Näin tänään netissä kysymyksen: kummalla saa parempaa laatua negatiiveja digitoitaessa, skannerilla vai kameralla reproamalla?
Olen tehnyt kummallakin tavalla, mutta täytyi vielä kerran pistää rullakoon (6x6cm) negatiivi
ensin skanneriin:
(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)
Resoluutioksi 2400 pistettä tuumalle. Tiffi jiipekiksi ja julkaisukokoon 2048 px/ pitkä sivu. Nega vähän roskainen, mutta se ei ole tässä olennainen asia.
Sitten kuvaamaan negaa kameralla, parilla eri menetelmällä ja rungolla. Olen kuvannut tuota negaa ennenkin; 2015 maaliskuussa. Arkistosta tulokset tähän:
40-millinen oli kiinni Canonin 5D:ssä. Fujifilm oli bridge: 24-400mm lasilla
Edelläolevista neljästä valkkasin tuolloin jatkoon Fujin, jolla kuvasin muutaman sata negaa arkistoon. Kamera on jo edesmennyt, kun sen virtakytkin sanoi viimeisen sanan joka oli ei.
Nyt uudelleen kameroilla
Runkona 60D
Lähilinssillä 60D
Lopuksi Nikon D7000 ja 18-250 zoomi, jossain 50mm paikkeilla f8 ja ISO100, kuten edellisissäkin.
Skanneri vie sävytoistossa voiton. Samoin sujuvuudessaan verrattuna reproon, joka täytyy kääntää positiiviksi ja vaatii paljon enemmän jälkityötä. Myös kontrastin hallinta on skannatussa kuvassa suoraviivaisempaa.
Jos negaa on suuri määrä, käännyn kuitenkin kameran käytön kannalle.
Toinen, laajempi kirjoitukseni tästä samasta aiheesta; maaliskuussa 2015,
on katsottavissa ja luettavissa tässä linkissä
Porissa, lankalauantaina: 31.3.2018
.
..
...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti