5.3.16

Vanha kahvijuttu vuodelta 2012



Teksti julkaistu edesmenneessä Satakunnan Kansan blogissani: Pööniä toroon  3.1.2012


Puolet Paskàa





Tarkkanäköiset lukijat näkevät otsikon toisen sanan toiseksi viimeisen kirjaimen päällä heittomerkin. Lisäksi tuo toinen sana on kirjoitetu isolla alkukirjaimella, koska kyseessä on kahvin nimi.

Herkemmät lukijat paheksuvat tuota rahvaanomaista suomen kielen arkinimitystä tuotteelle, joka tässä tapauksesssa on kahvia ja jonka nimi alkuperämaassaan Italiassa tarkoittaa jotakin vähemmän paheksuttavaa.

Mutta asiaan:
Löysin toissa vikolla joulukuusen juurelta paketillisen kahvia: Pauligin Mundoa. Vaaleapaahtoista (paahtoaste asteikolla 1/5 , sama kuin kansallisjuomallamme Juhla Mokalla) Viikon sitä maisteltuani ja ihmeteltyäni sen "munattomuutta", ajattelin että asialle täytyy tehdä jotakin, ettei avattu paketti väljähdy käytön puutteessa mauttomaksi ja päädy roskikeen. Mundo menee kitkeräksi jos sitä annostelee reippaammin mutta ei onnistu kahvina, edes kofeiinin lähteenä normaalisti annosteltuna.

Apu löytyi Paskà:sta: Puolet sitä ja puolet mundoa. Ensin mainittu "P" on 100% robusta-pavuista paahdettu kahvi. Niistä pahamaineisista rehupavuista, joista valmistettu kahvi tuoksuu tai haisee palaneelta autonrenkaalta -tai kumisaappaalta. Robustaa käytetään halvoissa kahveissa, tai paremman katteen toivossa myytävissä "paremmissakin" kahveissa täyteaineena, mutta harvoin sellaisenaan.

Paskà on italialainen espressopapu, mutta käytin sitä nyt hieman karkeammaksi jauhettuna Mundon terästykseen. Hyvä tuli. En suosittele sekoitusta tottumattomille ennen nukkumaan menoa tai sen yritystä. Sekoituksessa on kofeiinia noin kolminkertainen määrä, keskiverto-presidenttiin verrattuna.

Samalla kun kokeilin kahvisekoitusta, kokeilin moccamasterin suodattimeen laitetun kahvijauheen päälle asetettua lisäsuodatinta: Tuota kuvassa oikealla näkyvää pyöreää lappusta. Syynä kokeiluun oli / on se, että vanhanmallisessa moccamasterissa vesi valuu kahvin päälle yhdestä isohkosta reiästä. Se aiheuttaa kahvijauheen keskelle kraaterin, joka ei ole kahvin laadun kannalta hyvä juttu. Uudemmissa keittimissä asia on korjattu ja reikiä on suihkuputkessa seitsemän kappaletta.

Käyttämäni paperi estää veden porautumisen kahvijauheeseen yhdestä kohtaa: kahvijauhe kastuu tasaisesti ja "uutto" tapahtuu tasaisemin. Yksi tapa varmistaa parempi uutto, on sammuttaa keitin puoleksi minuutiksi, kun vettä on valunut kahvijauheeseen noin minuutin ajan. Tavoitteena antaa jauheen turvota hetki, jolloin aromi irtoaa paremmin. Toisessa kuvassa suodatin "keitoksen" jälkeen.

Lukija joka on jaksanut tänne asti ihmettelee, että mitä se nyt oikein kirjoittaa! Tai kirjoitti? Tässähän piti esitellä eri kahvinvalmistustapoja ja välineitä, mutta alkoikin pelle pelottomaksi!
Kahviharrastus on keksimistä ja kokeilua -ja 60% tiskaamista ja putsailua. Tämä oivallus oli kuitenkin heti saatava muistiin ja verkkoon... Näitä tulee, mutta myös niitä perusteita.

Muistuttaisin lopuksi että pienin laadukas suodatinkeittimellä valmistettava määrä kahvia on puoli litraa. Keittimet on suunniteltu niin. Käytän mieluummin grammoja; eli 500 grammaa. Se on vesimäärä, ja kahvijauhetta laitetaan suhteella 1:17 eli gramma kahvia 17 grammaan vettä:
eli 500g / 17 = 29 grammaa + 5 grammaa keittimelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jouluvaloa ja lippukauppaa

 Marraskuu on aikaa jolloin harrastustoimintani hiljenee, harvenee tai muuttaa muotoaan uuden luomisen sijasta enemmän vanhojen kaiveuksi. N...