Toisin merel tuulee

Tammikuun viimeinen viikko, ellette ole sattuneet huomaamaan. On perin lohdullista, että kolmen päivän kuluttua on helmikuu, ja sen jälkeen ei ole kuin yksi täysi (maalis)kuu ja ollaan keväässä. 
Mutta talvihorrosta on vielä jäljellä.
Blaablaablaa..... 

Luen parhaillaan kirjaa: Kertomusten Reposaari. Samalla kirjastoreissulla tuo toinenkin. Reposaarikirja on Satakunnan museon julkaisema, ellen väärin muista. Mukavaa luettavaa, ja melko monta uuttakin asiaa minulle. Joitakin osuuksia olen hyppinyt yli, tai lukenut vain sieltä täältä. Mutta jotkut puolestaan kokonaan.  Viimeiset sivut ovat menossa, ja lopussa on määritelmiä Reposaarelaiseksi tulemisesta tai sellaisena olemisesta. Kertouskirjasta kun on kyse, niin määritelmät ja katsantokannat vaihtelevat laidasta laitaan, kertojasta tai haastatellusta riippuen. 
Ääripäinä ehdoton syntyperän edellytys, jopa saaressa syntyminen. Toisessa "päässä" riittää se että ajattelee Räpsöötä, vaikkei täällä kävisikään. 

Tässä yhteydessä pitää mainita, että olen alkanut inhota sanaa edes. Ellen ole aiemmin sitä ottanut puheeksi. Somekeskusteluissa esiintyy hyvin usein sana edes, kun todetaan tai kysytään onko jokin tai joku edes jotain, tai onko jotain edes tapahtunut. Jossain tapauksessa se sopii lauseeseen, jossain yhteydessä. Mutta kommentissa se vaikuttaa usein vähättelyltä tai vittuilulta. Niin kuin kohde jolle vastataan tai kommentoidaan, olisi joku kusipää joka ei tiedä "mistään mitään".  No; se siitä, tulipa sanottua. Vaikka ajattelin että nyt tulee postaus, jossa en motkota mistään. 

Kirjoitin tammikuun 11:n kirjoituksessani Eeli Jaatisen postikorteista. Palaan aiheeseen vielä vähäsen, kun postiluukustani tipahti eilen neljä hänen maalaamaansa korttia. Löysin ne Facebookin vanhojen postikorttien ryhmästä. Kyseessä Satakuntalaisia sananparsia- sarjan kortit, mutta ilman sananparsia. Korttien alaosat ovat valkoiset. Joko sananparsiosuus on jäänyt vahingossa pois, ja on tullut eräänlainen virhepainama tai -painamattomuus. Tai alue on jätetty tarkoituksella tyhjä. Postikorttitutkimusta vakavissaan harjoittaneiden mukaan kyse on vahingosta, ja hiukan harvinaisemmista korteista.
Ylläoleva yksi neljästä nyt löytämästäni ja ostamastani. Niitä olisi ollut enemmänkin tarjolla, mutta valitsin selllaiset, joista minulla on ennestään "sananparsi-versio". Tätä minulla ei kuitenkaan ole tekstillisenä, mutta halusin sen "kaiken varalta", jotta saatan hommata sille parin. 

Tätä minulla ei siis ole tällaisena kokoelmassani, mutta löysin kuvan jossa tuo hyvä sanonta. 
Nykyaikana sen voisi tosin muuttaa muotoon jossa akkojen tilalla olisi ilmatieteiden laitos tai Foreca. 

Viikon varrelta - kuvia epäjärjestyksessä

Tällaiset kuvaparit ovat aina virkistävää katseltavaa. Sama paikka, toinen vuodenaika.
Satamapuiston alussa, Eikanpuiston / aukion laidalla. Oikealla loma-asuntomessualuetta; Reelinki. 
 

