 |
| Kuva tammikuulta. Hänen kätensä. |
Työni parhaita hetkiä, eilen: Syöttäessäni iltapaa eräälle herrasmiehelle (Aito vanhanajan herrasmies, mutta armottoman muistisairas -ikää joku 90).
Olimme kahdan, rauhassa hänen huoneessaan. Normaalisti hän suoriutuu syömisestä melko hyvin itsekin, mutta välillä väsyy.
Hän aloitti: "Onko sinulla vaimoa -saanko kysyä". Kerroin että on.
Totesi siihen jotenkin nöyrällä, Oiva Lohtander-maisella äänennuotilla: " 72 vuotta " -tarkoittaen olleensa vaimonsa kanssa, ei kaikkia vuosia aviossa, mutta sitäkin kuutisenkymmentä vuotta.
-Katsoi kaukaisuuteen, hiukan hymyillen ja jatkoi: "on ollut myrskyäkin, mutta niin pitääkin olla välillä"
-Oli hetken hiljaa, katsoi sitten vakavana suoraan silmiini ja totesi jotankin lakonisesti, mutta vakavasti minulle: "Ei ihmissuhde ole mikään moottori"
Olimme hiljaa. Pidin itsestäni kiinni.
Hän sai syötyä. Kiitti. Toivotimme molemmat hyvää yötä.
Kerroin tulevani tänään aamuvuoroon, ja sanoin että nähdään huomenna. Hän vastasi: "toivottavasti".
Hankin leipäni ja paljon muuta, työskentelemällä lähinoitajana vanhusten parissa hoivakodissa.
Merkittävä osa työstä liittyy saattohoitoon
Porissa, seuravana päivänä: tänään 22.5.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti