Uutta Veistospuistossa

huom: värilliset lihavoidut  tekstinosat ovat linkkejä jotka avautuvat uuteen ikkunaan. Ainakin tietokoneella



Kävin tänään Harjavallassa, synnyinkaupungissani. Äitini asioita hoitamassa; apteekkia, hoitotarvikejakelussa, ruokakupassakin.
Käytiin lounasruokailemassa Ravintola Hakuninmäessä, jota suosittelen; tutustumisen arvoinen paikka, vaikka vähän kauempaakin käsin.

Veistospuistossa

Kun Merstolan suunnalla olin, kiersin ennen kotimatkaa Cedercreutz:in museon kautta. FaceBook- sivuillaan oli päivitys, joka kertoi veistospuiston saaneen täydennystä aivan juuri. 

Satakunnan Karhu - jonka tunnetuin versio tai valos seisoo Porissa, Raatihuoneen edustalla. Nyt uutena veistospuistossa, hieman pienempänä versiona. Porin ja koko Satakunnan tunnusmerkiksi karhupatsas tuli 1938, parin hylätyksi tulleen version jälkeen.

Porissa karhu katselee etelään, Raatihuoneenpuiston ja pohjoispuiston suuntaan. . .

  . ..  ja museolla museon suuntaan. Arkistossani on kymmeniä Porin versiosta. Ajattelin kaivaa niitä esiin vertailukuviksi, mutta tämä kuvapari riittäköön.

Vahti-Pekka 

Toinen uusista on "Vahti-Pekka". Cedercreutz:in saksanapaimenkoiraa esittävä veistos. Se on sijoitettu jokseenkin samaan paikkaan, jossa oli pitkään sijoitettuna Pontus. Nyt museo on saanut uuden "vahdin, kun Pontus lähti tai vietiin Harjavallan keskustaan liikenneypyrää koristamaan.

Vahti-Pekka on alkuperäiseltä nimeltään Pekka-koira. Se sai Vahti- nimensä Helsingin Kaivopuistossa toimineen Salus-sairaalan henkilökunnalta. Se paljastettiin kyseisen sairaalan edessä vuonna 1934. Nykyisin paikalla jossa Pekka edelleen seisoo, on Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Osoite Helsingin kaivopuistossa:  Kalliolinnantie 4
Google-Maps mahdollistaa kurkistamisen ympäristöön jossa veistos sijaitsee: Tein linkin näkymään
Veistoksen alkuperäinen kipsimalli (1932) on museon veistossalissa.

Pontus, Harjavallankadun ja Siltatien risteyksessä. Syyskuun lopussa 2017, auton ikkunasta hätäisesti otettu puhelinkuvatus. Henkilökohtaisesti en kyllä pitänyt, enkä pidä vieläkään mokomasta kulttuuritempusta; asettaa veistos ympyrän keskiöön. Mutta se on ilmeisesti Harjavallassa yleinen käytäntö.

Olen kuvannut tämän nais-hahmon ennenkin. Otin nyt kuvan pariksi seuraavalle, kuvakulmalla jolla hain hieman uutta näkemystä veistokseen. Huomioni kiinnittyi myös hämähäkinverkkoon, joka suurennetussa kuvassa (klikkaamalla) erottuu neidon leuan ja rinnan välissä.

Aiemmin puistoon sijoitetut veistokset ovat saaneet melko tyylikkäät nimitaulut. Tämä edelliseen kuvaan liittyen.

Kirjoitin blogiini veistospuistosta helmikuussa 2016, jolloin otin kuvat muunmuassa tuosta "ensi kertaa mallina" - veistoksesta. Kirjoitus on katsottavissa ja luettavissa tästä linkistä

Mutta vielä museoon, Cedercreutzin museoon. 

Osaan kirjoittaa sen nimen sujuvasti ja melkein joka kerta virhelyönneittä, vaikka nimi ei varsinkaan kirjoitusasussaan ole aivan jokapäiväistä selkosuomea. EC:n museo, myöhemmin kulttuurikeskuksenkin tittelin saanut kompleksi on tullut minulle tutuksi jo kauan sitten. Olen viettänyt siellä melko paljon aikaa jo ennen kouluikääni, ja alakouluaikana lisää. Opettajani; armoitettu kotiseutuneuvos vei luokkansa museoon joka vuosi. Maahengen temppeli, johon on koottuna laaja otos talonpoikaisesineistöä ja maataloustyöhön taustatoiminnot mukaanluettuna liittyvää esineistöä, oli ensisijainen opetuksellinen osa museota silloin.
Harjula, eli taiteilijakoti ohitettiin silloin melko nopeasti. Pääasiallinen mielenkiinnonkohde taisi olla sen salin lattialla komeileva tiikerintalja, vai oliko se leopardi. Veistossalissa ei taidettu käydäkään.

Myöhemmin olen käynyt museossa nimenomaan taidemuseon näkökulmaa painottaen. Harjulassa muutaman kerran, mutta joka kerta veistossalissa ja maalauskokoelmassa.
Isovanhemmillani oli side museoon ja sen taustayhdistykseen.  Harjulan aktiiviajan talonmiespariskunnan tytär joka oli paronin (EC) jonkinlainen silmäterä, oli aikuisemmalla ja varttuneemmalla iällään isovanhempieni perhetuttu. Kuten eräässä vanhassa blogikirjoituksessani olen kertonut; olen kotoisin kahden perheen ja sukupolven yhteisöstä. Päästen siinä kokemaan ja oppimaan monenlaista elämänaluetta. Ottamatta kuitenkaan läheskään kaikkea opikseni. Mikä on oikeastaan todella hyvä.
Mikäli tuo kasvualustani ja perimätaustani jotakuta kiinnostaa, tai vaikka ei kiinnostaisikaan, voi siihen tutustua ja jatkaa lukemista, palaamalla blogissani maaliskuuhun 2015; klikkaamalla TÄSTÄ.




Hyvää illanjatkoa

Porissa, Toejoella: 22.8.2018
.
..
...
..
.