tiistai 27. maaliskuuta 2018

Uusi kuvauskohde ja filmijuttuja


Porin Itäpuiston päässä, Isolinnankadun kulmassa, on kauppahallin jatkeena talo joka tunnetaan Juhana Herttuan talona. Se on saanut kutsumanimensä hotelli-ravintola Juhana Herttuasta, joka toimi talossa kauan. Viimeiseksi talossa toimi Omenahotels.

Toukokuun 28. päivän aamuna 2016, kävi näin. Talon kattohuoneistossa olevan vapaamuurareiden kokoustilan keittiössä syttyi tulipalo, joka tuhosi huoneiston, ja sammutusvesi turmeli alemmissa kerroksissa toimineen omenahotellin huoneet ja koko rakennuksen katutason liiketiloihin asti.

 Videoni tulipalosta, YouTubessa


Tulipaloa seurasi pitkähkö "jälkipyykki" rakennuksen kohtalon suhteen. Ensin se aiottiin korjata ennalleen, ja laitettiin "pussiin". Korjauskustannukset ja onnistumisvarmuuus olivat kuitenkin sitä luokkaa, että talo on päätetty purkaa ja rakentaa tilalle uutta. Purkupäätös on tehty nyt menneenä talvena 2018.


Olen kuvannut useammankin rakennuksen purkua ja uuden rakennuksen nousua tilalleen. Mm Linnainmaan kulman muuttumista tornitaloksi, Keskon talon muuttumista uudeksi Kampukseksi Asema-aukiolla, Karhukorttelin rakentumista enstisen oluttehtaan tontille.
Päätin nyt ottaa pidempiaikaiseksi kuvauskohteeksi tämän Juhana Herttuan talon, josta minulla sattuu olemaan kuvamateriaalia sen aiemmiltakin ajoilta.

Loin sosiaaliseen mediaan, Face Book- sivulleni albumin, johon lisään kuvia rakennuksen purun ja uuden rakentamisen edetessä.
Albumi on julkinen, ja on nähtävissä tässä linkissä. 
Katsokaa sieltä!


Mennyttä loistoa postikorteissa


Skannasin tämän postikortin kuvan joskus 1990- luvun puolivälissä. Skannerin laatu oli mikä oli; resoluutio pieni, samoin kuvakoko. Arvioin kuvauajankohdan  60-luvun puoliväliksi.
Valomainokset olivat siihen aikaan muotia, ja hienoja.


Kuvakaappaus HuutoNetin myyntikohteesta


Kävin läpi postikorttejani (kerään tiheällä seulalla postikortteja), mutta en löytänyt edellisen kuvan esittämää korttia.
Mutta apu löyttyi nopeasti HuutoNetistä, jossa Juhana Herttuan taloa esittäviä postikortteja oli myynnissä useampikin. Nyt yksi vähemmän, kun "huusin" ylläolevan kohteen itselleni, kadonneen kortin tilalle.
Omin oikeuden laittaa (myynti)kuvan ostamastani kortista tähän, koska sen pian omistan:




Kuvakulma on erilainen ja jollain tapaa mielenkiintoisempi. Samoin kuvaaja: Giovanni Trimboli
Googlasin kuvaajan, ja kulkeuduin muun muassa hänen ottamiinsa postikorttikuviinsa kreikkalaisesta edesmenneestä filmitähdestä; Aliki Voyouklaki:sta (linkki Pinterestiin, Google-kuvahakuun tästä)



Se postikorteista ja filmitähdistä.
Nyt nykypäivään ja kuvaukseen



Viimeisin talosta ottamani kuva, jolla on oma "tarinansa" kuvana. Olin jo hävittämässä koko kuvasarjan, jonka kuvasin filmille jota tilasin kokeeksi. Mutta säilytin kuvat digimuodossa, muistutuksena itselleni.
Kun tuijotin tätä kuvaa hetken ruudulla, aloin tavallaan pitääkin siitä. Vaikka se on kaukana totutusta terävästä nyky-digikuvasta. Rakeisuudestaan huolimatta sen sävyala on omintakeinen, ja tunnelmaltaan kuva sopii viimeiseksi "hautajaiskuvaksi" pian purettavasta rakennuksesta joka on ollut eräs merkittävistä kaupungin maamerkeistä.
Kuva on otettu Fomapan- merkkiselle filmille, kevyellä ja halvalla Konica TCX kameralla, jollainen oli 1980- luvulla ensimmäinen järjestelmäkamerani. Tämän filmin jälkeen kamera jäänee koristeeksi ja muistoksi.

Fomapan on nyt muodostunut jonkinlaiseksi kulttifilmiksi digi-sukupolven keskuudessa, jonka joukossa filmikuvaus on kokemassa pienimuotoista uudelleensyntymää. Se on halpaa: noin 4 euroa rulla. Sanovat että  sen valotusvara on suuri; 200 - 1600 ISO:a. Samalla kun on tullut uusi filmi, on myös tullut uusi tapa kehittää filmejä, niin sanotulla stand-menetelmällä. Keitysaika on jopa kaksi tuntia, ja purkin kääntöjä tehdään vain puolen tunnin välein. Kehitteenä käytetään "legendaarisen" Agfa rodinalin kopiota: nimeltään Fomadon R09. Laimennussuhde on kehitysajan tapaan omasta mielestäni älytön: 1:100 tai jopa 1:200.

Fomapan-fillmin pakaus "levitettynä"


Minäpä sitten kokeilemaan. Valotin 200 ISO-filmin noin 100 ISO:n mukaan, jonkin verran ylikin. Eli ylivalotin, en prässännyt kuten jollain Tri-x:llä olen aikonaan paljon tehnyt.
Filmin kehityspurkkiin laiton yhteydessä töppäsin jonkin verran ja filmi pääsi osin valottumaan ja hunnuttumaan pilalle. Filmi oli haurasta, ja repeytyi parista kohtaa melkein poikki kun sitä kamerasta ulos kelasin. Rätinä vain kuului.
Samoin sen laittaminen spiraalille oli tuskaa: Filmi kääntyi puolalta otettaessa "nurin", joa jouduin kelaamaan sen spiraalille emulsiopuoli ulospäin. Sillä ei sinänsä ole merkitystä, kuinka päin se spiraalille menee, mutta oudolta tuntui.
Kehitin itselleni oudon filmin, jonka olin kuvannut oudoilla tavoilla, oudolla menetelmällä; "laiskan kehittäjän" tapaan. Kehite  1:100 laimennuksella, purkkiin ja kehitysajaksi yksi tunti. Kääntö varttin välein sentään.
Keskeytteenä 5ml etikkaa puoleen litraan vettä. Kiinnitys ilfordin rapid fixerillä; 3 ja puoli minuuttia. Pesu noin 20 minuuttia. Ei mitään washing agentteja, vaan pellavaliinall isommat vedet pois, ja tunniksi roikkumaan.


Alkujärkytys negatiivin suhteen oli melkoinen. Päivä jokseenkin pilalla, mutta oma syy. Päätin kuitenkin pätkiä filmin ja skannata sen mitä skannattavissa oli.
Vääräleuat ja digi-narcit sanovat että tuli "taidetta". Niin taisi olla tarkoituksenikin, kun tuohon filmiin ja kehitysmenetelmään ryhdyin. Nyt muutaman päivän asiaa märehdittyäni voin olla tyytyväinen saamaani kuvatyyliin. Jos veitsenterävää haluaa, pitää tehdä muulla tavalla. Kuvata vaikkapa kännykällä!



Lopuksi

Kuva joka herätti keräämän kuvat FB-albumiksi, ja tekemään päätöksen "projektiin" ryhtymisestä.





Porissa: 27.3.2018

.

..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toivepuisto

Porin kaupunki asetti haettavaksi 150 000 euroa rakkaudella porilaisille-hyvinvointirahaa. Saajat julkaistiin kaupungin verkkosivuilla ke...