Ihmisiä on kuin muurahaisia

Luin uutisista menneellä viikolla, että A-kilta muuttaa, ja että Airion kulmaan tulee ravitsemusliike. Näin nopeasti muisteltuna nuo jäivät päälimäisinä mieleen. Tosin jatsi ehkä myydään ja ässät yhtiöitetään jotenkin. Ehkä. 

Airion kulmaan tulevan ravintolan englanninkielisenä trendikäs nimi jotenkin ärsyttää minua nyt, vaikka tuleekin sisältämään suomen kielisen Kalevin. Jossain hesuleissa se on ymmärrettävä, mutta tällaisessa pikkukylässä Bar & Kitchen.... Olkoon. 

A-killan muutto Vapaudenkadulta puistojen risteykseen herätti huomioni, kun lähihoitajakoulun ekskursio A-kiltaan on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Rautateihin liittyvät rakennukset ja muukin infrastruktuuri ovat myös mieenkiinnonkohteitani. Asemapäälikön talokin.

Äyrilä. Talo johon A-kilta muuttaa asemapäälikön talosta, Vapaudenkadulta. Talo jossa on toiminut englantilainen leikkikoulu. Talo josta otin kuvan, Pohjois- ja Länsipuiston kulmassa, marraskuussa 5 vuotta sitten.
Someen ladattuani sain tietää muutakin taloon liittyvää, mitä kaikkea siinä on toiminut vuosikymmenten varrella. 

Asemapäälikön talo Vapaudenkadulla. Taustalla vesitorni.

Ihmsistä

Jo vanha uutinen kertoi että Puuvillan kauppakeskuksessa 10 vuotta toiminut Picnic- kahvila lopettaa toimintansa siellä. Ei jatka vuokrasopimustaan. Tilalle tulee hampurilaispaikka - ravintola.
Käytiin puuvillassa ja nappasin pari kuvaa muuttuvasta näkymästä. Etsin kuvan jossa kahvila vielä paikallaan, ja tein kollaasin.
Rajasin juuri ottamani ajankohtaisen kuvan samansuuntaiseksi kuin puolisen vuotta sitten ottamani.
Tämän kirjoituksen otsikko syntyi kuvan aikaansaamasta somekommentoinnista, jossa päälimäisenä havaintona heräsi se ettei puuvillassa ole IHMISIÄ.
Kommentiksi laittamani rajaamaton kuva jossa on 20 ihmistä, tuon rajatun ulkopuolella, oli myöhäistä. Puuvillan maine on mennyttä ja elävöityminen mennyt perseelleen. Siellä ei ole IHMISIÄ.

Etsin toisen "vanhan" kuvan jossa esiintyy sama kahvila. Siinäkään ei ole IHMISIÄ. Mutta siihen on syynsä: Kuva on maaliskuulta 2021. Koronasulku kiivaimmillaan. Kahvilassa take-away. Vie pois. Itsesikin.
Kahvittelualue on rajattu liinoilla. Paikalla ei saanut nauttia, kahvia. Tarkemmin katsoessa kuvassa näkyy pari ihmistäkin. Joku tulossa kaupasta, kahvilan myyjä tiskin takana.

Nyt käydessämme, kauppaan mennessämme. Nappasin lennosta kuvan puhelimella. Se osui kohdalleen, käytettäväksi vertailukuvana korona-aikaiseen. Siinä näkyy ihmisiäkin. Mutta ei riittävästi, jotta elävöitymisen tai elinvoimaisuuden kriteerit täyttyisivät.
Puuvillan tila ei ole keskusta-alueen kaltainen. Siellä on edelleen ihmisiä. Kuin muurahaisia. En ole mitannut, mutta kauppakeskuksen 200 käytävämetrillä ja kymmenissä liikkeissä heitä oli tuona arkisena aamupäivänäkin aivan taatusti. Satoja. Mutta riittääkö se, vaikkei hitä kaikkia yhtä aikaa sen esiintymislavan edustalle kerättäisi poseeraamaan . On heitä Yrjönkadulla ja torillakin. 

