Eeli Jaatisen taidetta ja härkäviikkojen alku

Tämä vuoden ensimmäinen varsinainen blogijulkaisuni on postikorttien keräilyyn ja erityisesti taiteilija Eeli Jaatiseen painottuva filateiliaakin sisältävä juttu. 
Mutta laitan helpotukseksi loppuun pari muutakin asiaa ja kuvaa, koska ilman niitä ei voi olla. Siis kuvia maisemista tai jostain vastaavasta, mikä on aina ajankohtaista ja mieltä ylentävää. 

Ensin kortteja - ja niiden tekijä

Liityin Facebookissa pariin postikorttiaiheiseen ryhmään, tavoitteena löytää vertaistukea ja tietoa korttien tekijöistä, taiteilijoista ja kustantajista. Nuo aiheet ovat tässäkin tapauksessa kuitenkin kiven takana, kun ryhmien pääpaino on myydä kortteja. Aivan kuten postimerkkiaiheisissa ryhmissä koetetaan saada myytyä pappojen jäämistöjä. Toinen pääasiallinen aihe noissa ryhmissä on saada selville, onko löydetyillä merkeillä tai korteilla arvoa. Siis rahallista arvoa, "vai heitänkö pesään" tai "vienkö jätepaperikeräykseen". 

Ylläoleva kortti tuli eteeni tuollaisessa ryhmässä, samoin kuin tämän kirjoituksen korttiosuuden lopussa olevassa kuvassa esiintyvä kortti. Kortin taiteilija on tai oli nimeltään Eeli Jaatinen. Hän oli taidemaalari, kuvittaja ja pilapiirtäjä. Syntyi Tampereella 1905, ja kuoli Helsingissä 1970. Jaatisen 1940-luvulla saksalaisen painokuvan pohjalta maalaama suojelusenkeliä ja kahta lasta esittävä maalaus Suojelusenkeli on levinnyt tauluna moniin suomalaiskoteihin.

Alkuinnostukseni Jaatiseen, pian 7 vuotta sitten

Sain tämän kortin maaliskuussa 2015 syntymäpäiväkorttina, täyttäessäni "pyöreitä", josta olen edelleen otettu ja kiitollinen heille jotka tunnistanevat itsensä ja tapauksen. Jäljitin tuolloin melko pitkään kortin tekijää, signeerauksen perusteella. Lopulta se selvisi Jaatiseksi. Kyselyyni  tuli ensin kymmeniä peukutuksia ja tykkäyksiä kuvan takia, mutta lopulta joku oli lukenut kirjoittamani tekstinkin ja tunnisti signeerauksen. 

Kokoelmani muut Satakunnan sananparsia- sarjan kortit

Löysin myöhemmin nämä viisi sarjaan kuuluvaa korttia kirpputorilta. Hinta oli muistaakseni 50 senttiä /kpl. 

Toinen tänään: 10.1.2022 postiluukkuuni tulleista Jaatisen korteista:

Vaikka joulu meni jo, valitsin myynti-ilmoituksesta aloituksen kirkkomaisemakortin kaveriksi tämän hieman valtavirran joulukorttityylistä poikkeavan kortin, joka "sopi silmääni". Tuli samoilla postikuluilla. Myyjä markkinoi kovasti lisääkin kortteja samaan tilaukseeni, mutta pysyin lujana ja tyydyin vain kahteen korttiin. Myöhemmin lisää, ehkä. 
Kortti on kulkenut 1951, Valkeakoskelta Hämeenlinnaan. Ajan tapaan joulun toivottajat ovat kirjoittaneet toivotuksensa kortin kuvapuolelle. Olen usein retusoinut skannaamistani korttikuvista nuo toivottajien nimet pois, mutta jätin sen tässä tapauksessa tekemättä. Jotenkin se sopii tähän ja kuuluu ajankuvaan. 

Käännetään: 

Osoitepuolella on tietysti vastaanottaja ja osoite. Postinumerot tulivat käyttöön Suomessa 1970-luvun alkupuolella. Järjestelmä oli koekäytössä vuoden 1971, jolloin myös ilmestyi ensimmäinen postinumeroluettelo, vuosi 1972 muodosti ylimenokauden ja virallisesti järjestelmään siirryttiin vuoden 1973 alussa. Valkeakosken postileiman lisäksi maalaiskirjeenkantolinjan numeroleima "572". 

