lauantai 3. maaliskuuta 2018

Pahin alkaa olla ohi

Eilen: 2.3.2018 räpsäisemäni kuva pilkkijästä, Kokemäenjoen jäällä Harjavallassa. Otin kameran mukaani, lähtiessäni hoitamaan äitini asisoita. Käyn niissä merkeissä Harjavallassa noin kerran viikossa. Inhoan ja boikotoin talvea, mitä kuvaukseen tulee. Kerrat joina mukanani on ollut kamera, ovat harvassa. Vain kuvatakseni, olen lähteynt ulos tänäkin talvena vain pari kertaa. Aihetta lähteä olisi kyllä ollut, mutta olen ollut kykenemätön
Kotona olen tehnyt paljon taustatyötä, hiljaista "nykertämistä"; kehittelyä ja loputonta testausta jota en kesäaikaan tee. 




Pahin alkaa olla ohi


Tunsin toissapäivänä, maaliskuun ensimmäisenä, ensimmäisen kerran auringon lämmittävän aavistuksen verran. Ajellessani eilen Harjavaltaan ja takaisin, asetin auton lämpösäädön 18 asteeseen, kun se viimeiset pari kuukautta on ollut 20-22 välillä. Kevään merkkejä sekin. Menin jopa pikatielle.


Sydäntalven aika on ollut aika rankkaa, jonka moni tuttu ja varsinkin läheiseni ovat joutuneet käytökseni vuoksi kokemaan. Parempaa tai seesteisempää aikaa kohden ollaan menossa.
On pitänyt monta kertaa kirjoittaa tähän blogiini aihe kerrallaan, mutta en ole päässyt alkuun tai alkua pidemmälle. 
Nyt pääsin, ja laitan saman tien suuremman määrän kuvia kerralla. Eräänlainen läpileikkaus sydäntalven touhuista, josta tosin asiaa parissa aiemmassakin päivityksessä. Toistoa saattaa tulla, mutta tulkoon. Aiheet ovat satunnaisessa järjestyksessä.



Rakennusten eli arkkitehtuurin kuvauksesta


Tätä kuvaa Keski-Porin kirkosta ottaessani olen tai olin mieleisimmän kuvausaiheeni parissa, hienosti sanottuna tekemisissä arkkitehtuurikuvauksen kanssa. Rakennus on kaupunkimme kuvatuimpia kohteita, mutta samalla hankalimpia.
Kirkko sijaitsee kokonsa suhteen pienellä tontilla. Sitä ei varsinkaan tästä kuvakulmasta pääse kuvaamaan kovin kaukaa. Torni on korkea ja rakennus massiivinen.
Tämä kuva on nyt ottamistani parhaiten onnistunut. Puut ja veistokset tuovat kuvaan syvyysvaikutelmaa, ja torni on jokseenkin niin kuin se näkyy silmällä katsottuna.





Kuva kirkon "sakastin" puoleisesta päädystä. Tehtyäni kuvan valmiiksi, vetelin siihen 12 viivaa. Niiden avulla katsoin onnistuneeni perspektiivin hallinnassa mielestäni hyvin. Rakennuksen itäpäädyn harjalla oleva risti on linjassa tornin huipun ristin kanssa.
Tiesittekö, että kirkkojen ristit on aina asetettu niin että toinen sakarara osoittaa pohjoiseen, toinen etelään. Rakennukset ovat itä-länsi suunnassa niin, että pappi alttarilla polvistuessaan kumartuu idän suuntaan, kääntäen selkänsä lännen suuntaan. Ehkä sille on maantieteelliset syynsä.