Puuvillassa oli jonkinlaista elämää. Parkkipaikka oli tuolloinkin melkein täynnä. Ja parkkitasoilla lisää. Kauppakeskuksessa on ruokakuppa, josta mennään ostamaan maitoa, makkaraa, leipää ja kalaa. Joskus monet jopa kaljaa. Alkokin on. Ja apteekki. Kun ihminen tarvitsee ruokaa kaappiinsa, hän menee kauppaan ja ostaa. Siinä mitään helvetin elämyksiä olla hakemassa. Eikä elävöittämässä jotain paikkaa.
Se siitä. Kiitos ja anteeksi, jälleen kerran.

Kaupunginsairaalan vanha pesula

Kuva samalta paikalta.

Kun rakennus oli aidattu romahdusvaaran vuoksi, purkua odottamaan.
Ja nyt viime viikolla, kun paikkaa viimeisteltiin tulevaksi parkipaikaksi. Nettikeskustelu joka on elämäni suolaa, oli surua siitä ettei henkilökunnallakaan ole parkkipaikkoja ja että tuo toisi siihen puutteeseen suuret parannukset.
Kun ottaa esiin vaikkapa google-kartan ja siitä imakuva päälle, katsooo kaupunginsairaalaa sopivalta korkeudelta niin näkee kuinka paljon siellä on parkkipaikkoja. Niitä on. Mutta tähän tulee jokunen lisää. Pääsee siitä kätevästi vaikka konttaamalla labraan.
Mitä tuohon purettuun pesulaan tulee, kun "kaikki kaunis puretaan". Mokoma röttelö  !

Ja muuta sellaista

Keskusaukion puiston valmistuttua vuorossa on parkkkipaikan parannustyö. Hulevesien ohjausta, pinnan uusiminen ja istutusta.

Koivulassa on salava jota suurempaa en ole nähnyt. Menin filmikameran kanssa, mutta otin diginäkin. Hyvä niin, kun filmikuva ei tällä kerralla onnistunut läheskään niin kuin olisin halunnut.

Eilen illalla auringonlaskun alkaessa oli parvekkeella näkymä joka pisti ottamaan kuvan järjestelmäkameralla. Siinä oli passeli linssi paikallaan, joten ehdin ottamaan kuvan sopivasti.

Tallentui sekä tavanomainen jiipeegeekuva, joka tuossa edellä.
Sen lisäksi kamerarunkkaajien suosima ainoaoikeaRAW, josta saa paremmin muokattua peukkumagneetin someen.
Olen jiipekin kannattaja, mutta tein nyt tämänkin. Perspektiiviä suoraan, ja parvekkeen katon nurkka pois. Ei tämäkään kuva valehtele.

Kiertokadulla 2014, jos oikein muistan kun en tarkista. Sateenkaaria ei ole tullut ikuistettua kameralla kuin nämä kaksi. Nyt ja tuolloin.
Tuolloin pistin kuvan Pekka Poudan ihmeteltäväksi, maikkarin sääkuvaksi. Erikoisen siitä teki se, että oli marras-joulukuun vaihde, jolloin tällaisen kokonaisen kaaren esiintyminen  ei kuulemma ole aivan tavallista. Se oli kuulemma jopa melko tavatonta. Tuplakaarikin.

Katua viikkarissa, siis viidennessäosassa, siis Itätullissa. Kuten haluatte sanoa. Vähäuusikatu, Lilla ny gatan, sanoi googlemaps jostain syystä. Sauna on palanut puolisen vuotta sitten. Kertoi uutinen jota en etsinyt. Harmi kun jäi ottamatta kuva paanakedon puolelta, siinä olisi ollut toisenlaista luonnetta.
Toisella kertaa sitten.

Jossakin tapauksissa tekoäly on oivallinen oikotie joihinkin tarkoituksiin. En mainitse että tässä julkaisussa on käytetty tekoälyä. Vaikka mainitseminen katsotaan eettisenä tarpeelliseksi vaatimukseksi.

Ortokromaatinen harmaasävymaailma. Punaisesta mustaa.  

