Drone kaapissa ja salamointia

On kulunut  yli vuosi, kun pistin viimeksi dronen "taivaalle". Sen jälkeen se on saanut olla kaapissa, paria akkujen lataamista ja moottorien herätystä lukuunottamatta. Turha vehjehän se on jos järjellä ajattelee, ja hätähousuna yleensä myyn tai muutoin hävitän sellaiset pois nurkista. Mutta tämä tapaus on ollut poikkeus. Kun varmaan harmittaisi jos ei sitä joskus olisi käytettävissä. Enkä enää kuudetta dronea pystyisi hankkimaan. Dronekuvaaminen on stressaavaa ja ärsyttävää touhua.  (imo)

 

Nyt kirjoittaessani, mieleeni muistuikin yksi tapaus tänä vuonna: 27. toukokuuta. Joten puhuin ennen aikojani, että edellisestä kerrasta on jo vuosi. En ottanut lukuun tätä "tapausta", kun piti ottaa Jyrki Kankaan monumentista näkymä ja kuvat suoraan sen yläpuolelta. Jokin meni pieleen muistikortin toiminnan kanssa ja siltä reissulta jäi vain tämä yksi kuva, koneen sisäiseen muistiin.
Tätä ei voi laskea dronekuvaksi, kun parin metrin korkeudelta tavallisen kameran tapaan otettu. Olisihan sen yhden kuvan ottaa suunnittelemallani tavalla, mutta muistikortti-errorin lisäksi jouduin siinä ampiaisten maalitauluksi. Dronen ohjaus ja niiden väistely samaan aikaan on hyvin huono yhdistelmä. Pakenin. Sen jälkeen varmistin ja pyhitin dronelle muistikortin, jonka olen jättänyt siihen pysyvästi. Odotelkoon hommiin pääsyä.

 

Edellisen kerran, vuosi ja 4 päivää sitten. Väinölän liikenneympyrä dronekameran näkemänä, ehkä 10 metrin korkeudelta. Kohde oli hieman tekemällä tehty, kun en muutakaan keksinyt. Olisi voinut jättää ottamattakin. Ruskan värit olivat voimakkaammat kuin tänä syksynä.

Edellisestä  asialle asti suuntautuneesta kameran lennätyksestä on siitäkin vuosi ja risat aikaa.
Suosmeren aukeella  kulttuurimaisemaa Wikipediaan, johonkin projektiin. Siellä on tänä vuonnakin joku monumentaalinen kuvankeräys käynnissä, mutta motivaatio ei tällä kertaa riitä mokomaan perehtymiseen.
Tämä kuva, joka on saattanut esiintyä blogissani sen ottoaikoihinkin, on koottu kolmesta tai neljästä kuvasta panoraamaksi. Lopputulos onnistui haettuun aiheeseen hyvin.

Dronepanoraamasta filmipanoraamaan

 

Istahdin toissaviikolla  Itäpuistossa hetkeksi tupakille, ja nappasin pari kuvaa filmille joka oli poikkeuksellinen. Samalla reissulla vein värifilmin kehitettäväksi.
Paljonko on megapikseleitä, oli hyvin oleellinen asia digikameroissa, kun ne olivat uusia tai alkoivat kehittyä paremmiksi. Ensimmäisissä oli pari megapikseliä, josta alkoi tasainen kehitys ja määrän kasvu. Nykykennot ovat yli 20 megapikselisiä jotkut yli 60, puhelimissakin. En syvennä nyt kennoarkkitehtuuria enempää, enkä puutu mainosmegapikseleihin.

Mutta kuinka paljon filmikuvassa on "megapikseleitä" tai filmikamerassa?
Se ei ole yksiselitteisesti sanottava luku. Pikselit löytyvät digikuvasta, riippuen kuinka paljon niitä on sille päästetty kun filmiruutu on skannattu. Otin lukemia ylös kun tuon ylläolevan kuvan tein.   Täysleveä photarissa:  3200 dpi, 7251 x 3068 pikseliä tekee kuvan kooksi pikseleiksi muutettuna vähän yli 22 "megapikseliä". Asialla ei ole mitään merkitystä, mutta voi sitä spekuloida.

Sellainen huomio, kun mustavalkokuvia väritetään tekoälyn kanssa värillisiksi. Filmille kuvattu digitoitu kuva on pistänyt algoritmit kyykkyyn. 

 Mitä erityistä tuosssa filmille ikuistuneella kuvassa on. Aihe on mikä on, mutta miten se tallentui.

Se syntyi 6x6 negaruutua tuottavasta rullafilmikamerasta, johon sulloin kinofilmin. Mittailtuani ja viriteltyäni useamman rupeaman verran, sahasin rullafilmipuolasta päädyt sovitteiksi kinofilmille, ja teippasin alkuhännän ottopuolalle.  Tässä olisi aasinsilta kirjaston 3D tulostimelle.  Kyselin kokemuksia somessa, mutta ei vastakaikua. Siis kirjaston 3D tulostamisesta.  Se on varmaan jotain rakettitiedettä tai nörttien touhua jota ei porin ässät ymmärrä.  Eikä halua.

Näin kuvattu filmi täytyisi skannauksen sijaan digitoida valopöydältä kameralla kuvaten, ja jättää kuvaan filmin perforointi, mutta skannasin tavalliseen tapaan, eikä efektiä näy lopullisessa.

Huolimatta siitä että ikkunan päälle vedetään suojaliuska, varmistin sen teipillä. Kameraan normaalisti kuuluvalla filmillä on suojapaperi, jossa merkittynä ruutunumerot joita tirkistellään punaisen ikkunan läpi. Kinossahan ei sellaista ole, joten ikkuna pitää olla valotiivis ettei kuviin tule keskele "aurinkoa"
Laitoin tämän kuvaparin  someen, mutta taisin poistaa julkaisun. En sietänyt sen herättämää naureskelua, jota en ymmärtänyt koska kyseeessä oli haudanvakava asia. Filmikuvauspiireissä se ei aiheuta sellaista reaktiota, mutta sama se.
Tämä kokeilu ei tule aivan heti toistumaan, mutta piti kokeilla. Ehkä kaksisilmäisellä joskus.

 

 Salamasynkronointi - lisää tylsää kamerateoriaa, mutta loppupuolella muutakin

 

Minolta- filmijärkkärissäni on kaksi pistorasiaa FP- ja X-merkinnöillä. Ne ovat salamasynkkakaapelin liitäntöjä. X-synkkaan laitetaaan elekrtonisen salaman ohjauskaapeli. Toinen on toisenlaisia salamalaitteita varten; sellaisia joihin vaihdettiin jokaisen välähdyksen jälkeen uusi lamppu tai polttimo.
Magnesiumjauheella toimivat olivat aivan oma lukunsa.
Verhosulkimella varustetut vanhat  kamerat 1/60 sekunnin valotusajalla, kun kuvataan salamalla. Hitaammatkin onnistuvat, mutta nopeammilla tulee verhon kuva kuvaan. Salama pysäyttää kuvan liian aikaisin, eikä verho ehdi sulkeutua.

 

 

Leicassa ja sen kopioissa, tässä tapauksessa zorki-s:ssä on myös  verhosuljin rungossaan. Valotusaikana salamakuvauksessa käytettävä aikaa 1/25 sekuntia. Synkkapistorasioita on vain yksi, mutta aikoinaan käytettyjä kertakäyttölamppuja varten on valotusajan asetuskiekon alla  säätö jolla voidaan säätää salaman välähdysviivettä millisekunneissa. Elektronisella nykysalamalla arvoksi laitetaan nolla. Kuten kuvassa näkyy.
Siitä tulee tämän zorki-c mallin c, joka on kyrillinen s, joka tulee sanasta synchro, salamansynkronoinnin hienouden takia.

Asiaan voi syventyä syvemmin, tosin kolmannella kotimaisella, osoitteessa:  https://www.aperturepreview.com/kmz-zorki-s

 

Hommasin etsinnän tuloksena tuollaisen mukavan salamalaitteen. Ei aivan Metz-perunanuijamalli, mutta sinne päin. Mallin valinta sen asennustavan takia. Sopii kameroihin, eikä väännä itseään rikki salamakenkään asennettuna. Lisäksi minoltassani ei ole salamkenkää ollenkaan.
Rolleiflex on keskussulkimellinen, jollaisella ei tarvitse välittää salamakuvauksessa synkronoinninsta valotusajan suhteen. Salama välähtää ja suljin toimii kaikilla valotusajoilla.

Pimeä vuodenaika on alkanut ja syvenemässä. Salamakuvaus saattaa tulla kysymykseen jossain tapauksessa. Mikäli motivaatio herää. 

 

Muutakin kuin tuota kuolleen median veivausta

Laitoin edellisen päivitykseni yhdeksi aiheeksi jonon pankkisalin sivuhuoneen edessä, BePopissa.
Tuli käytyä siellä taas, tallettamassa kolikkoa tilille panoautomaatilla. Kassapalvelu aukeaa klo 10. Tässä klo 12 ottamassani ei ole jonoa, ei ristin sielua siinä. Taustalla äijäkööri Sarpin kahvilla. 

 

Asiantuntijakeskuksen infotiskilläkin hiljaista. Tavatonta !!!

Helpotuksen huokaus: Sain metrifilmikelan asennettua filminlatauslaitteeseen. Nyt on kinofilmiä varmaan vuoden tarpeiksi.

Metrifilmin mukana tuli kaupan päälle parikymmentä käytettyä filmikasettia, joissa sentin mittainen häntä ulkona. Niihin voi liittää metrifilmin pään ja kelata filmin sisään latauslaitteella. Tilasin samalla viisi uudelleenladattavaa muovista filmikasettia. Noilla peltisillä tulee olemaan tarkoituksensa,  dx-koodinsa vuoksi. Jos ja kun ehkä lataan sähköiseen filmikameraan filmin jossa pitää olla dx-koodi. Kooodia myydään tarroinakin, mutta en nyt sentään sellaisia.
Omat kommervenkkinsä vielä selvitettävänä ennen kun hurautan filmin olympuksen täysautomaattiin (IS-10)

Käytiin Kokemäellä, Tuohitorilla. En ostanut mitään vaikka jotain löytyikin. Jäitä hattuun .

Porttikongista kävelykadulle. Talon jossa toimii edelleen loppuunmyyntikauppa "tuplakuuma". Nimi onka kuulin tämän kuvan yhteydessä ensimmäisen kerran.
Hetki meni ennen kun tajusin että Helle & Helle: hän se.

Teljäntorin A-tornista länteen. B-tornissa olen käynyt useamman kerran räpsimässä Hallin suuntaan, mutta tämä ensimmäinen kerta. Horisontissa tuulivoimaloita. Jossain Luvian- Viasveden välillä. En ole enää aktiivisesti niitä tai niiden rakentamisuutisia seurannut.

Katuvallokuvatyylinen Nordean ovelta. Sama systeemi siellä, kuin asiantuntijakeskuksellakin. Asiakas meni ovesta, mutta käännytettiin katsomaan ovesta kassapalvelun aikoja.

Hyvää alkavaa viikkoa. Taidevalokuvaamisesta kiinnostuneet: Googlatkaa: "Film soup"
Taidekuva ei ole pieleen mennyt kuva.

Porissa: 9.10.2023

_____