Tänään on tilipäivä!
On kuukauden ensimmäinen päivä jona pankit ovat auki. Se on minulla tilipäivä, kun eläke tipahtaa tilille, kun pankit ovat auki. On maanantai, lokakuun toinen päivä. Jos kuukauden ensimmäinen päivä olisi ollut perjantai, olisi se tapahtunut silloin. Pankkipäiviksi huomioidaan päivät maanataista perjantaihin. Lauantaina ja sunnuntaina pankit ovat kiinni. Jos kuukauden ensimmäinen päivä osuu lauantaille, joutuu ensimmästä päivää jona pankit ovat auki, odottamaan kaksi pitkää päivää, ja rahaa tulee vasta kolmantena päivänä sitä kulvaa kuuta, maanantaina.
Perskuta! Toistan osittain asiaa jonka laitoin blogissa merkille jo kuukausi sitten 4.9. kirjoittamassani. Mutta jatkan silti vähän.
Huomioin tuon kun suunnittelen rahoissani alkamassa olevaa kuukautta. Montako päivää on kulutettavana aikaa ja rahaa. En elä enää aivan kädestä suuhun. Tyhjiä pulloja ja purkkejakaan ei tarvitse sentilleen laskea ennen kauppaan menoa. Niinkin olen joskus tehnyt.
Mutta jaarittelut sikseen. Mennään pankkiin kun se on auki.
Satuin porilaiseen pankkirakennukseen jonka nimi on BePop. Jatskaupungille sopiva nimi bepop-jazzin mukaan, mutta myös 1989 avatun palatsin rakennuttajan pop-pankinkin mukaan nimetty. Porin osuuspankin.
Kiipesin entisen kauppakeskuksen, nykyään asiantuntijakeskuksen käytävän yllä menevälle sillalle. Otin filmille kuvan kassapalveluhuoneeseen jonottavasta kansasta. Kuva olisi niinsanotusti onnistunut, mutta meni kehitysvaiheessa tuollaiseksi, kun kemikaali oli päässyt happanemaan. Mutta kuvan tyyli jota sain pelastettua, on oikeastaan aiheeseen ja kohteeseen sopivan rujo.
Jonottavilla ei ole mahdollisuutta hoitaa pankkiasioitaan muulla tavalla. En ole käynyt viemässä pankkisalin lattioille hiekkaa vuosiin, joita taitaa olla lähemmäs kymmenen. Kun seteliautomaatit osaavat nykyään ottaa rahaa myös sisäänsä päin, ei sitä tililleen saadakseen tarvitse kantaa pankkitiskille. Pari kertaa on täytynyt selvittää pankkitoimihenkilölle, mistä tilille tulleet rahat ovat peräisin. Varsinkin silloin kun hoisin äitini rahaliikennettä, ja tein erinäisiä siirtoja hänen ja oman tilini välillä otto / panoautomaatilla, heräsi finanssivalvonta epäilemään minun harjoittavan harmaata taloutta. Työlästä touhua.
Jossain vaiheessa menin talettamaan rahaa tililleni, myytyäni jotain pois kaappejani täyttämästä. Pankkitoimihenkilöä ei saisi kiusata tai halveerata, koska hän tekee vain työtä tavalla joka hänelle on ylhäältä määrätty. Silloin kerran minuun meni kuitenkin piru, vaikka yleisesti olen asioiden hotamisissani ihan korrekti ja muodollinen. Hänen tiedustellessaan, mistä rahat ovat peräisin tai alkujaan, kerroin myyneeni heiniä romaniväestön edustajille. Nyhtäneeni niitä tienpientareilta ja saaneeni siten apetta hevosilleen ja rahaa itselleni.
Kertomus rahamaailman ihmeistä päättyy tähän. Mutta jatkan parilla kuvalla.
Syyskuun viimeinen päivä oli ja meni lauantaina. Huomasin ottaneeni vuosi sitten kuvan ruskan väreistä
Katukuvaus on ristiriitainen aihe somessa olevilla siihen keskittyneillä foorumeilla. Tänä vuonna on tullut siihen yhteisöllisyyteen tutustuttua. Liityttyä mukaan, lähdettyä "ovet paukkuen" useammastakin ryhmästä, mutta palattua joihinkin häntä koipien välissä, kun muuten on niin tylsää. Tylsää ei muuten ole, mutta itseään saataa kiusata ellei muuta keksi. Blokkiinkin on jokunen kuraattoria leikkinyt joutunut, mutta jonkun tapauksen olen jopa perunut. Ei kannata perua, jos ei hermo kestä 48 tuntia perumisesta, ennen kun voi blokata uudelleen tämän.
Ylläoleva kaukuvagenreen sovittamani kohde on yksi niistä joita olen vuosien varrella ikuistanut kuvikseni ja huvikseni lukuisia. Uskonsuuntauksen julistaja päivystää heidän konttorinsa ovella. Huomaa minut ja kamerani, ollen siitä jotenkin hämmentynyt tai hämmästynyt. Suomessa kuva melko varmaan herättää pahennuksen, mutta "maailmalla" se sai viipymättä hyväksyvän huomion.
Uskonsuuntausta päivystäviä esiintyy varsinkin kesäaikaan monilla paikoilla ympäri kaupunkia. Näin heitä Helsingissäkin ollessamme eokuussa. Tukholmassa en nähnyt. Jatkan tallentamista. Varsinkin omiin kokoelmiini.
Tämä on Puuvillatehtaan alueella. Moottoripyörän mallista ja autonkin siluetista näkyy ettei tämä ole viimeistä mallia. Ei tosin vanhintakaan, joiden kuvia olen nähnyt netissä.
Lopuksi: Säilykepurkista löytyi yllätys.
Ei huomattu kaupassa, mistä vuosi jotain muiden ostosten päälle. Kun tavaroissa oli monta mahdollista vuodon lähdettä. Säilykepurkki olisi viimeisenä tullut mieleen. Kassahenkilö putsaili pari purkkia, ja pussitti todennäköisimmän vuotajan. Kotona vasta huomattiin että purkissa oli pieni vuotokohta. Purkin avattua ei enää ollut epäselvyyttä.
No tuosta reklamaatio valmistajalle, ja pari kuvaa liitteeksi. Purkki roskiin ja odottamaan tuomiota. Tämä oli toinen tapaus lyhyen ajan sisällä. Toinen oli oivariini herkku- niminen rasvapaketti. Siinä oli joku valmistusvirhe ja eltaantui kamalaksi. Siitä tehty rekla poiki 12 euron hyvityksen tililleni. Kolminkertainen hankintahintaan verrattuna. Toivottavasti finanssivalvonta ei huolestu, jos tästäkin tulee rahaa tilille.
Menkää pankiin, jos ne ovat auki. Mutta saattaa olla ruuhkaa, kun moni saa tänään eläkkeensä tai muut etuutensa tililleen tuhottaviksi kulutushyödykkeisiin ja muihin velvoitteisiin.
Minä maksoin kaikki puhelimella. Niin kuin aina.
Porissa: 2.10.2023
_____
Loistavaa!
VastaaPoista