Se salava filmillä. Kehite tai joku muu ei nyt  pelannut yhteen. Uusin sitten kun lehdet ovat varisseet ja räntää tulee taivaan täydeltä.

Porissa: 15.9.2024

..

Vesterinen torille. Minä muualle

 

Porin kauppatori, kaupungin verkkokameran kuvassa tänään kello 6:40.
Huomenna klo 19 torilla esiintyy Vesterinen yhtyeineen. Jos muistan, palaan katsomaan verkkokameraa silloin. Siinä näkynee ihmisiä, ellei kameraa ole suljettu salakatselemisen estämiseksi.

Maakuntalehti teki uutisen tuosta salakatselemisen estämisestä. Salakuuntelua ei mainittu. Sen estäminen saattaa vielä nykyteknologian puitteissa olla vaikeaa. Tori suljetaan maksavan yleisön käyttöön. Toinen laita rajataan ryyppäämistä varten, mutta toinen laita jää myös alle 18 vuotiaiden saavutettavaksi. Salakatselu estetää perinteiseen kirjurinluototyyliin 2 metriä korkeilla verhotuilla aidoilla.
Kyseessä on kaupungin elävöittäminen, mitä tuossa tapauksessa kieltämättä tapahtuu. Kritiikkiä siitä että yleinen paikka, jopa tori suljetaan eikä ole vapaasti käytettävissä ja kansalaisten kuljettavissa.
Omalta kohdaltani asia on kunnossa. Pääsen torille silloin kun sinne haluan. En halua liikkua torilla perjantai-illalla, enkä muinakaan iltoina. Olen silloin kotona, ja saatan silloin ja tällöin jopa juoda kaljaa. Purkin pari, kun enempää ei kroppa enää siedä.
Suon konserteissa ja muissa sirkushuveissa käyville huvinsa. Olen tylsä mutta tuossa suhteessa suvaitsevainen, tiedostamattani. 

 Missä kuljin, kun en torilla muuta kuin läpikulkien

 

 

Pyöräiliin tyhjää tonttia katsomaan. Tubitoimiston talon taakse. Tiedättehän sen. Rakennusmestarien talokin on tämän tuntumassa. Uutinen keroi että joku rakennusliike ei rakennakaan tontille kerrostaloa, vaikka meinasi niin. Mutta tuli korona, sota ja kaikki. Ilmastonmuutoskin. Tontilla on vanhaa asvalttia, jonka kasvillisuus pikku hiljaa valtaa. Savu- tai joku hormi.

Uutisen kertoma paikalla oleva pysäköintilaitos herätti mielenkiintoni ja uteliaisuuteni paikkaa kohtaan. Tukin aukon sivistyksessäni ja tutustuin paikkaan ulkoisesti. Urbaania löytöretkeilyä (googlatkaa) ulkoisesti.  Rujoa paikkaa.

Kuvakaappaus (varkaus) joltain uutissivulta jota en enää muista. Hakupalvelut ja toiminnot löytävät. Maksumuuri saattaa rajoittaa tiedon saantia, mutta tokkopa sillä suurta merkitystä.
 

Televisiosta tulee ohjelmaa 

 

Kuvakaappaus tämäkin: Onnistui yleareenan lähetyksestä. Niistä on useimmista suoratoistopalveluista mokoma kaappailu estetty.
Katson jonkin verran historia-aiheisia ohjelmia. Yksi mukava on ruotsalaisuudestaan huolimatta talot huokuvat historiaa. Areenasta löytyy jakso jossa paneutuvat Tukholman vanhassakaupungissa, Suurkirkon kupeessa olevaan taloon. Samassa kertaillaan Ruotsin historiaa satojen vuosien takaa. Opein asioita paikasta, jossa olen joskus kulkenut: Suurtorista; joka on Tukholman vanhimpia paikkoja. Sen keskellä on kaivo jonka paikalla toteuttivat Tukhoman verilöylyksi kutsutun erikoisoperaation. Siinä lyhennettiin 100 ihmistä päätään lyhyemmiksi. Järjestyksessä: papit, porvarit, muut herrat. Rahvaan pelotteeksi, että oppivat olemaan. Kuningas jonka nimeä en jaksa nyt kaivaa esiin, näytti kuka määrää. Suttuista oli mokoma touhu. Veri virtasi pitkin toria. Päät pantiin näytille.
 