Postimuseo kertoo numeroleimoista:
"Maalaiskirjeenkantajia on ollut vuodesta 1890 alkaen kuljettamassa kirjeitä maaseutukylien ja lähimmän postitoimipaikan välillä. He kuljettivat sekä saapuvan että lähtevän postin. Maalaiskirjeenkantajan varusteisiin kuuluivat mm. postimerkit, pieni kirjevaaka ja numeroleimasin.

Linjan numeroleima kirjeellä osoittaa millä reitillä kirje on kulkenut. Numeroleimalla ei ollut tarkoitus mitätöidä postimerkkejä, vaan se tehtiin lähimmän postin päivämääräleimalla. Numeroleimoja on ollut käytössä yli 6000 reitillä eri aikoina. Postimuseon kokoelmissa on luetteloita ja tutkimusaineistoa maalaiskirjeenkantolinjoista. 1980-luvulla näistä linjoista tuli jakajalinjoja ja leimat jäivät pois käytöstä.
Kysyin tietoa leimasta postileimoihin keskittyvässä Facebook-ryhmässä, ja minulle kerrottiin leiman 572 olleen käytössä linjalla:
Valkeakoski - Kärsä - Kasuri - Leppälän kansakoulu - Haaviston talo. 

Kortin kustantaja: Artko on numeroinut kortin numerolla: 214/10. Ja lisännyt ukaasin, että heillä on yksinoikeus. Yläreunassa on ilmeisesti Artkon logo. Tuollaisia logoja on kuva-arkistossani "vino pino", joista saisi oman juttunsa, mutta olkoot nyt. Eiköhän tässä tullut jo tarpeeksi asiaa yhdelle kerralle. 

Nyt muihin asioihin ja aiheisiin:

Maisemaa etänä

Olen ehkä, varmaan aiemminkin sanonut etten pidä kylmästä tai talvesta. Laiskurina en viitsi pukeutua sään mukaisesti, lähteäkseni ihmettelemään tai / ja ikuistamaan näkymiä jotka ovat aivan huimia sävyiltään tai sometykkäämisarvoltaan. 
Mutta ainahan voi avata kaupungin tarjoaman nettikameranäkymän ruudulleen, ja ihailla esimerkiksi auringon laskun hohdetta. 
Otin ja avasin yhden sellaisen. Tallensin kuvan, ja pistin tähän näytteeksi. 

Kuva: 10.1.2022  klo 15:30   -  auringonlaskuaika kyseisenä päivänä: 15:40

Auringonlasku nettikamerasivulla, on peräisin Merimestan näköalatasanteelta. Siis Merimestan tornista, tuosta pallonmuotoisesta mustasta kamerasta. Otin tämän kuvan kyseisellä tasanteella joskus toukokuussa 2021, samaan suuntaan kuin nettikamerakin. Kamerasivu on katsottavissa tästä. 
Ja tuo nimenomainen, päivittyvä näkymä tässä. Jotta saa viimeisimmän kuvan näkyviin, pitää painaa tietokoneen näppäimistä F5 tai conrol-r, käytettävästä systeemistä riippuen. Puhelimesta tai tabletista en tiedä. 

Tornin juurella

Ulkonakin - parina päivänä vuoden alussa.
Uuden puhelimen kameran rajoja testaamassa

Ei talvikunnossapitoa; Satamapolulta  hautausmaan perälle johtavat portaat

Menin ja kokeilin joulun välipäivinä hankkimani puhelimen kameran automatiikkaa. Toiminnolla joka on nimeltään portrait, siis muotokuva jossa kohde irtoaa taustastaan kun taustasta tulee kuvassa sumea. 
Kun oikeaa elävää mallia ei ole, otin kohteeksi enkeliveistoksen hautausmaalla. 
Puhelin suoriutuu hyvin. Saman saa kamerallakin, mutta säätää pitää. Monen "napin takana" se oli puhelimessakin. 

