Monet muistavat tämän laitteen: diaprojektorin. Z-sukupolvella ei ole siitä hajuakaan.
Sen edeltäjällä: "rainakoneella", katsottiin opetuskuvia 70-luvulla koulussa. Raina erosi diasta sillä, että se oli rullalla oleva diafilmi, ja dia kuten tässä tapauksessa leikattu ja kehystetty.
Rainat olivat melkein poikkeuksetta mustavalkoisia. Kyseessä oli nykypäivän kielellä ilmaistuna analoginen videotykki. Näitä ei pidä sekoittaa elokuvaprojektoreihin, joita on edelleen käytössä teattereissa jotka eivät ole siirtyneet digiaikaan. Sellaisiakin on (!)
Dia ?
Koska tätä saattaa lukea henkilö, joka ei tiedä -eikä oikeastaan tarvitsekaan tietää, mikä on dia; kerron lyhyesti, enkä kulkeudu enempää sitä edeltävään historiaan.
Dia; on lyhytnimitys positiivikuvalle, joka on valmis katsottavaksi ja heijastettavaksi valkokankaalle. Sen vastakohta on negatiivi, joka syntyy paperikuville tarkoitetusta filmistä kun se kehitetään.
Kuvaparin vasemmanpuoleinen on dia-positiivi, lyhyesti: dia. Oikealla diakehykseen laitettu negatiivi, joka esittää Porin Reposaaren Junnilan lampea ja vanhaa saunaa sen rannalla.
Negatiivi on käänteinen: se mikä siinä on tummaa, on siitä vedostettavassa paperikuvassa valoisaa. Ja päinvastoin: negariivin kirkkaat alueet ovat valmiissa kuvassa tummia.
Diafilmille kuvaaminen oli filmikuvauksen aikakaudella siinä mielessä haasteellista, että kuva piti valottaa kerralla oikein, siis jo kuvaa otettaessa. Negatiivin ominaisuuksia saattoi filmin kehitysvaiheessa vielä "säätää", kehitysaikaa ja kehitteen lämpötilaa muuttamalla. Ja niin voi edelleenkin.
Diafilmit lähetettiin, ja lähetetään edelleen; sitäkin vielä kuvataan, kuvalabraan kehitettäviksi. Filmipakkauksissa oli mukana lähetyskuori johon kuvattu filmi laitettiin ja lähetettiin kehitettäväksi. Filmien hintoihin sisältyi usein kehitys- ja postimaksut. Dia-positiivi-filmin kehitys onnistuu toki "kotonakin", mutta se on oma lukunsa.
Takaisin projektoriin: Kuvassa projektori, jonka diakmpaan olen laittanut kolme kehystettyä diaa.
Niistä keskimäisen on mekanismi siirtänyt koneeseen; lampun ja projisointiobjektiivin väliin. Projisoinnilla tarkoitetaan kuvan heijastamista seinälle tai valkokankaalle. Kuvan yläreinassa näkyy heijastettu kuva, mutta se "palaa puhki", kuvan suuren valoeron vuoksi.
Kiitokset!
Sain tämän diaprojektorin lahjoituksena. Laitan aika-ajoin nettiin ilmoituksen, jossa peräänkuulutan vanhoja tai uudempiakin valokuvia, dioja, ja erityisesti olen kiinnostunut vanhoista negatiiveista. Sellaisista joilla ei ole omistajilleen tai haltuunsa saaneille enää merkitystä tai arvoa, ja jotka muutoin saattaisivat päätyä roskikseen tai nuotioon.Niin tein nytkin; runsas viikko sitten. ja olen saanut muutaman yhteydenoton. Eräät kuvat sain lainaan, ja palautan sen jälkeen kun olen käynyt läpi, ja digitoinut mahdolliset merkittävät tai muutoin mielenkiintoiset. Kuvat eivät päädy Facebookiin "tykkäyksiä" keräämään. Paitsi mahdollisiin historiaa ja vastaavaa aihepiiriä käsitteleviin suljettuihin ryhmiin joissa niiden arvo ja merkitys on merkittävä.
Museoviraston ylläpitämä kansallisarkiston kuvakanta on pääasiallinen paikka, johon merkittävät kuvat lähetän. Kyseessä on "vapaaehtoistyö" josta ei saa palkkaa eiikä palkkiota.
Tämä diaprojektori: Minulle tarjottiin sitä, josta en ensin kovasti innostunut. Mutta päätin kuitenkin "pelastaa". Mukaan oli löydetty pari dialipastakin, joissa enimmäkseen lomakuvia 80-luvulta, mutta myös joitakin paikallisempia maisemia korkealta kuvattuna. Projektoriakin ajattelin lopulta siinä mielessä, että sillä saattaisi olla näyttö- ja käyttöarvoa, jos joskus pystyn ja saan mahdollisuuden valokuvanäyttelyn järjestämiseen. Sellaisen, mutta hiemna "erilaisen" näyttelyn järjestäminen, on hautunut pääni sisällä jo kauan.
Kiitokset teille jotka olette ananeet minulle kuvianne, käyttöön tai lainaksi. Ja kiitokset tämän diaprojektorin antaneelle pariskunnalle. Siitä on minulle iloa, jota toivoitte sen antavan.
Ilmoitusasiaa lopuksi
Otan mielelläni ja kiinnostuksella jatossakin vastaan kuvamateriaalia.
Facebookiin laittamani "ilmoitus" kuuluu näin:
"Keräilen, restauroin ja arkistoin vanhoja ja uudempiakin filmejä, negatiiveja, dioja, paperikuvia. Harrastuksekseni ja joskus yhteiseenkin hyvään: Museoviraston kuva-arkistoon ja vastaaviin, jos tai kun vastan tulee kulttuurillisesti tai historiallisesti merkittäviä tai mielenkiintoisia kuvia.
Otan vastaan tai lainaan edellämainittuja. Jos olet hävittämässä, tai muutoin ovat kaapissa tiellä: ota yhteyttä. Älä vie roskiin, pelastetaaan ne.
Ja luottamuksellisesti: Kuvat eivät päädy minnekään typerään tai vääränlaiseen julkisuuteen.
Vaihdossa mahdollisesti kahvipaketti, tai suklaata ellei kahvi maistu."
Ilmoituksen liitteenä olen käyttänyt tätä kuvaa negatiivista ja siitä digitoidusta positiivikuvasta päällekäin:
Yhteystietoni:
sähköpostitse: jorma.lindqvist @ saunalhti.fiFacebookissa yksityisviestillä tai seinälle:
https://www.facebook.com/jorma.lindqvist
Porissa: 25.5.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti