Paprazzi

Pistin otsikon kieli poskella. Paparazzi on lähinnä haukkumanimi  haaskansyöjiksi luokiteltaville kamerankäyttäjille. Ne ovat valmiita tekemään melkein mitä vaaan, saadakseen kuvan joka myy sensaatiolla tai skandaalilla ratsastaen.

Termi tuli ulos näppikseltäni, kun fundeerasin tämän päivityksen sisältöä. Hain eilen postista paketin jota odotin miltei malttamattomana. Siinä saapui ratkaisu jonka tein kiivaan nettisurffailun ja jokusen yliyön-nukkumisen jälkeen.

Harrastan valokuvausta, mikä on erittäin monimuotoinen ja -puolinen laji. Haluan tehdä sitä myös työkseni, vaikka vaara piilee. Kun harrastus muuttuu työksi, se menee monessa tapauksessa pilalle. Tulee onnistumisen pakko. Byrokratia ja yhteiskunta tappavat maksuillaan ja velvoitteillaan, jotka täyttääkseen on pakko saada myyntiä aikaan. Myynti ja markkinointi on tieteenala, jota harva luovan työn tekijä hallitsee, ja jota useimmat heistä inhoavat. Valokuvaus on ansiotyönäkin monimuotoinen ala. Hääkuvista tuotekuvauksiin, ja siinä välissä niin monta muuta osa-aluetta että rajana on vain mielikuvitus ja kekseliäisyys.  Harvat elävät luontokuvauksellakin. Sekin on jo yksinään laaja alue, ja tuoteistettavissa monen tahon tarpeisiin. Taas se mielikuvitus.
Kaikkeen ei kukaan repeä, varsinkaan jos itsekritiikki ja laatuvaatimusten yhdistäminen ajankohtaisiin trendeihin ovat mielessä. Lisänä tulee rajaton ahneus ja kateus, joihin törmää päivittäin kun seuraa alan tekijöiden puheenvuoroja.

Tulipa melko syvällistä ja erottelevaa pohdintaa, jota ei tarvitsekaan ymmärtää.
Siihen pakettiin, joka tuli postissa eilen.
Kyseessä on niinsanottu lintuobjektiivi. Sellainen puolimetrinen painava isohkolinssinen "torvi", kakkula, lasi, putki. Laitos jolla kuvitellaan saatavan kuva jostain, satojen metrien päästä. Niin saadaankin, mutta latu on silloin mitä sattuu, kuten edellisessä kirjoituksessani kuvailin ja testikuvasin.

Tällä 500 millisellä pääsee hieman lähemmäs kohdetta. Tai saa kuvauskohteen näkymään kuva-alalla suurempana ja yksityiskohtaisempana kun menee lähemmäs kuvaamaan. Se ei avaa mahdollisuuksia kuvata jostain kaukaisuudesta, mutta auttaa asiassa jonkin verran.
Ylemmässä kuvassa zoomi on vedetty täyteen mittaansa. Alemmasssa se on "lyhyenä", ja peittety neopreenisella suojakalvolla. Lintuja tai eläimiä  vakavimmillaan kuvatessa mennään piilokojuun: sellaiseen maastonväriseen pompeliin. Kytätään siellä tuntitolkulla, ja odotetaan kuvauskohteiden tulemista. Kojun seinässä olevasta rei'ästä tuijottaa ulos pelkästään maastoväreihin puettu objektiivin pää.

Vaikka olen kuvannut kaikenlaisia kohteita, niin luontokuvaus on ollut lähinnä räpsimistä sinne tänne milloin minkäkinlaisella varustuksella. Käytyäni muutaman kerran lintutorneilla ja luontolavoilla, olen hiljalleen kiinnostunut siitä maailmasta. Tämä putki on ensimmäinen askel siihen suuntaan. Se on kompromissi: En voi satsata kalustoon suuria summia, joilla luontokuvauksessa käytettävien välineiden ollessa kyseessä ei ole ylärajaa. Tulen käyttämään tätä zoomia muuhunkin kuin lintujen tähtäilyyn. Paparazziksi en sentään aio. Ja siihenkään hommaan tämä ei suorituskyvyltään täysipainoisesti yllä. Mutta omiin tarpeisiini se tulee kyllä riittämään monella alueella.

Kiirettä vähän pitää, mutta täytyihän uusi hankinta "korkata"

Parvekkeemme läheisyydessä on naapurin rouvan ylläpitämä lintujen ruokintapaikka. Vaikka taloyhtiö kieltää niiden ruokkimisen, niin kyseinen pari pientä purkkia sisältävä systeemi on saanut olla rauhassa pihlajan oksaan ripustettuna. Kiitokset siitä (!)
Ymmärrettävistä syistä en voinut pystyttää kuvaussysteemiä parvekkeelle, koska se voitaisiin oikopäätä katsoa naapuritalon ikkunoihin suunnatuksi salakatselulaitteeksi. Sellaista se kieltämättä muistuttaakin.

Tässä kuvassa kamera on asetettu painoonsa nähden käyttökelvottomalle, aivan liian hennolle jalustalle kuvattavaksi. Tarkoitus ei siis ollut kuvata vastapäisen talon asukkaiden aamupäivä- tai päiväkahvitouhuja. Vaikka ikkuna lähellä onkin. Paikka on valittu vain luonnonvalon takia.  (toim.huom.)

Kuvasin ensimmäiset testiotokset olohuoneessa, parvekkeen sisäpuolelta. Kohteena vanha tuttu lintujen ruokapaikka, noin 20-30 metrin etäisyydellä. Kuvasin käsivaralta, ilman jalustaa, saadakseni samalla käistyksen objektiivin kuvanvakaimen toiminnasta ja suoriutumisesta.
Päivä oli räntäsateinen ja harmaa. Se pitää ottaa huomioon näitä kuvia kriittisemmin tarkastellessa.
Kyseessä on kuitenkin kompromissiputki, jonka valovoima on keskinkertainen ellei vähän allekin sen.

Pikaisen testirupeaman kuvista poimittua:

Outolintu, jota en tunnistanut

Edellä olevat kuvat on jälkikäsitelty, mutta eimanipuloitu.
Tähän loppuun malliksi yksi täysin käsittelemätön ja rajaamaton
kuva, esimerkkikuvaksi siitä miltä edelläoleva ensimmäinen varpuskuva näytti kamerasta
tietokoneelle siirron jälkeen:

Näiden kuvien ja kuvausolosuhteiden sekä kuvaustavan perusteella, olen hankintaani tyytyväinen.

Objektiivin tiedot:  valmistajan sivu

Kamerarunko:  Canon EOS 5D  (markiton classic)

Raakakuvan (viimeinen kuva) valotusarvot / metadata:

 

 

15.4.2015.
kuvat: 14.4.2015