Oi kuu - hopeinen kuu - super-Q

Kuu pimeni tänä aamuna. Itse pimenin illalla, ja heräsin tietoisuuteen kello 9.
Superkuu oli ollut ja mennyt. Pian on lokakuu, ja minusta näkee sen.

Mutta otin aamukahvini lomassa kameran ja objektiivin.
Lisäsin telejatkeen, ruuvasin statiiviin ja kokeilin. 

Soligor 80 - 200 millinen zoomi 70-luvun puolivälin paikkeilta. Valovoimaa 3,5 päästä päähän.
Putken ja rungon välissä m42 kierreadapterin lisäksi Kinotelex 2x telejatke joka tuplaa polttovälin 400 milliin. Samalla se vie yhden aukon valovoimasta, mutta kennon ISO-kesto on ainakin 6400.
Tarkennus on käsi- samoin aukko. Sähköistä yhteyttä edes tarkennusassistentin muodossa rungon ja lasin välillä ei ole. Kameran tähyslasi on mallia digi ja AF; 64 ristikkäistä tarkennuspistettä ja vaikka mitä. Leikkolasi olisi parempi. Tai se assistentti, joka piippaisi kun tarkennus on "fix".

Otin muutaman kuvan "testimaisemastani", jossa on kaikenlaista hankalaa huomattavaa. Kameralle vaikea paikka, käyttäjästä puhumattakaan.

Täytyihän vertailukuva ottaa. Ruuvasin antiikkilasin pois, ja naksautin tilalle  lintutorven: sigma 150-500. Zoomi 400 kohdalle ja jokunen kuva. Itseasiassa paljon enemmän räpsyä kuin soligorilla. Tv eli ajan esivalinta, ISO automaatilla jotta vertailukelpoisempi.
Perseestähän tämä on kun vertaa manuaalilinssiin.


Näiden pikaisten otosten perusteella kannattaisi ehkä kuvata vanhalla lasilla, ja heittää sigma seinään?
Ei sentään. Mukana oli tuuria, ja aihe paikallaan pysyvänä helppo. Kun mennään lintutorniin niin soligorilla ei tee oikeastaan mitään.

Ai että missä se kuukuva on? Kuten alussa kirjoitin, nukuin tietoisesti kuunpimennyksen ohi.
Katsokaa iltapulujen lukijan kuvat. Siellä niitä on. Jollei sattunut olemaan pilvessä. Se kuu.