Estotonta menoa

Poistin estoni, en kaikkia mutta kuitenkin. Yksi ajanjakso saa jäädä taakse. Mutta tämän blogin aihepiiri junnaa tavanomaisessa ja totutussa. Estoista kirjoituksen lopussa, mutta ensin tavanomaista jorinaa ja kuvan tuputusta.
Ensin jälleenkuvaukseen, jonka kaikkia ysityiskohtia en kerro. Kuten sitä mihin sitä tarkalleen teen edelleen.

 

 

Otan kuvauslenkkeillessäni melkein joka kerta yhden tai kaksi jäleenkuvauskohdetta tähtäimeeni; kameran okulaariin, tai oikeastaan puhelimen kameranäytölle. Otan mahdollisimman saman rajauksisen ja perspektiivisen kuvan kuin kuva jolle teen uusinnan. Tämä on viimeisimpiä; Liisankadun ja Antinkadun kulmasta pohjoisen suuntaan.

 

Lähtökohtana samalta paikalta otettu, Satakunnan museon kokoelmissa oleva kuva jonka lähde pitää mainita. Kun sen mainitsee niin kuva on vapaasti käytettävissä. Jälleenkuvaus-sivu käyttää kuvaa, ja kuvatessa se tulee kameran (puhelimen) näytölle pohjaksi, jolle uusi kuva sommitellaan ja painetaan laukaisijaa kun se on kohdallaan.
Kuvassa on vaurioitunut osa: ylivalottunut kohta talon katon harjan vasemmalla puolella. Siitä ei ole retusoitu mitään. Talon takaseinä näyttää katkaistulta, leikatulta. Mutta ei ole.

 

Mikonkadun länsipäässä on yksi talon pääty, jollaisia olen ihmetellyt. Yläosa on noin porrastettu, mitä olen ihmetellyt monessa muussakin talossa. Edellisessä kuvassa olevassa talossakin on saman tapainen rakenne. Nyt selvisi mistä on kysymys, kun somekeskusteluissa mainittiin palomuuri. Se on palomuuri, jonka tarkoituksena on ollut estää tulipalon eteneminen katolta toiselle. Tästä on korkeampi, tai samankorkuinen naapuritalo purettu. Tai sellaista ei olekaan koskaan talon viereen rakennettu. Mene ja tiedä.

 

Mitä on muuta tapahtunut

 

 

Mustavalkoinen kuva, jonka otin sääntöjen vastaisesti digikameralla. Siksi vastaisesti, kun suositus on että mustavalkoiset digikuvat ovat värikuvasta mustavalkoiseksi muunnettuja. Digikameran asetuksissa on mahdollista laittaa se ottamaan kuva mustavalkoisena. Mutta se ei ole katu-uskottavaa. Pitäisi ottaa RAW-kuvia, eikä koskaan jiipekkiä, eikä ainakaan antaa kameran tehdä sitä valmiiksi.
Mutta kun olen ajat sitten paskat nakannut raweile ja kuvaan mekein poikkeuksetta valmista jiipekkiä, niin täytyihän tämäkin katsoa. Ei se huono ole, vaikka itse sanonkin.
Entä sitten, kun on myynnissä digikamera jolla saa vain mustavalkokuvaa. Leica merkkinen, joka on hinnaltaan noin 5000 euroa. Olisikohan sellainen katu-uskottava. Olkoon. Mikä onkin.

 

DX 

 

Filmikaseteissa on DX-koodi joka kertoo kameralle, mitä ja millaista fimiä se on saanut valotettavakseen. Vanhemmissa kameroissa; lue 60-luvun ja aiemmissa asialla ei ole merkitystä, koska niiden kanssa  käyttäjä hoitaa asian erillisellä valotusmittarilla ja tekee saamansa tiedon mukaan valotuksen säädöt käsin. Joissakin kameroissa on valotusmittari ja  jopa aukko-tai aika-automatiikka. Sittemmin molemmat, eli program-kuvaustapa. Mutta niissäkään ei aluksi ollut dx-koodin lukevia nastoja fimipesissään. Jotta kamera sai tai saa siinä tapauksessa tiedon, miten säätää itsensä, siinä on kiekko tai rulla jolla käyttäjä asettaa filminherkkyyden.

