Kamera vai kännykkä

Olen toista viikkoa ihmetellyt tai opetellut uuden puhelimen toimintoja, varsinkin sen kameraa jonka perusteella puhelimeni ensimmäisen kerran valitsin.
Aiemmin muut ominaisuudet ovat olleet päälimmäisinä, ja kamera on ollut yhdentekevä. En ole uskonut mokomiin, vakavasti tai tosissaan otettavina vaihtoehtoina "oikealle" kameralle.

En usko nytkään, jos kyse on kännykän vertaamisesta järjestelmäkameraan. Vaikka pari mainoslausetta sanoo että muutama puhelinvalmistajan "lippulaivamalli" on jo korvaamassa, tai muistuttaa hyvin paljon järjeselmäkameraa: DSLR:ää (Digital single lens reflex). Valokuvaukseen syvemmin perehtymättömille, mutta aihetta kiinnostuneena seuraaville selvennykseksi: järjestelmäkameran nimessä typerä sana; järjestelmä tarkoittaa sitä että kameraan voidaan vaihtaa erilaisia optiikkoja; putkia; linssejä; laseja; kakkuloita. Lisäksi erillisiä salamalaitteita, kaukolaukaisimia, loittorenkaita linssin ja rungon väliin, palkeita, suodattimia linsseihin, suurentavia lähilinssejä, ja vaikka mitä. Järjestelmäkameran monimutkaisuuden ja roinamäärän vastapainona ovat kompaktit pokkarikamerat, joilla vain lauotaan kuvia ja katsotaan mitä sattui tulemaan. Toki niitäkin on sellaisia joiden säädöillä voidaan vaikuttaa loputulokseen melko paljonkin, ja muistuttavat käytöltään isompia järjestelmiä.

Uskon että melkein kaikilla järjestelmäkameralla kuvaavilla on kakkos- tai ainakin kolmoskamerana pokkari. Niin minullakin oli. Mutta tämän kamerapuhelin-ihmeen hommatessani, päätin ettei laitelukumäärä kasva, ja myin sen pois. Vähän hirvitti, kun en vielä tiennyt että onko puhelimesta vieläkään sen korvaajaksi. Tähänastisten kokemuksieni jälkeen ei hirvitä enää.
Käyttötarkoitus johon pokkaria käytetään, on sama kuin kamerapuhelimenkin. Joku tekee kummallakin "vakavaakin" valokuvaa, mielestään. Mutta kyllä molemmat ovat parhaimmillaan kuvamuotoisten "muistiinpanojen" tekemisessä.

Tällaisissa:

Nappasin pikaisesti kuvan, avaamastani kahvipaketista. Uudesta tuttavuudesta, jollaisia silloin tällöin lähtee kaupoista mukaani vanhan mutta viime aikoina hieman taka-alalle jääneen kahviharrastukseni muistuttaessa olemassaolostaan.  Kuva on siis otettu kännykällä. Ei aivan käsittelemätön, mutta ilman suurempia säätöjä valmista "käyttökuvaa"

Parvekekuvadokumenteissa, joita olen ottanut viime aikoinakin miltei päivittäin, mutta en aivan niin säännönmukaisesti kuin vuosi sitten jolloin otin kuvan joka ikinen päivä. Näitä otan nimenomaan kuva-muistiinpanoiksi, sään ja ympäristön seuraamiseksi.
Ylläoleva on tältä aamulta, klo 9. Ja nyt kännykkäkuvana. Aiemmin pokkarikuvina ja paljon DSLR-kuvinakin. Ja mahdollisimman vähän käsiteltyinä, kokomuutosta lukuunottamatta.

Vertailun vuoksi "oikealla kameralla" sama kuva:

Ero on äkkikatsomalla jo melko pieni. Kameroiden kennoissa on suurehkot erot: kännykän kenno 10 megapikseliä suurempi pikselimäärältään, mutta fyysiseltä kooltaan ehkä vain kolmasosa täysikennoisen dslr:n vastaavaan. Kännykkä:  23 Mpix, Canon 5D "c" 13 Mpix.

Mennään lähemmäs kuvia

Avasin kaksi edellä kuvaamaani parvekekuvaa täysikokoisina näytölle, ja rajasin niistä kuvakaappaukset. Eli tämä kuva esittää sitä, miltä kuvat näyttivät tietokoneen ruudulla vierekkäin.
Lopputulos menettelee kännykänkin (Sony, vasemmalla) ottamana, ja mikä tärkeintä: se on äkkiä tehty. Kuvatekstiksi riittää puhelimen merkki, malli, ja toteamus että automode.  Senkun painat nappia ja laite huolehtii lopusta.

Järjestelmäkameran kuvakin voisi jättää ilman tuollaista kuvatekstilitaniaa, mutta sen kanssa kuvatessa tulee automaattisesti otettua huomioon monia asioita. Linssin valitsee tilanteeseen sopivaksi. Herkkyyden valoisuuden ja kuvan tarkkuustarpeen mukaan. Valon riittäessä, mennään aukon sanelemana, ja valotuskorjaus tehdään valoisuuserojen perusteella. AUTOMODE on käyttäjän korvien välissä toimiva kokemukseen ja näkemykseen perustuva alitajuntainen "mode", joka toimii vaihtelevalla intensiteetillä. Tällaisessa parvekeräpsyssä se luovuttaa suurimman osan jälkikäsittelyllle, jota tässä tapauksessa ei kuitenkaan tarvinnut ajausta lukuunottamatta paljoakaan tehdä.

Lopputulos

Parveke-sääkuva joka päätyy arkistoon, ja nuo kaksi muuta roskikseen. Arkistokuva on kooltaan pieni: pitkä sivu 1024 pikseliä, kun edelläolevat nettiin testimateriaaliksi sopivaa 2048 kokoa.
Alakulmaan päivämäärä ja aika ja valmista on.

Kumman kameran kuva; kännykän vai järjestelmä-järkäleen?
Tässä tapauksessa "oikea kamera" vei lopulta voiton, ja sen kuva päätyy  talteen.
Huomenna jätän sen taas pöydälle ja käyn parvekkeella kännykän kanssa painamassa vain nappia.
Niin se kehitys kehitty.

i Björneborg: den nittonde maj 2016