Puhelimien kameroilla ei pitäisi zoomailla, kun niiden zoomit ovat digisellaisia eivätkä optisia. Paria kallista poikkeusta lukuunottamatta. Sitäkin täytyi kuitenkin kokeilla, jotta tietää voiko zoomia milloinkaan käyttää. Pilkkijöitä  Kaupparannan edustalla. 

Aika hienot sävyt, iltapäivä-kolmen maissa jonakin päivänä. 

Otin samalla videopanoroinnin Youtubeen

Aallonmurtajan "juurelta" sataman ja merimestan suuntaan. Hain lumen sävyjä, ja löysin valkoisenkin. Jää on sävykästä. Pilvet matalalla. 

Kohtasin 4.1. suden jäljet metsäpolulla. Noin 50 metriä Kaivokadulta. Kylähullun maineen saa varmimmin kertomalla nähneensä ufon tai suden, tai vain sen jäljet. Mutta laitan kuitenkin. Kolmen kuvan kollaasi jossa vasemmalla alkuperäinen, keskellä kuvakaappaus susisivulta, ja oikealla viivalinjat lisättynä vasemmanpuoleisen kopioon. Muutkin kriteerit täyttyivät ja jäljet olivat aivan tuoreet, puolisen tuntia aiemmin tauonneen lumisateen jälkeen. 

Paluu alun "Jaatisiin",  ja kamera- / kuvaustekniikkaa

Googlaillessani Eeli Jaatisen kortteja, tuli vastaan myynti-ilmoitus kirjasta: "Luettelo Eeli Jaatisen piirtämistä korteista".  En ole asiasta niin innostunut, että mokomaa hyllyyni hankkisin. Mutta menin koneella kirjaston hakutoimintoon, ja siellähän se oli lainattavien listalla. 

Päädyin tekemään varauksen. Aikanaan tulee tekstiviesti, kun kirja on noudettavissa "omasta kirjastostani" johon on alaoveltani kävelymatkaa parisataa metriä. Kirjasto toimii myös omatoimiperiaatteella. Ei tule pelättyjä kontakteja, mikäli homma hoituu samalla tavalla kuin aiemminkin omatomisesti toimiessani, eli yksinäisyydessä. 
Vaikka olen veronmaksullani oikeutettu, koin mielessäni jotain kummaa huonoa omaatuntoa varaukseni aiheuttamasta työstä. Kyseinen kirja oli varausta tehdesäni Kankaanpään kirjaston aikuisten osaston hyllyssä. Sieltä se matkaa ilmeisesti pääkirjastoon, josta edelleen tänne "saaristoon. Matkaa kertyy, mutta eiköhän muutama muukin aineisto liiku samalla -suuntaan ja toiseenkin. 

Ajattelin tekeväni tämän jaatisjutun vasta sitten kun näen kirjan, mutta päädyin tekemään jo nyt. 
Jos kirjassa on jotain erityistä mikä täydentää nyt tekemääni, päivitän / täydennän postaustani sitten. 

Kuvausjärjestely jolla toteutin alkupuolen joulukortin taustapuolen kuvan leimoista. 
Puhelin gimbaaliin, jonka edelleen pöytäjalustaan. Valaistus pienellä kirkasvalolampulla, joka antaa hyvän värilämmön omaavan "tasovalon".  Samalla käsittämättömän "kolmoiskameran" makro-osan kokeilu, joka sekin toimi aivan...  hyvin. 

Talven kylminä on sopiva aika tehdä säätöä ja viilailua. Testata laitteita: hioa menetelmiä ja asetuksia.
Tein ensimmäisen kerran suoraan kameran automaattiohjelmalla nopeutetun videopätkän pyryisenä iltana: Dji pocket 2:n hyperlapsetoiminnolla 10x nopeutus. Full auto 1080, iso 6400. 
2.1.2022. Klo 16:45. 

mikä dji-pocket ?

Vloggaajien suosima gimbaalilla varustettu pikkukamera, jossa on oma pienenpieni kosketusnäytöllä varustettu etsinruutu. Tässä "ympättynä" munakelloon, joka pyörittää kameran 360° tunnin kuluessa. 

