Negatiivista

Tämä kirjoitus ei ole otsikostaan huolimatta negatiivinen. Otsikon sana on elatiivimuoto sanoista negatiivi ja taidenäyttely, jotka olivat menneen viikonloppuni määrääviä asioita tekemisissäni.
En oppinut sijamuotoja koulussa, enkä sen jälkeenkään. Tuon elatiivin jouduin hakemaan googlella. Ainoa jonka muistan on komitatiivi.

Tykkään; siis pidän suomen kielen teorian tutkimisesta ja jään helposti sen pauloihin, kun pitäisi vain tarkistaa joku muotoseikka tai tarkoitus. Niin oli käydä nytkin, mutta palasin äkkiä tähän tekstiin ja pidättäydyin enemmältä kieliopilla retostelulta. Kieleni ei ole aina oikeaa, oikeinkirjoituksenikin kompuroi ajoittain. Lauseenrakennus on omituista, ja pyrkimykseni hämärää.

Menin kauan sitten innoissani kansalaisopiston sanataide-kurssille. Aloituskerralla saatiin tehtäväksi jokin kirjoitelma, siis kotitehtäväksi. Sitä ei koskaan tarkastettu tai tarkasteltu. Toisella kerralla soviittin seuraavalla kerralla mentäväksi kapakkaan jossa sanataiteilija Anja Kauranen oli luvannut olla läsnä.
Sanataiteen kurssini päättyi siihen, siis lyhyeen. Vieläkin muistaa ja harmittaa mokoma. Ja maksoinkin siitä, jonotettuani opiston edustalla ilmoittautumispäivänä ties kuinka kauan. Silloin ei ollut nettiä, eikä tainnut olla tekstinkäsittelyohjelmaakaan kuin joillakin ylioppilasmerkonomeilla.

 Negatiiviin

Jaarittelin taas aivan muusta kuin piti. Asiaan siis:
Laitoin vanhoja kuvia käsittelevään someryhmään, että tarjoan apuani vanhojen kuvien ja negatiivien digitoimisessa sähköisesti julkaistavaan muotoon. Täysin ei-kaupallisesti. Sain kolme yhteydenottoa, joista yhden liitetiedostona oli tai on tuo alkukuvan kuva negatiivista.
Noudan sen tänään, ja ryhdyn tekemään siitä kuvia.

Eilisen sunnuntain puuhasteluni keskittyivät ties kuinka monennen kerran skannauksen ja reprouksen vertailuihin. Palautin mieleeni aiempia kokemuksiani, ja kokeilin paria  "uutta" tekniikkaa.

Laitoin 6x6 senttisen mustavalko-negatiivin lasilevyjen väliin, ja puristimilla kiinni tasovaloon joka antaa päivänvaloa vastaavaa tasaista ja välkkymätöntä valoa. Kemikaalipullo joka kuvassa, on kosketusnäytöille tarkoittettua puhdistusainetta. Olen todennut sen hyvin toimivaksi mutta riittävän miedoksi moneen tarkoitukseen. 

Valot päälle ja kuvaamaan. Kuvasin siis järjestelmäkameralla ja makro-objektiivilla negatiivin, en laittanut skanneriin. Menetelmänä repro- eli kopiointikuvaus kameralla on varsinkin hauraille vanhoille materiaaleille kuten lasinegatiivit, turvallisin tallennusmuoto. Tämä tasovalo on fyysisesti kylmä. Eli ei kuumenna negatiivia.

Kuva negatiivista on negatiivi

Kuvnkäsittelyohjelmalla negatiivi käännetään positiiviksi, eli katseltavaksi kuvaksi, toiminnolla jonka nimi on invert. Positiivikäännöksen lisäksi tein pari sävysäätöä, mutta jätin kuvan muuttamatta harmaasävykuvaksi. Tämä kuva ei ole valmiiksi muokattu, koska kyseessä oli menetelmätestaus.

Kinokoon negatiivi skannerissa, märkäskannauksen kokeilua

 

 

Kinofilmi on helposti ja yksinkertaisesti skannattavissa filmiskannerilla tai tasoskannerin valokannen ja maskin avulla. Maski on pidike, johon negaliuska laitetaan ja sen jälkeen skannaukseen.
Kokeilin kuitenkin tällä kerralla niinsanottua märkäskannausta, jossa negatiivi öljytään molemmilta puolilta ja skannataan sen jälkeen lasilevyjen välissä. Menetelmäkuvauksessa jonka löysin, käytettiin päälimmäisen levyn sijasta mylar-kalvoa, ja negatiivi laitettiin suoraan öljytylle skannerin lasille.
Se jäi minulta vielä kokeilematta, koska halusin vain katsoa onko menetelmä ollenkaan hyödyllinen.

Lyhyt vieopätkä skannauksesta

Ero kuiva- ja märkäskannauksen välillä ei ole niin suuri kuin odotin sen lukemani perusteella olevan. Valitsin negatiivinksi pölyisen ja melko kuluneen ruudun,  jonka äitini on ottanut edesmenneistä; enostaan ja tämän vaimosta vuonna 1990.

Skannausohjelmissa on valmiita korjailutoimintoja, rasterinpoistoa, pölynpoistoa, ja tarkennustoimintoja. Olen suhtautunut niihin vähän penseästi, koska ne usein tekevät kuvalle muutakin kuin pitäisi. Kuvat ovat muokattavissa myöhemminkin kuvankäsittelyssä. Kun filmimaski oli nyt käsillä, ja edelläolevan märkäskannaus kokeilun  negaliuskassa automaattimuokkauksen kokeiluun sopiva kuva, tein kuvasta kaksi versiota: ilman korjailuja ja automaattikorjauksen kanssa.
Kuvan sävyala korostaa negatiivilla olevaa pölyä ja naarmuja. Tässä tapauksessa automatiikka säästää kyllä paljolta jälkityöltä. Eikä "pilaa" kuvan värimaailmaa.

Seuraavassa numerossa:

Tämän kirjoituksen aloituskuvassa esiintyvän mielenkiintoisen negatiivin tie digikuvaksi.

Porissa: 12.3.2018

.
..

.