 

Ottamani kuva suurtorilta olikohan 2014. Se kaivokin näkyy tuossa. Hieno paikka!

 

Muun perässä 

Linuxia koneeseen. Jako: Debian.

Toinen kuva aiemmasta "piippukuvasta". Vanha lämpökeskus Koivulassa. Ihme että vielä.

Ratapölkkyjen vaihtoa Porin ratapihalla. Raide 3.

Pulttipyssyjä tai jotain sellaisia. Ja Siperian susi. Uusi veturinumero "kokoelmaani". Kannatti pysätä, matkalla pysäköintilaitokselle.
 

 

Naapuritaloa on reerattu koko kesä, ja homma jatkuu varmaankin pitkälle syksyyn. Muurari söi rapparin eväät, kertoo ranualainen legenda raa'asta pelistä siellä päin.

 

 

Lopuksi kuvapari Ulvilan kirkon takaa. Saarenluodon silta joka korjattiin tai nykyaikaistettiin. Liikkumisen vuoksi se sai kunnollisen rakenteen. Kun googlaa siltoja, niin törmää moneen tuon aiemman ulkoasuiseen siltaan. Niitä on suojeltu jonkinlaisina kulttuurillisina kohteina. Tuokin olisi mennyt siihen kategoriaan, mutta on ymmärrettävä että sillan takana asuu ihmisiä. 

Nyt, pari viikkoa sitten

         Joskus ennen jonakin keväänä

 

Menkää torille !

 

 

Porissa: 5.9.2024

.()..().

 

Kesän loppuessa

Syyskuuta. Tämä vielä elokuun puolelta kuten muutkin kirjoitelmani kuvat. Venetsialaiset päättävät kesän mökki- ja veneilykauden. Sen kunniaksi tai varjolla järjestetään tapahtumia. Festivaalinpoikanen Porissakin. Minun ei pdä, ei tarvitse ottaa noihin telttakokouksiin enempää kantaa kun en niihin osallistu. Tai ne eivät minua häiritse. Eivät häirinneet ilotulitteetkaan, joita ampuivat kesän päättymisen juhlistamiseksi. Porin venetsialaiset järjesti myös ilotulituksen, tapahtuman molempina iltoina. Säävarauksella, jonka vaikutuksesta en tiedä, kun en ole vielä uutista nähnyt.

Aiheita joista en kuvia lähde ottamaan, ovat revontulet ja ilotulitukset. Ilotulitusta olen kuvaillut kaksi kertaa, joista toinen oli venetsialainen sellainen jota katsoin ihmeissäni okulaarin läpi Etelärannassa. Olisikohan ollut joskus 10 vuotta sitten. Revontulia en ole kuvannut koskaan. Ja tuskin tulen kuvaamaankaan.
 
Auringonkukkapellosta sensijaan otan mielelläni kuvan, ku sellaisen ohi satun kulkemaan. Niin nytkin, toissapäivänä jos oikein muistan. Pyöräiltiin kauppaan, ja sen varrella pysähdyin. Laitoin someryhmäänkin tuon kukkapellon, mutta otin kommentoinnin pois päältä. Kun en halunnut kommentteja siihen. Kysymyksiä missä ja milloin, ja saako vai eikö saa noukkia. Jossain missä ei olisi saanut, oli joku silti noukkinut. Kieltäjä haukuttiin, noukkija haukuttiin, kaikki haukuttiin. Kukatkin.

Mutta katsotaan jotain muuta viikon, 10 päivän varrelta

 

Vanhojen kuvien parissa. Kuva Talinnasta päivänä joka näkyy Kongressin kilvessä. Paikka oli Eestin konserttitalo, ja uudelleenitsenäistymisensä aikaan.