Tammikuinen pilvinen päivä takarannassa. Olisi ollut pari auringonlaskuakin, mutta en viitsinyt. 
Katsokaa niitä somesta

Tee-se-itse-trimaraani. Ja jätä se jäihin talvehtimaan. Kännykkäzoomi. Taustalla Tahkoluodon voimalaitos, kelluva huvila ja pari proomua kuvan reunalla. 

Aluevaalien äänestyspaikkana Räpsöön kirjasto. 

Sääkuvaa ja matalapaineen kyttäystä. Kameran malli kuvassa, jotta muistaisin tai tietäisin. 

Kävi niin että liukueste oli irronnut, ja huomasin tapahtuneen vasta puoli kilometriä myöhemmin. Palasin takaisin päin, ja vajaan puolen kilometrin päässä huomaamispaikalta se oli jo näin. Kiitokset huomaavaiselle, aurausmerkin nokkaan nostajalle. Se kävi äkkiä. 

Välttyäksenivaste'edes irronneen liukuesteen perässä edes-takaisin karaamiselta, pistin niihin karkuremmit. Valokuvaus-niksipirkka-tarkoituksiin hankkimani poninhäntälenksut (tai miksi noita kutsutaankaan) saivat hyötykäyttöä tälläkin tavalla. . . .

Jossain kannonnokassa tai kylmällä kivellä saattaa olla ikävä repiä suojaa takaisin paikalleen. Piukat kun ovat.  Seisaaltaan se ei ainakaan minunkaltaiseltani rapakuntoiselta ja kankealta äijältä onnistu. 

Hiusasioissa minulla ei hiuslenksuilla / lenkeillä ole käyttöä, kun hankkiudun noin kuukauden välein tukastani eroon. Niin toissapäivänäkin, kun tuntui taas että päässäni on karvalakki - yölläkin. 

Millin sänki jää, kun en viitsi loppuja höylätä. Tällainen instakuva täytyy tietenkin pistää, mutta siinä on tukattomuuden lisääksi sanomana myös menettelytapa jota leikkuussa käytän. Kännykässä näkyy taustalla olevan videokameran ottama kuva. Eli digitalinen taustapeili. Lamppu on valaisuväline. Peilin päällä leikkuukone, jonka soisin päästävän savut joko ennen hommaan ryhtymistä tai sen jälkeen. Olisi harmillista jos se päättäisi hajota siinä vaiheessa kun tukkaa on puoli päätä jäljellä. 

70-luvun Tokyo clock- patterivekkarin fosforit. Ajankuluksi pimeähköä videokuvaamistsa. Video meni Youtubeen, ja nähtävissä tässä linkissä.  

Pitkästä aikaa: laivabongausta. Pakotin itseni kävelylle lontoonrantaan, murtajan juureen. Sää oli mikä oli, ja kuvakin on mikä on. Mutta liikun mieluummin pilvisellä kuin aurinkoisella säällä. 
Laiva- ja rantakuvakansio löytyy facealbumneistani. 

Jäätilanne suojanpuolella, Kaupparannan edustalla on ollut vaihteleva. Jäätä on tullut ja mennyt. Varvin kohdalla kuitenkin pilkittäväksi asti. Avoveteen matkaa 30-40 mertiä. 

Niin kuin aina, joku jää jäljelle vaalien jälkeen. Valta kuuluu kansalle; lukee tuosssa taulussa. 

Verivaahtera Junnilassa - tammikuussa . . .

ja verivaahtera Junnilassa - viime kesäkuussa

Lopuksi: homoeroottinen paniikki

Yle Areenan FB-sivulla oli tällainen kysymysjulkaisu: 

Suorat kopiot:

"Oletko katsonut Mieheni vaimo -sarjan? Kumman elämän valitsisit, jos olisi ihan pakko: Katrin vai Evelinin? 