Vertailun vuoksi kuva jollaisia näkee paljon. Jätän selittämättä miksi torni ja seinä  kaatuvat kuvassa. Se ei ketään kiinnosta, ja jos kiinnostaa niin apu löytyy kirjastosta tai netin ihmeellisestä maailmasta. Tällaiset menevät nyky-digi-someaikana läpi kuin vettä vaan ja tykkäyksiä ynnämuita peukutuksia tulee solkenaan




Jos kuvan perspektiivi on kunnossa, voi sosiaalisen Facebook- median algoritmi pilata kuvan laadun, ellei muun niin nykytrendin mukaisen ylenpalttisen terävyyden osalta. Testasin liittämällä nyt kaksi kuvaa yhteen, ties kuinka monennen kerran sen käyttäytymistä. Olkoon naamakirjassa tykkäyksiä keräämässä olevan lopullisen kuvan pikselikoko mikä tahansa, niin siitä huolimatta kuva kannattaa säätää ennen uppausta pitkän sivunsa osalta 2048 pikselin mittaiseksi. Ellei tallennetun kuvan resoluutio riitä siihen, vaihtoehtoinen koko on 1920. Mutta pitäisi riittää, kun puhelimissakin alkaa olla yli 5000 pikselin kuvakoko, eikä kukaan kuviaan pakkaa paitsi minä neurootikkona.

Otin tämän kuvan Porin "pilvenpiirtäjästä" aivan sen juurelta, Sokoksen pysäköintitasolta. Käytin T&S-objektiivia, kokeillen samalla mihin se pystyy, kun kuvauskohde on mitoiltaan ja mittasuhteiltaan aihealueen äärirajalla.
Se arkkitehtuurista ja sen kuvaamisesta tällä kertaa.




Linssejä ja lomografiaa

Osa tammikuusta ja helmikuu kokonaan, on mennyt erilaisten linssien kanssa tunaroidessa. Tuloksiakin olen saanut aikaan. En mullistavaa, mutta tarkoituksiini melko hyvin soveltuvia.
Vaikka kamerakalustoni on hyvä ja venyy moneen tarkoitukseen, etsin jotain uutta. Saatuani käsiini palkkikameran (se haitarin näköinen vempele), olen päässyt tai joutunut tutustumaan optiikan lainalaisuuksiin parhaalla metodilla; kantapään kautta. Kun en viitsi tai halua siirtää kuivaa matemaattista teoriaa käytäntöön.

""  Pitkähkön virittelyn ja testauksen tuloksena melkein romuista rakennetut kolme toimivaa "systeemiä": Keskellä olevassa Helioksessa portaaton himmennin. Makropalje toimii Plaubelin linssin tarkentimena; himmennintä ei ole. Tein siitä "lomolasin".  TTL-flexaretin Meopta Mirar:in shimmasin canonin runkotulppaan, lopputuloksena aika erinomainen mikroskooppiobjektiivi.  ""

Noin kirjoitin, laittessani yllä olevan kuvan kuvan erääseen FB:n parempaan valokuvausryhmään -en niihin välinerunkkausryhmiin. Yritin ensin saada linssit käyttäytymään palkkikamerassa, mutta huonolla menestyksellä. Löysin niille käyttöä "tavallisen" digikameran kanssa.





Lintukaukoputken, maakaukoputken, tai tähtikaukoputken antaman kuvan kuvaamista kameralla kutsutaan scouppaamiseksi. Puhelimellahan se on vaivattominta, mutta kokeilin samaa raskaammalla -laitteiden osalta varmaankin raskaimmalla mahdollisella tavalla. 





Kaukaa lähelle, erittäin lähelle. Kaukoputki-scoupin jälkeen dslr-kameraan mirar-linssi kiinni, mikroskoopista toinen okulaari pois ja kuvaamaan. Tuloksena 20-sentin kolikon kruunapuolen Suomen leijona kroppaamattomana ... ... ...




... ... ... tällä tavalla. Jalusta tukemassa kameraa, ettei koko systeemi kaadu kameran painosta





Kuvasin mikroskooppikuvan suoraan tietokoneelle, eli tarkennus isolla ruudulla ja laukaisu hiirellä.
Näytöllä näkyy ed. alaotsikon alla olevan kuvan kuvausjärjestely. Halogeeni valaisee huoneen katon, josta heijastuva valo antaa valon kuvalle. Objektiivina käsitarkenteinen tilttilasi ja runkona 5D - classic. Kuvassa myös harmaakortti ja -kiila, jolla sääsin valkotasapainoa parillakin eri menetelmällä.





