Koulukuvausta ja konteerausta

 Alkuviikolla oli ikään kuin kiirettä, tekemistä. Siksi tämä viivästyi näin, maanantaisesta tai tiistaisesta poiketen. Mitään aikataulua en ole julkaisemiselleni asettanut, mutta alkuviikkoon ne ovat vakiintuneet. Aivan "alussa" kirjoittelin usein perjantaina, mutta se siitä.

 

Astuin maanantaiaamulla linja-autoon, ja suuntasin kulkuni siitä ulostauduttuani  Cygnaeuksen koululle, jonka sisätiloja olen halunnut päästä valokuvaamaan.  Nyt pääsin. Ulkokuvaa on minulla entuudestaankin, mutta piti koulun julkisivukin napata talteen.
Puistoa imuroitiin ja haravoitiin talvikuntoon, mutta mahduin joukkoon ottamaan melko hätäisesti pari kuvaa. Filmillekin otin muutaman kokeellisen otoksen, mutta pääpaino oli nyt sisäkuvauksessa jota varten olin varustautunut asianmukaisella kameralla ja objektiivilla. 

Mennään sisään:

Puiston puolelta "paraatiovesta" sisään ja portaat ylös. Portaiden alimmat askelmat ovat kaarevat. Kyseessä ei ole linssivääristymä, vaikka sen polttoväli on 10 milliä. Geometriaa ei tarvinnut sen suhteen korjailla.

Lopullisen sysäyksen hankkiutua kuvaamaan koulun sisätiloja, antoi tämä ja sen pari relieffejä joista kirjoitin syyskuussa. Siihen juttuun pääsee palaamaan tässä linkissä. Relieffipari jota menin "luonnossa" katsomaan, on Cedercreutzin Juseliuksen mausoleumiiin tekemä Elämä ja Kuolema, joista tässä ensin mainittu.

 

Sisään, ja portaat ylös. Vasemmalla puolella on tila jonka seinällä tuo Elämä-relieffi.

 

Kuolema. . .

 

. . . oikeanpuoleisessa tilassa, portaiden yläpäästä katsottuna.

"Kuoleman puolelta" portaiden yläpäähän päin. Taaemman holvikaaren taustalla näkyy seinällä sen pari: Elämä. Kuvan hämärässä.  Halusin paikalle kouluajan ulkopuolella, jotta tilat olisivat ihmisistä, oppilaista tyhjät. Syysloma mahdollisti sen.
Otin kuvia käytävistä ja aulatiloista. Luokkiin en mennyt, ja juhlasali -jos ja kun sellainen varmaankin koulussa on, jäi näkemättä. Mutta olin enemmän kiinnostunut näistä näkymistä. Loma-aika kun oli, sytyttelin käytäville valoja. Sammumaan en niitä saanut, mutta kuulin että niissä on ajastus.

Mennessäni sisään, kellot soivat ilmoittaen välitunnin päättymisen. Lähtiessäni ne soivat oppitunnin päättyneen. Portaat alas, ja oikeanpuoleisesta pariovesta ulos.
Sain hakemani: Nähdä paikka jossa en ollut käynyt, ja sarjan kuvia joihin olen kohtuullisen tyytyväinen.
Lupasin ne vapaaseen käyttöön.  Tuleva oma käyttöni, niiiden antaminen tiettyihin julkisiin tarkoituksiinkin on tavoitteeni.

Tein Flickr-sivullleni kansion, johon latasin kolmisenkymmentä kuvaa. Josta ne ovat imuroitavissa.
Kuvien toimittaminen sujuu nykyään pilvipalveluiden kautta sujuvasti, eikä tiedostoilla ole kokorajoitusta. Sähköpostin liitteinä ne olisivat aika suuria, vaikka nyky-tiedonsiirtonopeuksilla latautumista ei enää tarvitse suuremmin ajatella.
Koko "satsia" pääsee katsomaan klikkaamalla tätä linkkiä. 

Konteerausta

Kollaasi toissapäivältä, kuivumassa olevan filmin osalta johon upotin aiemman kuvan filmin lataamisesta kameraan. Kameraan joka on tarkoitettu rullafilmille. Jokin ihme pakonomainen tarve kokeilla vaikeahkoja asioita tuli tämän tapauksen osalta valmiiksi. Tuskin tulee tavaksi tämän kanssa, mutta toisella rullafilmikameralla saattaa tulla toinenkin kerta.
Teetin kolomedee(.fi) : llä adapterit kinofilmin käyttämiseksi rullafilmikamerassa. Latailiin metrifilmistä 25 kinoruudun verran filmiä kasettiin.
Kuten kuvasta näkyy, toimin varman päälle tai muistin väärin, kuinka paljon filmiä pitää kuvatessa veivata seuraavan ruutuun. Filmille olisi "mahtunut" tuplamäärä kuvia, mutta sama tuo. Sain mitä hain.

Nettikirjoittelussa eräs huolestui filmin haaskuusta, mikä täytyi tallentaa  muistoksi. Kopio:
" Eikö mene aika hankalaksi. 6x6 negaruutu on 56x56 milliä. Yksi ruutu vie noin 60 milliä. Kinoruutu on 24x36 milliä. Yksi kuva vie filmiä noin 40 milliä. Näin ollen 36 kuvan filmissä on noin (40×36) 1440 milliä filmiä. Eli 6x6 formaatilla saa kinorullalle (1440/60) hurjat 24 kuvaa."  lainaus päättyy.

Vastasin: " mä lataan itse filmit 30 metrin kelalta tuohon. Ja kuvaan kymmenkunta panoraamaa korkeintaan yhdelle filmille. Kokeellista touhua tuo mulle on, eikä filmin kulutuksella ole merkitystä. Kinarillekin teen lyhyempiä kuin 36 kuvaisia.

Mitä niistä tuli ?

Skannerilla tehty

Kameralla valotasolta kuvattu. On laadultaan perästä, mutta idea näkyy. Kuva on valottunut koko filmin leveydelle, perforointi mukana kuvassa. Netissä ja puhelien suodin- ja efektivalikoimissa on tuollaisia kehysiä joilla saattaa elävöittää kuviaan kivasti. Mutta tämä erottuu niistä. Vaikka saahan tuollaiset rei'itykset lisättyä mihin tahansa kiiltokuvaan jälkeenpäin. 

Kun haluaa skannatussa kuvassa perforoinnit näkyviin, pitää negatiivi asettaa filmipitimeen noin. Jos pitäisi saada enemmän kuin yksi ruutu skannattua reikineen, pitää sille tehdä maski vaikkapa rullafilmin pitimeen. Mutta minulle riitti tuo yksi ruutu. Heitin nuo negat  roskikseen kun sain niistä kuvat digitoitua. En enää ssäilyttele kaikkia negatiiveja. Ne eivät  ole mikään aarre jota säilyttää. Filmille kuvaaminen on minulle digikuvan lähtökohta. Papaerikuvia en niistä ajattele tekeväni. Ja jos teen niin lopputuloksista. Täytyykin testata joskus.

Meinasin konteerata, niin kuin sanotaan tehtävän kun saarnaa jostakin. Mutta en taida viitsiä, kun siitä ei mitään käytännön hyötyä ole. Tuottaa enemmän harmitusta tai väärinymmärrystä. Vaikken ymmärrystä kaipaa. Minulla on sitä omasta takaa riittävästi.
Mutta ajatelkaa; kaupungin touhuja. 50 000 euron dronehankintaa, puolen miljoonan inforakennusta, saunasta kirvatsiin puhumattakaan. Monta muutakin sammakkoa on ilmaantunut säännöllisin väliajoin uutisvirtaan. Koiviston ulkoilupuistosta radioasemanpuisto. Koirat maksamaan linja-automatkansa.
Mitä vielä: etsikää itse.
Hauskaa tulevaa kellonsiirtoviikonloppua, halloveenia ja kaikkea!

Porissa:  26.10.2023

_____