Mieheni vaimo -sarja kertoo tarinan kahdesta tavallisesta naisesta, joiden elämät muuttuvat yhdessä hetkessä. 47-vuotias Katri asuu teini-ikäisen poikansa Aleksin kanssa Helsingissä. Katri on naimisissa Tallinnassa vaatealan yritystä johtavan Ahdin kanssa. 28-vuotias suomalais-virolainen Evelin asuu Tallinnassa yhdessä 8-vuotiaan tyttärensä Ailen ja avopuolisonsa Ahdin kanssa.

Ahti saa sairauskohtauksen matkalla Tallinnasta Helsinkiin ja hänet viedään hoitoon. Sairaalassa Katri ja Evelin kohtaavat ja miehen kuoleman myötä hänen liki kymmenen vuotta jatkunut kaksoiselämänsä paljastuu.

Tunteikas draamasarja Mieheni vaimo katsottavissa Yle Areenassa  "

Vastasin totuudenmukaisesti, niin kuin asian koin:

"Katsoin eilen melkein putkeen koko sarjan. Nähtyäni sarjan ilmestymisen aikoihin somekeskustelussa (naisten) kommentteja, että sarja on tehty naisille ja naisten ajattelutavalle, ajattelin että olkoon sitten katsomatta. Mutta katsoin kuitenkin, ja kannatti. Oikein hyvä ja mukaansa tempaava sarja. Varauduin suomalaisten sarjojen äänipuutteellisuuksiin, katsomalla luurit päässä ja riittävällä voimakkuudella, joten ei ongelmaa saada selvää repliikeistäkään. 

Ja valitsisin puitteidensa puolesta hienon Katrin elämän, mutta muokkaisin sen mieleisekseni."

Sitä seurasi erään "kalevin" kommentti:

"Sateenkaarimiehet pystyy varmaankin samaistumaan naiseen täydellisesti, itse en sellaiseen heterona kykene, enkä tunne siihen minkäänlaista tarvettakaan. Ainoa henkilö johon voisin samaistua sarjassa on Viron tehtaan johtaja vai mikä hänen tittelinsä nyt olikaan."

[lainausten loppu]

Lisäksi samansisältöinen paniikki-yksityisviesti eräältä toiselta huolestuneelta.

Heille iski homoeroottinen paniikki. Minulle ei. Ei edes trans-eroottista. 

Viikko on ollut sosiaalisen median käyttöni suhteen haastava. Mutta olen onnistunut pitämään sormeni irti näppäimistöltä, ja tyytynyt kiroilemaan ääneen huushollissani. Koneelle ja seinille. Se on oikeastaan hyvin antoisaa, kun elelee itsekseen ja naapurit ovat melko huonokuuloisia, sekä asuntoni fyysinen sijainti talon arkkitehtuurissa. Äänentasokin jolla kiroilen, on maltillinen. Jos olisin kirjoittanut ajattelemani ja kiroilemani kommenteiksi, minut olisi bannattu "facesta" ainakin viikoksi, ja 3/4 kaverilistallani olevista olisi potkinut minut facestaan. Vaikenaminen on platinaa, kommenttien kirjoittaminen meltorautaa. 
En haudo kostoiskua ylempänä asuvalle kanta-astujallekaan, joka pakkaa herättämään minut poljennollaan joka arkiaamu vähän ennen seitsemää.  Nostan hattua suoritukselle, kun ottaa huomioon 32neliömetrin ala jolla sen saa toteutettua niinkin tehokkaasti. Kerrostaloasuminen on asumismuoto josta pidän, ja pystyn elämään sen ominaisuuksien kanssa hyvin. 

Nyt pitää rientää noutamaan. Pyykit pesutuvasta, rummusta. Oli sellainenkin aamupäivä. 

Hyvää alkavaa viikonloppua.... 
mitä huomiseen (29.1.) Verneriksi nimettyyn myrskyyn ja pyryyn tulee, niin Porin ja varsinkin Räpsöön osalta .. ...    En usko. 

Räpsöössä:  28.1.2022

____

___

__

_

-

.

( )( )