Kun kamera oli hollilla, vaihdoin taustaa ja valaistusta. Kuvasin kirpputorilta löytämäni pertussiini-pullon, johon löysin porilaisen apteekin etiketin Winsalo:n nettiantikvariaatista. Tämä kuva kuvausjärjestelystä on otettu puhelimella.


Rouheaksi käsitelty kuva. Mutta on kohdekin melko "rouhea". Pertussiini oli yskänsiirappia. Ja kirkon viereinen apteekki Porin toinen apteekki, jona nimi oli oikeastaan Kirkkoapteekki. Monen mutkan kautta se kelkeutui Maantiekadun apteekiksi.




Lomografia?

 Niin... tuolla aiemmin alaotsikossa lukee että lomografiaa. Se on uudissana, joka on hienompi tai kansainvälisempi nimitys lomo-kuvaukselle joka tapahtuu omimmillaan neuvostovalmisteisella heikkolaatuisella kameralla, jopa lonkalta laukoen. Otetaan lomokuvia, lomoillaan. Joku itävaltalainen firma tuotteisti lomokuvauksen ja syntyi kameroiden lisälsi termi; lomografia.

Tuntuu hullulta lähteä väsäämään ja säätämään kallista ja terväyysorientoitunutta nykyaikaista, laadukastakin järjestelmäkameraa tuottamaan "huonoa" kuvaa; lomokuvaa. Suuntaus ja aihepiiri kuitenkin sopii silmääni. Tutkein aihetta jo kauan sitten, mutta en innostunut. Käyttämäni Picasa-kuvankäsittely- ja kuvien arkistointisofta, jota käytän kun en viitsi raskaammin photoshopata, sisältää pikafiltterin jolla tuotetaan lomo-efekti mihin tahansa kuvaan. Huonolla lopputuloksella joka karrikoi menetelmää liiaksi.
Halusin enemmän; homman haltuun jo kuvanottovaiheessa. Ratkaisu siihen tuli kuin vahingossa. Muuhun sopimaton Plaubel- objektiivi joka oli alunperin kamerakeräilijä Teuvo Vehkalahdelta (Kiitos) "vaihturina" saamassani pienessä field-kamerassa, löysi kokeiluissani tiensä makropalkeeseen. Palje toimittaa tarkennuksen virkaa, kuten objektiivin alkuperäisessä "isännässäkin". Koska objektiivissa ei ole himmennintä, se toimii täydellä aukolla
ja valovoimallaan; f 2.9.
     Polttovälimerkintä Anticomarissa on 10cm eli 100 milliä. Noilla eväillä sen antaman kuvan syväterävyysalue on maisemakuva-mittakaavasakin lyhyt, mikä tuottaa kuin varkain kuviin "lomomaisuuden". Kuva on samaan aikaan laadultaan hyvä ja huono. Ikään kuin kaksitasoinen syvyysvaikutelmaltaan.

 "Anticomar-lomolinssillä" ulkona otettu



- ja yksi monista työhuoneeni radioista. Kuvaa ei ole käsitelty muulta kuin rajauksen ja koon osalta, ja hieno vesileima alanurkkaan. Kuva on retro, kuten raadiokin.





Mitä seuraavaksi?  Suunnitelmia?

 

Latasin ison kameran 6x7 rullafilmiperään  filmin, valmiiksi odottamaan kuvaamiseen sopivia ilmoja.
Kunhan pakkaset hellittävät, lähden johonkin sopivaan paikkaan kuvaamaan, jonka jälkeen pimiöön synnyttämään. Sen puolen materiaalit ja välineet ovat jo valmiina

Rullafilmiperä näyttää avattuna "traktorilta". Se on kuitenkin yksinkertainen laite.



