Aktivoitumista Instagramiin

Instagram (josta käytän tässä päivityksessäni myös nimeä insta)
on jäänyt minulla melko toissijaiseksi sosiaalisen median alueeksi. Valkoiseksi alueeksi kartalla. Mutta olen hiljalleen herännyt siihen. Tutkinut, selannut ja ihmetellyt mitä kaikkea siellä on ja mitä sillä voi tehdä.

Liityin Instagramiin viisi vuotta sitten. Ensimmäinen kuva jonka heinäkuun lopulla 2013 lähetin palveluun, on puhelimella napattu kuva. Silloisissa instan automaattisuodattimissa oli tuollainen filmiruutua kuvaava kehys, ja jotakin värimuokkaintakin olen käyttänyt, ennen kun olen painanut julkaise-nappia.

Olen pitänyt  ikärasistisesti instaa enemmän nuoremman polven viestittelyvälineenä. Facebookin jälkeläisenä ja korvaajana, kun huomasivat (siis nuoret) vanhempiensa ja jopa isovanhempiensa valloittavan "naamakirjaa" kiihtyvällä vauhdilla. Puhelimella kuvattujen ja siitä suoraan jaettujen kuvien  ja fiilisten "kanava" se oli minullakin aluksi.
Napsein kuvia, kun muistin sellaisenkin tunnuksen omaavani, jostain käymistäni paikoista. Auton tai muun ikkunan läpi. Siitä mitä söin tai join. Ja muuta vastaavaa -ei niin vakavasti otettavaa ajankuluksi ja diipadaapaksi.

Kameralla kuvattujen kuvien sietämätön rajautuminen

Facebookin puolella mainostettiin ja mainostetaan kilpailuja tai muuta, joissa kuvan lähetys näkyville tapahtuu instan kautta. Pomarkun kunta peräänkuulutti kuvia Pomarkusta.
Ylläoleva kuva on ruudunkaappaus instaan laittamastani aiheen mukaisesta kuvasta Pomarkusta.
Se on ensimmäisiä ellei ensimmäinen kuva, johon liitin hashtagin. Tunnisteen tai tunnistesanan jonka eteen latetaan "risuaita-merkki": #. Tein annettujen ohjeiden mukaan, ja laitoin hashtagiksi: #palapomarkkua

Lataamani kuva oli arkistostani. Tavallisella kameralla otettu, yksi monien joukosta. Koska tietokoneella ei voi instaa päivittää, siis lähettää sinne aloituksia tai muuta sisältöä, siirsin kuvan ensin koneeltani puhelimeen, jolla tein loput eli lähetin sen sovelluksella kuvan.
Kuva rajautui instan algoritmeissa neliön muotoiseksi, koska en muistanut sitä. Kirottuani asiaa jossain, sain tyttäreltäni vinkin jolla kuvan saa näkymään kokonaisena. Lähetettäessä pitää painaa nappia joka venyttää kuvan kokonaiseksi.

Syynä harvalukuisiin päivityksiini onkin varmaan ollut tuo kameralla kuvattujen kuvien lähettämisen vaivalloisuus tai monivaiheisuus. Olen vierastanut puhelinta kuvan käytössä, vaikka kyse on vain tiedon siirrosta ja menetelmät on helppo sisäistää.
Minua on myös jonkin verran ärsyttänyt varsinkin valokuvafoorumeilla esiintyvä instagram-sivujen tuputus. Vasta aivan viime aikoina huomasin, että varsinkin "suuressa maailmassa" instagram on hyvinkin varteenotettava kuvienjakelukanava, jossa pyörii porukkaa ja instituutioita aivan vakavissaan. Teinit ovat jo siirtyneet seuraavaan vaiheeseen: snapchattiin, ja mitä niitä onkaan joista en tiedä muuta kuin nimet.

Innostus

"Tavallinen" verkkojulkaisuun tehty kuva. Keski-Porin kirkon saarnatuoli. Kuvattu mustavalkoiselle 6x6 rullafilmille Rolleicordilla, ja skannattu negatiivista.

Löysin muun netin kautta filmikuvaukseen ja mustavalkokuviin suuntautuneita instagram-viitteitä. Havaintoni kuvaus- ja kuvajakelun siirtymisestä instagramiin sai lisävahvistusta ja innostuin asiasta. Päätin opetella lisää.

Ensimmäinen hieman enemmän vakavissaan instagramiin postaamani koekuvaluonteinen päivitys. Ruudunkaappauksena sivultani. Sama kuva kuin edellinen, mutta lisäsin ennen lähetystä nuolet osoittamaan kuvan nurkkia, nähdäkseni miten se käyttäytyy.
Tein kuten joku "guru" netissä neuvoi, ja laitoin hashtagit jälkikäteen tietokoneella kuvan kommentiksi. laitoin ne kyllä ensin kuvatekstiin, kuten moni muukin. En tiedä onko sillä suurta vaikutusta kummassa ne ovat. Kommenttina lähetettynä niitä on helpompi hallita, koska en edelleenkään pidä puhelimella näpertelystä.

