Kuvan ISO-arvo, filmiaikana ja nyt

Digikameran kennolla on herkkyytensä. Se on säädettävissä samaan tapaan, kuin filmiaikana asetettiin kameraan laitetun filmin ISO-arvo säätökiekosta kameralle tiedoksi, miten valotusmittarin haarukkansa asettaa.
ISO-arvon asetus siis säätää kameran valotusmittarin perusasetusta, antaen nolla-arvoa vastaaviksi valotuslukemiksi nopeampia suljinaikoja ja suurempia aukkoarvoja (elli pienempiä himmentimen reikiä).

Filmiaikana pystyttiin esimerkiksi 400 ISO:n filmi valotamaan 800 ISO:n kamera-asetuksella, kun asia huomioitiin filmiä kehitettäessä. Se niinsanotusti "prässättiin": lisättiin kehitysaikaa, muutettiin kehitteen väkevyyttä ja jossain tapauksessa myös lämpötilaa.
1990-luvulla: filmiajan huippuvuosina, korkeimmat filmivalmistajien ISO:t olivat 3200 paikkeilla. Taisipa joku erikoisfilmi olla ISO 6400. Pienin iso oli Kodakin Ektarilla 25, jollain erikoisfilmillä 16.
Standardiksi mustavalkokuvauksessa muodostui 400 ja 800. Diapuolella 164.

Tämä kuva Canon 5D "classicin" ylänäytöstä, on napattu 7D mark 2:lla. Valkoinen tietoruutu osoitttaa, että kameran automatiikka valitsi iso-arvoksi melko korkean: ISO 6400:n. Käytetty objektiivi oli EF 24-105 L. Kuvaa ei ole kummemmin käsitelty, kuvakokoa ja web-pakkausta lukuunottamatta. Kuvattu käsivaralla vakaaja päällä, melko heikossa päivänvalossa.

Otin kuvan "vitosen" näytöstä, koska siinä isoasetuksena näkyy "L".
Kameran asetuksissa on laitettu ISO-arvon laajennus päälle, ja asetettu sen jälkeen arvoksi Low; alin. Ilman laajennusta alimmaksi arvoksi asettuu ISO 100.

Onko L  "aito ISO 50", vai jotain muuta. En tiedä. Kysytään ohjelmalta

Kuvankäsittelyohjelman tietoruutu ilmoittaa isoarvoksi 50, kun laajennus on päällä ja low-arvo valittuna. Otin vertailukuvaksi iso 100 kuvan, mutta unohdin kuvaparia ottaessani aukon esivalinta-automatiikan päälle. Kuvat eivät niin ollen ole vertailukelpoisia. Mutta se mitä näissä matalan isoarvon kuvissa haetaan, on rakeisuuden hallinta. Kuten filmiaikanakin.

Koska kuvapari meni vertailukelvottomaksi, enkä viitsinyt ottaa uutta manuaalilla, otin verrokiksi kroppikennoisen 7D2:n alimman; iso100 arvolla otetun kuvan. Kyseisessä kamerassa ei ole iso50 arvoon yltävää laajennusmahdollisuutta. Iso-arvoalue on valittavissa, mutta laajennettavissa vain yläpäästän H (high)- arvoihin, aina ISO 51200 saakka.
Siispä verrokiksi 100-kuva. Objektiivina 24-100,  laajimmilleen väännettynä. Kinovastaavuus laskimella laskettuna 24 x 1,6 = 38, 4mm. 5D:n iso50 testikuvan otin 40millisellä STM-pannarilla, joten tämän 24 millin polttovälin pitäisi vastata sitä sopivasti.

Hyvältä näyttää? Samalta kuin 5D:n ?
Niin varmaan, kun sääsin tämän kuvan vastaamaan sävyalaltaan jokseenkin (silmäni voi näyttää mitä sattuu - älkää ampuko) 5D:n muokkaamatonta kuvaa.
5D näytti kerralla "totuuden". Kuvasin molemmat RAW:iksi

Ennen säätöä edellinen kuva näytti tällaiselta. Siis RAW. Suoraansanottuna aivan perseestä. Mutta saahan sen korjattua parilla liukusäätimen  vedolla. Ottaa silti aivoon. 7D:n vahvuudet ovat muualla: tarkennuksessa, sen nopeudessa ja muokattavuudessa. "Moottoriperä" paukutaa tarvittaessa  12 kuvaa sekunnissa etc. jne.

Tämä meni yhden kameran hypetykseksi, mutta ei se mitään.
Lopuksi:

5D on tehty valokuvailmaisua varten. Sen värintoiso on kehuttu maailman parhaaksi. Ja nimenomaan tänän hallussani olevan "markittoman", 13 megapikselisen. Vaikka pikselimäärä sylettää nyky-pikseirunkkareita, niin mikään ei korvaa niiden pikseleiden ominaisuuksia ja laatua.
Mutta kyse onkin valokuvauksesta - kuvakerronnasta - kuvailmaisusta - dokumentoinnista; tiedättehän  :)
 
Kun otan 5D:n käteeni ja alan kuvata, katson sen etsimessä näkyviä valotustietoja samoin silmin kuin filmiaikana katsoin kameroiden etsimiä joissa näkyivät samat asiat. Asennoidun kuvaamiseen kuten silloin 80-90- luvuilla jolloin kuvasin ja kuvaamaan opein. Ajattelen, että kamerassa on filmi, jonka herkkyys on korkeintaan iso-800. Harkitsen ennen kun painan laukaisinta. Hääkuvauksessa tai maisemasta ei tarvitse paukuttaa tuhatta tai sataa kuvaa, varmistuakseen että joku kuva on jopa hyvä.

Kuullessani peilin ja sulkimen jysähdykset, näen mielessäni nämä kamerat jotka osoittivat minulle aikoinaan mistä valokuvan ottamisessa on kysymys:

Hyvää palmusunnuntaita. Tänäänhän on sellainen.

Porissa: 19.3.2016

.