Katsoin YouTubesta ohjevideon, ja tein ensimmäisen latauksen valotetulla harjoitusfilmillä. 120-filmille mahtuu 10 kuvaa, negakooltaan 6x7 senttiä.


Ladattu ja varmistettu.
Suosin ilfordin filmiä, mutta täytyy varmaankin seuraavaksi kokeilla nykyään kovin suosittua Fomapan- filmiä. Tuotemerkki on saavuttanut melkein standardin aseman netin foorumeilla, ehkä edullisuutensa vuoksi, mutta eivät kuvatuloksetkaan huonolta näytä.
Filmin kehitykseen on tullut uusi menetelmä jossa kehitysaika on pitkä; jopa tunnin mitainen. Kehite on laimennettu hyvin laimeaksi, verrattuna siihen jolla olen tottunut kehittämään.
Vaikka inhoan kaiken maailman trendejä ja tutoriaaleja, siinä voi olla järkeäkin

Pimiötyöskentelyni tulee eroamaan aiemmasta. Teen vedokset pinnakkaisina, ilman suurennuskonetta koska negakoko on suurentunut kinoajoista huomattavasti. Pidennetty kehitysaika ilman spiraalia sopii hyvin laakakoon filmeille, joiden kehityksestä minulla ei ole aiempaa kokemusta. Toinen uusi alue tulee olemaan suoraan valokuvapaperille kuvaaminen, ja digitaalisen negatiivin tekemisen opettelu. Näistä lisää myöhemmin.






Edellisessä blogipäivityksessäni esiintynyt valokuvakehys sai kuvan paspiksensa alle ja päätyi seinälle, ensimmäisenä valokuvana pitkään aikaan (tuo vaatimaton mustavalkoinen, Marian ilmestyksen vasemmalla puolella).
Se saa odottaa seinällä kesän tuloa, jolloin melko varmasti tulen pitämään ensimmäisen oman näyttelyni. Paikka näyttelylle alkaa olemaan tiedossa, saatuani mukavan yllätyksen viestin muodossa.
En ole Satakunnassa nähnyt valokuvanäyttelyä, jonka kuvat olisivat olleet myynnissä. Omani tulee olemaan sellainen. Luulisin sen kiinnostavan yleisöäkin, ja mahdollisuuden ostaa kuvia itselleenkin olevan positiivinen asia.




Kiersin parina menneenä päivänä melkein kaikki porilaiset kirpputorit, ja poikkesin Ulvilan puolellakin. aion suurimmalta osin kehystää näyttelykuvat "kierrätysraameihin", mutta kuitenkin laatua tavoitellen niidenkin suhteen. Etusijalla ovat ylläolevien kuvien mukaisella tavalla koottujen kehysten käyttö. Näiden kahden lisäksi pidän silmät auki, löytääkseni myös Nielsen-merkkisiä kehyksiä lisää (edellinen kirjoitukseni, huom.)


---

Tässä oli paljon asiaa yhden blogipäivityksen osalle. Vaikka näiden kuvien perusteella voisi äkkiä olettaa että homma on yksinkertaista ja pian tekaistua, asia ei ole niin. Aikaa testaushommiin on mennyt yli kuukausi. Joitakin pitkiäkin päiviä. Ja päälle teorioiden lukeminen, vähemmän netistä mutta enemmä kirjoista. Kirjoja voi lainata kirjastosta. Suosittelen lämpimästi. Niistä tulee oppi parhaiten perille, ja käyttöliittymä on edelleen ylivoimainen.


Lopuksi pari arvoituskuvaa
























Porissa:  3.3.2018
.

..

...

1 kommentti:

Ilmakuvia

toim. huom. Kuvat suurenevat klikkaamalla. Mutta eivät kovin suuriksi. Tallensin ne 1920 pikselin levyisiksi "normaalilaadulla&qu...