Jakoa ja kohdennusta

 

En ala enempää spekuloimaan tai luettelemaan, mitä olen lyhyen instagram-aktivoitumiseni aikana oppinut tai kokenut kokeilujeni perusteella. Mitä kukin kuviensa jukaisulta tai jakamiselta missäkin ympäristössä odottaa tai haluaa, on kunkin oma asia. Sen voi ottaa huvin kannalta tai hyvinkin vakavissaan. Oma tavoitteeni on jotain noiden väliltä, vaikka tapanani on ottaa kuva-asiat melko vakavasti ja harkintaa käyttäen.

Ensivaikutelmani instagramista pelleilynä, on muuttunut. Sillä on mahdollisuutensa.  Ja tavoitettavissa on ehkä yleisö ja kohderyhmä jota olen kaipaillut ja etsinyt. Olen menneen parin viikon aikana "perannut" Facebookkini ryhmälistaa melko raskaalla kuokalla. Poistunut jokseenkin kaikista suomalaisista valokuvausharrastus- ja wannabe-ammattilaisryhmistä. Parista vakavamminkin otettavasta. Oman mielenterveyteni ja läheisteni rauhan turvaamiseksi, tai ainakin edesauttamiseksi.
Poistin jopa oman, valokuvaukseen  ja kuvankäsittelyyn suuntautuneen "kakkossivuni"; kaupallisen / ammattisivuni. En ikinä laittaisi sivuni otsikoksi jotain photographer-setaitämä, tai setaitämä-photography. VMP!

Viimeisin, juuri ennen tämän blogikirjoitukseni kirjoittamaan aloittamistani instaan lataamani kuva. Katukuvauskategoriaan kuuluva tilannekuva Tampereelta, eräänä kesäisenä lauantaiaamuna, kun odottelin Kameratorin avautumista, ja kulutin aikaa kameraa ulkoiluttamalla liikkeen lähistöllä.

Linkki kuvan insta-versioon:
https://www.instagram.com/p/BnAzJ8xDUlr/?utm_source=ig_web_copy_link

Kuvan herättämä huomio on instagramissa erilaista kuin esimerkiksi Facebookissa. Olen laittanut useimmat kokemani insta-herätykseni jälkeen siellä julkaisemani kuvat julkisena jakona myös FaceBook-sivulleni. Twitteriin en ole jakanut vielä mitään, vaikka minulla sielläkin sivu on.
- Tätä kuvaa en laittanut FB-jakoon. Kukin saa ajatella kuvaa tavallaan. Valitsin kuvan julkaistavaksi sen kokonaisuuden perusteella. Talon seinässä olevien kohokuvien ilmet ovat niinsanotusti "kohdallaan" Koiran asuste on jotenkin hauska. Sommitelma ei ole aivan sääntöjen mukainen, mutta kuvan elementit tukevat toisiaan: yksi johtaa toiseen ja poljento on toimiva.
Ehkä aliarvioin feispuukkiyleisöni arvostelukykyä tai asennetta tämäntyyppisiin kuviin joita koneellani on paljonkin, mutta päätin olla jakamatta. Kuvavirrassa tämä pysäyttäisi ehkä jonkin kommentinkin verran, mutta ne kohdentuisivat suurimmaksi osaksi kuvassa esiintyvän naisen olemukseen, hänen takapuoleensa, ja minun kieroutuneeseen paprazzimaiseen pimeään puoleeni. Kuvakerronta ja kokonaisuudesta puhuminen olisivat pelkkä tekosyy jolla puolustella naisten ja heidän takapuoliensa muodostumien kuvaamiselle salaa ja varkain.
Näitä selkäpuolen kuvia ovat katukuvaussivut ja foorumit puolillaan. Joisskin harvoissa on kuitenkin jokin sanoma. Siksi tämä kuva.

Täytyy jatkossa ottaa huomioon Instagram-rajausvara, ennen kun laukaisee kameran. Jos sattuu kuvaamaan muulla kuin neliömuotoista kuvaa tuottavalla vehkeellä. Tosin kuvasuhteen saa digikamerassa muuutettua mieleisekseen, mutta niin tärkeä instagram ei vielä ole että sitä sen takia teksisin. Ainakaan tilannekuvauksessa.

Loppuuun huvin ja kokeilun vuoksi pari hashtagia, eli "häsää"

#jormalindqvist #JormaLindqvist #laiskurinpäiväkirja #katukuvaus #linkerque #instagram #streetphoto #streetphotography #lensculture #kissmyass

Porissa: 28.8.2018
.
..
...
..
.


-