Päätyessäni uusimaan puhelimeni, tuli samalla mahdolliseksi käyttää puhelinta gimbaalikameran ohjaimena. Vanhan puhelimen usb-liitäntä on vanhentunutta mallia; micro-usb. Kamerassa on liitospalikka nykyaikaisemmalle usb-c liitännälle. Ihan soiva peli, puhelimellakin ohjattuna. Mutta liitos on melko heppoinen ja arka. 

Kirjoitin pocket-kamerasta juttua ja kritisointia omituisesta aktivointipakosta blogiini elokuussa 2021, julkaisun loppuosaksi. En toista asiaa tässä, mutta se on katsottavissa ja varsinkin luettavissa; 
 tästä linkistä sinne.  

Lopuksi: Uutisia ja mielipide

Lopetin maakuntalehden digi-tilauksen, joskus joulukuussa. Mutta kuten aiemminkin, uusin tilaukseni, oltuani pakina- kolumni- näkökulma- ja mielipidepimennossa parin viikon ajan. 
Päivittäinen henkisen masokismin toteuttamiseni ja tarpeeni saa taas tyydytyksensä, ja pysyn ajan tasalla kaikenlaisen typeryyden suhtee. Itsetuntoni pysyy siinä mielessä koholla. Tai tasapainossa.

Aamun digi-lehteä ja paria edellisen päivän numeroa lukiesani, näin joukossa uutisen sellaisesta, että lähihoitajista on kamala pula ympäri Suomen. Hoitoala ei houkuta ja opiskelijoista alkaa olla oppilaitoksissa jopa pulaa. Työvoimapulasta puhumattakaan. Korona-aika on tietysti erityisen raskasta, mutta jokin muukin syynä. 
Ilmeisesti kolmanneksi suurin virhe johon olen elämäni varrella johkaantunut, oli hakeutua työvoimapoliittiseen lähihoitajakoulutukseen, joka alkoi lokakuussa 2011. Kymmenen vuotta sitten. 
Silloin oli kova hypetys miesoletettujen tarpeesta hoitoalalla. Heitä kaivattiin alalle, ja slogan kuului "voimaa hoivaan".  Tuo melttoaminen on haihtunut taivaan tuuliin, ja aihealueen uutisoinnissa sun muussa ei enää esiinny miehiä oikeastaan missään mielessä.  Erittäin suuri osa alalle kulkeutuneista miehistä on häipynyt, tai ainakin vaiennut asiasta. 

Oma työelämäni on ohi, mutta sitä saattaisi olla edelleen, ellen olisi lähihoitajaksi alkanut. Olen joka tapauksessa hyvin tyytyväinen vapaaseen olooni ja elooni, joka on jatkunut puolisentoista vuotta työkyvyttömyyseläkeläisenä, jota ennen pari vuotta sairaslomilla ensin kroppani kipuilun ja lopulta päätyen mieleni väsymiseen joka ratkaisi asian lopputuloksen saadesani tarpeeksi diagnooseja. Asia josta en ole ääntä pitänyt.  Päästyäni tai jouduttuani pian vuosi sitten (maaliskuun lopussa vasta vuosi täyteen) asumaan ensimmäisen kerran omissa oloissani ja itsekseni, minulle hyvin mieleisessä paikassa, alkoi uusi elämä ja itseenikin tutustuminen aivan uudella tavalla. 
En syytä hoitoalaa tapoineen ja asenteineen mistään. Mutta kyllä se miesoletetulta edellyttää monia ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, joita minulla ei ollut eikä ole. 
Juodessamme lähtökahveja, jäädessäni pois lähihoitajan työstä, minua uhkailtiin käräjillä jos koskaan ikinä missään puhun tai kirjoitan kokemuksistani ja / tai niitä minulle suoneista "tiimareista". Rikokset vanhenevat, murhia lukuunottamatta. Mutta vanhenemisaika on vielä vajaa. Joten täytynee vartoilla vielä. 


Hyvää - hyvällä vauhdilla alkanutta tammikuuta, selkäviikkoja joita härkäviikoiksikin nimetään. 
Pian on talvi-Heikki, ja siitä viikon päästä Paavali. Lukekaa Kustaa Vilkunan vuotuista ajantietoa, niin tiedätte mitä ne tarkoittavat. 

Reposaaressa: 11.1.2022

____

___

__

_

-

.

( )( )