  2017

Rauhanpuiston päässä oleva tasoristeys meni 18.10.2020 remonttiin, ja on niin ollen nyt suljettu kaikelta liikenteeltä. Jos ei sada, niin käyn räpsimässä jonkun kuvan työmaasta. Siihen asti tämä kuva kolmen vuoden takaa. 

Otavan kruunua rakennetaan . . .  

. . .   ja Liisantorin liikuntapaikkaa

Teatteria ehostetaan vuosi sitten. Nortamo kävi pesussa tänä syksynä 2020, ja palasi paikalleen.
Tästäkin "täytyisi" käydä nappaamassa ajantasainen näkymä talteen. 

Hotelli Otavan "takapiha", teatterin nurkalta nähtynä. Vuosi sitten

Keskuskartanon korjaustyö, vuosi sitten . . . 

Nytten joo;
Keskuskartanon korjaus on valmistunut, ja talo saanut modernin sävyn.
Kuva on jonkin verran"tehty", muttei rääkätty

Ensilumilla

Sääkuvat ovat tylsiä. Ja lähinnä itselle laitettuja, ku säätä olen seuraillut ...  kauan

Ensilumi 2019  -  8.11.2019

Ensilumi 2018  -  26.11.2018

Tämäkin vielä, ensilumi 2017  -   26.10.2017

Ilmatieteen laitos määrittelee ensilumen sataneeksi silloin,
kun paikassa on sentti lunta maassa, aamulla kello 9. Jos sitä on puussa, niin sitä on maassakin. 

Mittarit hallaa seuraamassa

Minulla on kaksi lämpömittaria: ykkönen ja kakkonen

Ykkösen anturi on vajaan metrin korkeudella.  Kakkosen kahden ja puolen metrin-
Virallisilla havaintoasemilla anturi on joidenkin lähteiden mukaan tuon 2,5 metrin korkeudella. 

Pistin jälleen kerran kameran "hommiin". Seuraamaan mittareita, ja ottamaan kuvan 25 sekunnin välein. Niitä kertyi eilen noin 165, joista värkkäsin time lapse:n. Time lapse on englantia ja tarkoittaa sellaista videota jossa asiat etenevät moninkertaisesti nopeutettuna. Otetut kuvat pannaan jonoon, ja sitten tivistetään videon pituus halutuksi. Normaalissa videokuvassahan on 25 kuvaa sekuntia kohden (joku jonne huutaa että 60fps olisi coolimpi, mutta vinkukoon ihan rauhassa), joten sillä metodilla että ottaa kuvan 25 sekunnin välein, saa tekemiselleen jonkinmoista logiikkaa jota en tässä nyt ala enempää selittämään. 

Video joka on 824. (kahdeksassadaskahdeskymmenesneljäs) Youtubeen laittamani pätkä. kuvastaa eilis-aamuista tylsyyden torjumistani. Ei niinkään sisällöllisesti, mutta tekemisen takia. Sen voi katsoa tuota ylläolevaa ruutua klikkaamalla...   tai tästä, ellei tässä blogi-ikkunassa kunnolla näy. Toivottavasti se ei järkytä herkimpiä radionkuuntelijoita, ja saa olla ilman nootteja. 

Taivaan tulet

Yle Areenassa on katsottavissa  Kemijärvellä tapahtuva sarja, jonka on käsikirjoittanut Kari Väänänen. Sen kaikki kolme tuotantokautta. Olen menossa viimeisen kauden kolmannessa jaksossa. kaksi ensimmäistä meni kertauksena, ja joidenkin kohtausten osalta pikakelauksella etten heittänyt tablettia ikkunasta. Kolmatta en ole ennen nähnytkään, mutta pian olen. 

Tuli siitä mieleen yksi kohtaus, jonka jollain pelillä pistin talteen joskus vuosia sitten. En laittanut sitä Youtubeen, vaan "faceen"". Ihme kyllä, se on saaanut siellä olla rauhassa. 

Pistän tähän (viimeisen rivin loppuun) nyt linkin siihen; loppukevennyksenä, mutta samalla viestinä sille olemattomalle uuvatille, joka otti asiakseen ilmiantaa alussa kuvailemani Youtube-videon. Asia "häiritsee" tai ottaa minua nupiin lähinnä surkuhupaisana urpoiluna, josta kyylä tai kiusantekijä  ehkä saa jonkilaisen mentaalisen erektion, mutta terveisiä vaan: Näillä eväillä ja sanoilla. 

Porissa, ankeana aamuna: 21.10.2020

____

___

__

_

-

.