sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Filmi purkkiin, pimeään ja kuvia




Edellinen blogipäivitykseni karkasi filmikuvauksesta sivuraiteelle, ja ajattelemani jatkokertomus ensimmäisen filmin taipaleesta kuviksi katkesi.
Filmi on nyt kehitetty ja kuvaakin syntyi.  Latentista negaksi, ja edelleen positiiviksi. Ei kuitenkaan paperille saakka.


Hourein eilen illalla uusiutuneen flunssan kourissa, mutta illan hämärtyessä päätin laittaa muutama päivä sitten valottamani filmin kehityspurkkiin.
Homma täytyi tehdä illalla, kun päivänvalo ei enää tunkeutunut vaatehuoneen oven raoista.
Filmihän laitetaan kehityspurkkiin täysin pimeässä, toisin kuin vedostaminen jonka voi tehdä suojavalon himmeässä valossa. Jostain olen lukenut että olisi jokin valo jonka aallonpituus ei hunnuta filmiä. Mutta onnistuu työvaihe sysipimeässäkin.
Kuvassa ei ole pieleen menneen tankkilatauksen tuloksena oleva filmisekamelska, vaan purkkiin laitetun filmin suojapaperi .


Kehittäminen

 

Mittasin kehitteen lämpötilan. Huoneenlämpöinen oli kaksi astetta lämpimämpää kuin standardi. Taulukosta kehitysaika: puolitoista minuuuttia pois 20 asteisen arvosta.


Tarpeet tiskipöydälle, ja tabletin kelloon ajastin päälle. Kemiat vuoron perään tankkiin ja pois.
Kehite, keskeyte, huuhtelu, kiinnite.


Lopuksi virtaavan veden huuhdeltavaksi.



Ajastin pariinkymmeneen minuuttiin: "Final countdown"


Jännitys ohi: Filmi pois spiraalilta,  runsaimmat vedet pois pinnalta, vetämällä filmi sormien välistä ja sen jälkeen tangolle kuivumaan.
60-vuotiaan kameran suljin toimi, samoin himmennin. Negatiivi ei ole erityisen hyvä, mutta täysin käyttökelpoinen valotukseltaan.
Sen verran töppäsin spiraalille laitossa, että avasin filmin alkua valoisassa huoneessa, leikatakseni filmin pään kulmiin pienet viisteet. Sekin pitää tehdä pimiössä. Pari ruutua paloin mustaksi sen takia.




Negatiivista  positiiviksi






Leikkasin filmin kolmen ruudun pätkiin. Niistä ensimmäinen liuska "valopöydälle", josta kerron seuraavassa kirjoituksessani.
40 millinen objektiivi kameraan, ja +3 lähilinssi sen nokalle. Ruutu peittää kuva-alan korkeussuunnassa. Räps.

Saatu kuva photoshoppiin, ja Invert.  Kuva ilmestyi näytölle.
Filmin taustapaperi on hieman päästänyt valoa filmin reunalle, mikä näkyy kuvan oikean reunan puhkipalamisena. Seuraavan rullan kanssa tarkempana.
Olen loputulokseen tyytyväinen. Seuraava vaihe on kuvata nega osissa makrolla. Ja käsitellä se tarkasti lopulliseksi tiedostoksi.



Pistin vertailun vuoksi filmikuvan ja digillä otetun vierekkäin, samaan ruutuun. Kuvausaika sama.
Muunsin digivärin harmaasävykuvaksi photarilla, en siis ottanut kuvaa niin että olisin valinnut kameran säädöistä mustavalkokuvatilan.
Sääsin saamaani digi-mustavalkoista jonkin verran kelta- ja punasuodattimella, mutta en ylenmääräisesti. Sävyalat voi jokainen itsekseen verrata ja todeta. Mikään pakko mustavalkoista ei tietenkään ole kuvata ollenkaan.



Se kännykkä





Posti toi eilen, vai toissapäiväkö se oli -en muista kun olen ollut niin bronkiitissa pari päivää, kameran -ei kun puhelimen.
Edellisessä päivityksessäni kirjoitin pokkarijuttua. Myin pokkarini, ja luotan että tämä paikkaa sen tehävän. Ainakin alku on lupaavaa, sen perusteella mitä olen parvekkeelta ja sisätiloissa päässyt vähän tuntumaa ottamaan.
Megapikseleitä on 23, täyskokoisen kuvan pitkä sivu 5520 pikseliä 4:3 suhteella. Kennokaan ei aivan nanokokoa, kuten monissa vastaavissa. Sony Xperia Z5

Lopuksi:   Kuva kamerasta kamerapuhelimella



Nyt peiton alle potemaan keuhkoputkentulehdusta ja huomenna lääkäriin  .  .  .
Ättttshiiiii!



,
Täytyihän autostakin
Flexaretilla filmikuva ottaa.
Ulkopuolelta




-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Taidetta museossa: taidemuseossa

. . . Kävin Porin Taidemuseossa Mutta kuvasin syyskuussa "monumentteja" Wikimediaan. Yksi monen joukoss...