Yllä on kuva tilanteesta, jossa lataan metrifilmiä kasettiin. Kasetti on varustettu dx-koodilla, ja valitsin saamastani kasasta käytettyjä filmikasetteja sellaisen, joka vastaakoodiltaan filmiä jota siihen latasin. Latauslaitteessa on fomapan 400- filmiä. Eli kasetin koodi on sen mukainen.
 

 

Ainoa sähköinen filmikamerani tarvitsee dx-koodattua filmiä, jotta se toimii oikein. Sen ohjekirjassa kerrotaan mitä tapahtuu, ellei filmikasetilla ole koodia kameran tunnistettavaksi. Suomeksi  keltaisela korostamani teksti sanoo, että jos filmi ei ole dx-koodilla varustettua, kamera asettaa herkkyydeksi lukeman 32 (iso). Filmin ollessa iso 400- herkkyistä, tuee 32 ison mukaan valottuneesta filmistä hyvin ylivalottunuttta. Useimmilla nyky-mustavalkofilmeillä on laaja valotusvara, mutta ei sentään noin laaja.
Lisäksi kuvauksessa voi melko huoletta alivalottaa, mutta ylivalotuksessa kuva palaa pahasti puhki.
Yksi aukko ylivalotusta ei vielä ole paha; iso 400 fimi iso 200 mukaan, mutta tuohon iso 32:een on siitä pitkä matka.
Somessa puhutaan ja kysellään melko paljon filmien valottamisesta, boksinopeudella mutta useammin prässäämisestä. Esimerkiksi iso 400 filmin kuvaamisesta iso 1000 tai jopa 1600 iso-n mukaan. Boksinopeudela kuvattu on kuvattu filmin pakkauksessa olevan arvon mukaan. Boksinopeus on epä-katu-uskottavaa, mutta niin minäkin.
Filmeillä on ominaisuutensa. Bulkkifilmini suositellaan kuvaamaan yksi aukko yli, eli nelisatanen 200 mukaan. Kokeilin, en vaikuttunut. 

3D

Tämä kollaasi on nettikuvista kasattu. Siinä on  3D-tulostettuja  filmiadapteripalikoita, joilla sovitetaan kinofilmi rullafilmiä käyttävään kameraan. 24 milliä leveää kinofilmiruutua kuvattavaksi 6 senttiä leveässä ikkunassa. Kuvista tulee negatiivilla 24 x 60 milisiä. Tavallinen kinoruutu, sille kuuluvassa kamerassa on 24 x 35 milliä.
Miksi sellaista pitää yrittää kuvata?   Siksi koska se on mahdollista. Kiipeilevät vuorillekin.

Kuvasin pari viikkoa sitten muutaman ruudun tuollaista. Sahasin rulafilmipuolasta sopivan kokoiset pätkät päädyistään ja sulloin ne kinofilmin kanssa kameraan. Teippasin kinofilmin pään ottopuolalle ja annoin "palaa". Ihan mukavia kokemuksia mutta jatko jäi hautumaan. Netissä on vaikka mitä valmiita malleja 3D tulostusta varten. Niin näitäkin. Imuroin tiedostot ja mietein jälleen, että kirjastoon 3D-tulostamaan nuo sovitepalat. Kesällä suunnittelin meneväni kirjastoon tekemään linssinsuojuksen yhteen kameraani. Se jäi silloin kun Tukholmassa Lidlistä ostetussa juomapullossa oli tismalleen oikean kokoinen korkki siihen tarkoitukseen.
Nyt tuli uusi tarve, mutta en millään oikein viitsi perehtyä sellaisen 3D-tulostimen käyttämiseen, kirjastossakaan vaikka neuvoa varmasti saisi. Otin googlen käteeni, ja tulostuspalvelua tarjoavia hakuun.

Tärppäsi heti, ja aivan lähellä muutaman kilometrin päässä on firma nimeltään kolomedee (piste fi). Tuossa ei ole kirjoitusvirhetteä: se on ko-lo-me-dee. Pohojalaasittain.
Sähköpostia sinne, ja mukaan linkki netistä hakemalleni sivulle jossa tuo. Se löytyy osoitteesta tämä. Kun sunnuntai oli, niin en odottanut vastausta ennen arkea, enkä heti silloinkaan. Mutta asiallahan ei ole mikään kiire.
Mutta vastaus tuli tunnin parin kuluessa. Hämmästyin, kun tiedustelemani kaksi paria noita paloja olisi saanut samana päivänä. Vielä enemmän hämmästyin kun näin arvonlisäverollisen hinnan koko satsille. Viisi (5) euroa (!). Arvannette vastaukseni. Ja kunnei kiire ole niin kerroin että esimerkiksi tueva tiistai; huuominenkin riittää oikein hyvin noutoajaksi. Kun ei kauheasti sataisi, siis huomenna. Lokakuu kun on oikullinen sään suhteen. On silti ollut koko syksy.

Turkulainen Kansallinen Kirjakauppa oli toinen mukava kokemus. Katsoin vuoden 2022 kalenterista, että olen silloin lokakuun 6. päivä ostanut Pick n' Pay nimisestä kaupasta samanlaisen kalenterikirjan nyt kuluvalle vuodelle. Saman laisia on kulunut jo useita ennen näitäkin.
Ajattelin  että pyöräilen sinne ja ostan taas. Mutta lokakuu ei kauheasti houkuta pyöräilemään sinnekään. Siispä nettiin, ja googleen. Löytyi, ja tilaus sisään.
Tilausta seuraavana päivänä tuli ilmoitus että hae se ärrältä. Matkahuolto oli toiminut jälleen hyvin. Sujuvammin kuin posti, joka sekin on kohdallani toiminut ihan mukavasti.
Poikkeuksena, pienenä sellaisena, viime viikolla someryhmästä löytämäni filmisatsi joka seikkaili Sokoksessa sijaitsevaan "pääpostiin", vaikka sen piti ensin tulla ärräpostiin, sitten lokeropostiin Sampolaan. Olisi muuten melkein vtuttanut kun sinne meni, mutta oli meno kaupunkiin muutenkin niin sujui nouto ilman päätäpahkaa.

Yle uutisoi että Porin virkamieskunta kaavailee maksua linja-autolla kulkeville joilla on ylimääräistä tavaraa mukanaan: Kauppakärryä, matkalaukkua, skuuttia, koiraa, kissaa, kilpikonnalemmikkiä.
Ylimääräistä tavaraa  !!?
Aikuisten kertamaksu siitä että saa ottaa sellaisen mukaan matkaan. 3,50 euroa. Sarjalippu tai arvolataus matkakortillako ei käy tai riitä. Toivon hartaasti, ehkä turhaan, että joku järki voittaa ja ja varsinkin se ämmäke joka päästi sammakon aivot suustan. Katsokaa yle porin joku sivu tai some jos haluatte nähdä tai kuulla. 

Estot pois
Tein sellaisen toimenpiteen että tyhjensin sosiaalisen facebookmedian estolistani,  yhtä tai kahta lukuunottamatta. Tyhjensin puhelimeni puhelun- ja viestinestolistan. Kaikki kaupparatsut ja muut hairitseviksi tulleet. Lähdenkö kokoamaan uusia listoja. Toivottavasti en. Olen varmaan ja toivottavastikin suututtanut tietyt henkilöt muutenkin elämstäni. Ikävästihän olen joilekin heistä tehnyt, mutta olen mikä olen. Mnulla on diagnoosi, jonka ansiosta olen saanut nauttia työkyvyttömyyseläkettä jo yli kolmen vuoden ajan. Se aiheuttaa persoomallisuudessani epävakautta, joka purkautuu silloin tällöin ikävällä tavalla. Syrjaytymisenä ja sulkeutuneisuutena. Introverttiys on siihen verrattuna pientä, ja mediavaikuttajien burnoutit ja mielenterveysaplikaationsa puheimissaan pistävät nauramaan - vaikkei tietenkään saisi.

Putsatessani estolistat, tein vastatoimenpiteen. Laitoin facebook-julkaisuni näkyvyyksiltään rajoitetuiksi. Samoin yhteystietoni ja pari muuta asiaa. Aikakausi jolloin piti olla julkinen ja avoin, on ohi. En enää harjoita liiketoimintaa joka vaatisi julkisuutta. Eikä enää tarvitse olla "ihmisiksikään". Ei minulla ole tarvetta ruveta rettelöimäänkään tai haistattelemaan. Välillä tosin lipsahtaa.

Kun 500  julkaisua tulee blogissa täyteen, lopetan senkin - ehkä.

Terve vaan ja onnea
 

 

Porissa: 16.10.2023

 

__________