Jos tohtisi niin menisi ja kysyisi sopiiko, voiko ottaa kuvia. Yritin kauempaa, mutta tarkentui puuhun. Sopiiko kuvan nimeksi "puun takaa". 

Jaakko Heikkilä; valokuvaaja 2006 tehdyssä dokumentissa: Jokiemme helmet, Tornionjoki.
Mutta tuo kamera!  Noblex. Pyörähtävällä objektiivilla. Googlasin ja totesin että saavuttamaton. Kallis. Mutta hieno.
Kuvakaappaus yleareenasta. Kuvavarkaus. Mutta joka tapauksessa, kuten muutamassa muussakin tapauksessa. Pakollinen muistiinpano. 

Itäkeskuksen, Mikkolan alueella uutta.

Pareja

Filmikuvausryhmässä tai jossain vastaavassa keskustelun aiheena oli, sopiiko puhelin filmien "skannaamiseen". Täytyisi olla tonnin i-puhelin, jotta voisi ottaa osaa keskusteluun. Mutta kokeilin silti. S-merkkisellä puhelimella. Tämä siitä

Ja tämä skannerilla. I-puhelin kuulemma peittoaa monet skannerit. Siinä on niin paljon mekapikseleitä. Skannrissa vaan 5000 pikseliä.
Ja paskan marjat. On on pikseleitä ja pisteitä tuumalla. Mutta on muutakin, mikä tekee filmikuvasta filmikuvan.  Kuvapari Isolinnankadulta. Filmi kehitetty pikakahvimenetelmällä.

Uusi oikeustalo alkaa olla hahmossaan. Rakennuksen takana on edelleen vanha, joka puretaan pois sitten kun uusi otetaan käyttöön.
Uusi on tietenkin ruma ja muutenkin varmasti ihan huono. Vanha oli kaunis ja miksi kaikki kaunis puretaan. .....  Huomatkaa sarkasmini

Vanha oikeustalo. Uuden ensimmäisten paalujen junttauksen aikaan.

 

 

SKiB  kampuksen nimellä tunnettava rakennustyömaa. Filmikuvana

Ennen "mustikan talona" tunnetun purkua ja rakennustöiden aloitusta. Hp5 tarkoittaa filmiä jota käytin.
Muuhun yhteyteen leimaamani, kun oli puhetta eri filmien raerakenteista.

 

Mikkolasta Metallinkylän suuntaan. Pellolle on noussut teollisuushalli.

Sama viime vuonna. Kun teollisuushallin kohdalla oli kaunis metsä joka tuhottiin teollisuuden tieltä poies. Voi kamala sentään. Taas kaikki kaunis pilataan.

 

Lopuksi sahalle

 

Harjavallan Höyrysaha Oy. Vinnarin tai vinnareen saha.
Muistoja / kuvia ryhmässä kysyi olisiko jollain kuvaa. Minulla on muistoja mutta kuvaa ei. Pistin kirjastoon varauksen ja riensin noutamaan kirjan. Meinasin skannata, mutta tyydyin i-tabletilla ottamaan pari kuvaa muistoksi. Vaikka se on taas epäilyttävää varastamista. Ei kerrota kenellekään.

Kirjan johdantosivulla on kuva kuvaajasta kameransa kanssa. Kodak?
Ei ole, mutta ei se mitään. Mitä saivartelemaan lopulta yhdentekevästä asiasta, kun tämä ei ole valokuvaajan neuvola- ryhmä.
Sulo Friis; kuvaaja jonka kuvista Tauno Judin toimitti kuvakirjan, ovat minulle henkilökohtaisesti merkittäviä henkilöitä. Isän vastineitakin kun minulla ei sellaista ollut 7 vuotta kauempaa.
Vastineet eivät saaneet tulosta aikaan. Minusta tuli laiskuri.
Ja tästä blogista nimenomainen.

Kohti syksyä, repaleista lokakuuta. Mutta onhan siihen vielä kuukausi. Ja mitä siitä ja sitten.
Katsotaan.

 

Porissa: 1.9.2024

 

(   ()  ()   )