tiistai 3. toukokuuta 2016

Totuuden hetki



"Totuuden hetki" käsillä. Rullafilmin lataus kameraan.

Olen sen tehnyt kymmeniä - varmaan sata kertaa. 20 vuotta sitten Hasselbladiin. Nyt  piti soveltaa, tämän "perättömän" Flexaretin kanssa.






Filmi ladattu.  Lataus sinänsä oli helppo nakki (bit of cace),  mutta ykkösruutu meni ensimmäisellä kerralla ohi. Kävin "pimiössäni", nyppäsin filmin kamerasta ja rullasin uudelleen puolalleen.
Toisella yrittämällä olin varovaisempi ja kävin parvekkeella päivänvalossa kelaamassa filmin 1-ruudun kohdalle.
Tässä filminsiirto toimii esim. hasselista poiketen portaattomasti. Ruutunumeron joutuu tihrustamaan pienestä punalasisesta aukosta. 


 Filmi siirrettynä "alkuun", eli ensimmäisen ruudun kohdalle.
 Normaalivalossa numero erottuu hyvin huonosti.



"Kuvalaskurin" suojaluukku suljettuna.



Mistä ja millaisesta kamerasta on kyse?



Flexaret on ns. keskiformaatin rullafilmikamera. Kaksisilmäinen "linnunpönttö", jossa ylempi objektiivi antaa kuvan tähyslasille eli etsimeen joka on kameran päällä ja johon katsotaan ylhäältä päin. Kameralla voi ottaa "pystykuviakin", katsomalla etsimeen vaakatasossa sivulta päin. Mutta kuvakoko on filmillä 6 x 6 senttimetriä, joten kuvista tulee sommittelultaan samanlaisia.
"Katukuvauksessa" kamera antaa paljon mahdollisuuksia!
Kamera on 50-luvulta, valmistettu Tsekkoslovakiassa. Se oli silloin  eräänlainen Rolleiflex-korvike, ollen hinnaltaan huomattavasti edullisempi mutta kuvanlaadultaan ja toimivuudeltaan melko samanlainen.



Filminlatauksessa käytettävät "kytkimet" kameran vasen sivu:
  1. Edellä kuvaamani "kuvalaskuri"
  2. Takakannen avausnappi. Ruuvataan auki ja painetaan, jolloin kansi /filmiluukku avautuu. "Älykkyystesti". Kun filmi on laitettu kameraan, ruuvataan takaisin kiinni, jolloin kansi ei pääse avautumaan vahingosssa.
  3. Filmipuolan (antopuola) vapautusnuppi: vedetään ulos, niin filmipuolan saa pois ja filmin asetettua paikalleen. Sisäänpäästettynä nuppi ei pyöri, eli filmiä ei saa "kelattua" takaisinpäin.
  4.  Filmin ottopuolan, eli puolan jolle valotettu filmi kelautuu, vapautusnuppi
  5. Etsimen kansi. Kun avataan, etsimen ympärille avautuvat "ladonovet", jotta kuva erottuu etsimessä paremmin.

 Kameran oikealla sivulla on filminsiirtopyörä. Siinä on räikkä, jotta
filmi pysyy kireällä. Siirto on muutoin portaaton, joten tarkkana.



Kuvattaessa käytettävät, ja liittimet sekä pääosat:
A) filmiobjektiivi  B) etsimen objektiivi


  1. Sulkimen viritysnuppi. Käännetään alas, jolloin suljin virittyy kuvausvalmiiksi. Jää ala-asentoon ja palautuu ylös kun kamera laukaistaan. 
  2. Laukaisin: Nupista vedetään kuvassa vasemmalle, jolloin kamera laukeaa. 
  3. Tarkennus, kuvassa kamera tarkennettu äärettömään.
    Nupin alla etäisyysasteikko 1-15m ja  "∞"   eli tarkennus ääärettömään
  4. Valotusajan asetus. Tässä kamerassa ajat 1 sekunti - 1/300 sekuntia sekä B- eli bulb, jolloin suljin on auki niin kauan kun laukaisin pidetään painettuna. 
  5. Aukon asetus, jolla valitaan himmentimen aukkoarvo. Täyden aukon arvo tässä objektiivissa 4,5. Pienin f22. Aukkoarvon numero on kääteinen aukon kokoon nähden. Suurimmalla arvolla f22 himmentimen aukko on pienin, f 4,5:llä himmennin
    on sulkimen avautuessa kokonaan auki.
  6. Salaman valitsin, eli salamasynkronointi eri salamoille, sekä vitka eli itselaukaisu.
    W-sync vanhemmille (tosi vanhoille) salamalaitteille.
    X-sync edelleen käytössä oleville salamamalaitteille
    Vihreä A: itselaukaisun valitsin, joka tässä kamerayksilössä ei toimi. 
  7. Salamasynkkaliitin.
  8. Lankalaukaisimen liitin. 

