Veistoksen arvoitus ja muita addiktioita

 Addiktiot olivat mielessäni tämän kirjoituksen alkamiseksi. Ne olivat haihtua pois,  kun tajunta laajeni oivallukseen joka heräsi eilen fb-ryhmässä näkemästäni julkaisusta.  Veistosten, patsaiden ja muistomerkkien tallettaminen kuvina on ollut pitkään tapanani. Addiktioksi, siis pakkomieteeksi se ei aivan yllä, mutta on niitä tullut pajon kuvattua. Nyt tuli arkistosta esiin kuva veistoksesta jonka taustan selvitteleminen alkaa kiinnostaa.
Mutta ensin parvekkeelle: Ulkona tapahtui ja tapahtuu.

 

Yöllä on satanut ensilumi, ja sataa edelleen. Tätä riviä kirjoittaessani kello on 7:20. Jätin kuvaan vesileiman jonka puhelimeni painaa tahtomanani jokaiseen kuvaan. Monista poistan sen, mutta tähän se sopii. Somemeemit nauravat että pekka tietää että sataa lunta, pekka katsoo ulos ikkunasta. Pekan ei tarvitse laittaa ensilumikuvaa nettiin, ole niin kuin pekka.
Laitoin kuitenkin! Ähä ähä.
Otin tuon kuvan puhelimen yökuva-automaattiasetuksella, mutta annoin sille photoshoppia. Puhelimen näkemys oli ylivalottunut mutta kelvollinen. Värit olivat mitä sattuu - kiiltokuvamaiset, mutta helposti maltillistettavissa. Valoa jäi vähän liikaa, mutta olkoon.
Ensilumi on silloin, kun aamulla kello 9 on maassa sentti lunta. Määrittelevät ilmatieteilijät. Jos lunta on puussa, on sitä maassakin.
 

 

Se veistos

 

Syyskuu 2017. Porin taidemuseo. Kerttu Horila kertomassa työstään ja teoksistaan. Yleisöä mukavasti. En mennyt joukkoon, katselin taustalla. Kuvaan tallentui katsekontakteja kameraan ja outoon joka kehtaa. Kaivoin tämänkin kuvan esiin arkistostani, kun valokuvamuistini sanoi että siinä tai siellä on ja oli veistos josta kiinnostuin, luettuani Pori-muistoja kuvia ryhmässä julkaisun Porin Suomalaisen Säästöpankin salissa olleesta suihkulähteestä ja sen äärellä olleesta patsaasta.
Julkaisussa kerrottiin sen taustat jotka oli saatu Porin taidemuseolta.
Minä sitä sitten jäljittämään enemmänkin, kun muistin mitä muistin.
 

Kastehelmi; on Kauko Räikkeen teos, joka oli pankkisalissa. Pankkikriisin aikaan se monen muun kanssa pelastettiin paikallis-taidemuseon suojiin.
Latasin kuvan Facebookkini patsasalbumiin, ja liitin mukaan esittelytekstin jota en nyt saa tähn kopioitua. Mutta jos aihe kiinnostaa niin tästä sen voi ehkä nähdä.
 

 
Mysteeri:

 

Mutta mikä on tämä, myös taidemuseon varastossa oleva teos. Äiti ja lapsi ?
Ei kuitenkaan Eemil Halosen sellainen, jolla on hame päällä mutta muutoin hyvin paljon samoja elementtejä kuin tässä. Eemil Haloseen täytyy paneutua enemmän, tämän aasinsillan kautta.
Palaan ehkä tai melko varmaan asiaan.

 

 

Kamera-  vai sittenkin  muu  addiktio

 

 

Olen luvannut tselleni että kamerat riittää. Niitä on tarpeeksi. Mutta jos ja jos. .. .
eteen tulee jotain aivan erityisen ennenkokematonta tai harvinaista halvalla niin....
Antaa mennä!!!
Postiluukusta kolahti eilen kirje jossa oli keltasuodin Rolleiflexiin. Sain suht- tai ihan halvalla Sulovileeninä tai en. Suodin loksahti paikalleen, ja vastavalosuoja sen päälle niin kuin kuuluukin.
Keltasuotimella on mustavalkofilmikuvaamisessa tehtävänsä. Siitä asiasta löytyy juttua netistä tarpeeksi, ilman minun selittelyänikin. Ilmankin pärjää mutta on se mukava olla olemassa.

Äitini kuvajäämistön joukossa rapid- ja 126 filmiformaattien negatiiveja. Skanneriin sitten kun sille on muutakin työtä.

Edellä kerroin että olen luvannut...
Mutta selailen silloin tällöin edelleen huutokauppasivuja ja toreja. Kirpputoreillakin sillä silmällä.
Pari päivää sitten löysin itseni selailemassa kamerailmoituksia. Ajatteliin että pokkarikamera, filmisellainen pieni jolla voisi räpsiä menemään ilman suurempaa ajattelemista ja säätämistä.
Mutta toisin kävi. Helpon pokkarin sijaan postilla on tehtävänä toimittaa minulle tuollainen "folderi".
Haitarikamera varhaiselta 30-luvulta.
Miksi? Minullahan on jo.
No tämä on 6 x 9 senttisellä negakoolla, 120- filmillä toimiva. Tulee isoa negaa. Vähän isompaa kuin 6x6, jota jo olen saanut. Ammoin oli palkkikamera joka teki 9 x 12 senttistä. Mutta tämäkin on mojova. Sillä voi kuvata valokuvapaperille, tehdä paperinegatiivia ja vaikka mitä fotogrammia.

Ostin ärrältä sipsipurkin. Sen purkin takia. Sipsitkin söin, äkkiä kun pieni on purkki. Siitä tulee joskus neulanreikäkamera tai solarigrafiapurkki. Katsotaan jossain vaiheessa. Addiktio on enemmän menetelmiin kuin kameroihin. Mutta niitä tekemiseen tarvitaan.
Saksasta on tulossa filmirulla jonka tilasin sieltä, kun Suomesta ei löytynyt. Tai en löytänyt. Kaapissa on filmiä tarpeeksi, mutta addiktoiduin ISO 5 herkkyyteen. Ääri-hitaaseen ortokromaattiseen filmiin Liettuasta. Jos sen kanssa ND 1000 -harmaasuodin, niin jopa tulisi valotusaikaa.
Valokuvapaperin ISO-arvo on 4-6.

Hyvää lumista alkavaa viikkoa. Onneksi minulla ei ole autoa. MInulla on ammattikuski. Porin Linjojen kuski. Viikolla tulee merkittävää tapahtumaa. Sosiaalista kanssakäymistä. Ehkä filmikuvaustakin jossain muodossa. 

 

 

Porissa: 31.10.2023

 

__________