Seuraavat askeleet eteenpäin, tavoitteena kuva



Kuvatessa on käytettävä erillistä valotusmittaria. Asiaan perehtyneet tietävät, ettei näissä kameroissa ole aukon- tai ajan esivalintaa, älykkäistä automaattikuvausohjelmista puhumattakaan.
Valotussäädöt asetetaan edelläkuvaamieni aika- ja aukkosäätimien avulla. Filminherkkyydelle ei ole säädintä, koska kamerassa ei ole omaa valotusmittaria.
Ja hyvä ettei ole! Se olisi kuitenkain ajan kuluessa väsynyt ja lakannut toimimasta.
Samoin on väsynyt omistukseeni saamani seleenimittari, josta kuva alla. Sen sijaan nykyaikana on mahdollista käyttää älypuhelimeen tai tablettiin saatavaa valotusmittausohjelmaa, joista yllä oma valintani.



Eläkepäiviä viettävä valotusmittari, samalta ajalta
kuin kamera. Kenno on lopettanut työnsä, ja mittarilla
on enää koristearvo nättinä esineenä.

 Valotusmittari-ohjelmien testauksessa ottamani ruudunkaappaus, jossa vasemmalla "oikean" kameran valotusmittarin ja ohjelmien antamat arvot verrattuina kännykkämittarin ja tablettiohjelman antamiin. Kännykkäohjelma on riittävän tarkka, muta otan digikameran mukaan kun kuvaan filmille.




Kemian valmistelua

 

On kai kertomattakin selvää, että kehitän filmit itse. Kaupallisiakin palveluja on edelleen saatavana, mutta suurin osa niistä on tusinatuotantoa ja siten silkkaa soopaa. Paremmat palvelut ovat puolestaan kalliita, hyvinkin kalliita. Ja kehittämisen ilo on arvo sinänsä puuhanakin.

Valitsin kehitteeksi jauhemuodossa myytävän Ilfordin ID-11 kehitteen. Myyntipakkaus on litran stock-liuosta varten mitoitettu. Stock-liuos on ns. väkevä, josta voidaan laimentaa käyttöliuos kulloiseenkin tarpeeseen. Käyttöliuos, joka käytetään fiminkehityksessä, pilaantuu melko nopeasti joten haluan harrastaa hieman eiin jakamista kehitteiden sekoittelussa. 
Kehite sekoitetaan kahdesta jauhekomponentista: osasta a, ja osasta b. Punnitsin jauheet ja purkitin, työpaikkani lasinkeräyspöntöstä sosialisoimiini purkkeihin.
Hain Motonetista etualalla esiintyvän  grillikauden avajaiskampanjatarjouslämpömittarin: Weberin merkkibrändilaitteen.
Keittiömme kinkkumittarin tarkkuus ja lukema ei ole riittävä: näytti 1,5 - 2 astetta liikaa. Se on liian suuri virhe filminkehityskäytössä. Tämä motonetin ihme on   -   tarkka.

Ja nyt kamerat föliin ja kuvauskohdetta etsimään!

Jatkan aiheesta kun pian saan ekan rullan valotettua.



1 kommentti:

Kokemäenjoki menee tukkoon

Ylläoleva taulukko esittää YVA-menettelyssä lueteltuja päästömääriä, jotka BASF arvioi laskevansa akkumateriaalitehtaaltaan Harjavallassa ...