perjantai 6. toukokuuta 2016

Yhden aikakauden loppu ?



 Prologi

 

Kyseessä on erään kamerani elämänkaari, joka omalta osaltani päättyy tänään. Tai kameratyypin, joka aika-ajoin pistää minut miettimään. Pokkarikamera on sellainen.
Pokkariksi kutsutaan kooltaan pienehköä kameraa. Nimitys tulee alunperin englannin kielestä:
Pocket camera - taskukamera. Sellainen se on; mahtuu taskuun, tulee otettua mukaan mahdollisesti silloinkin kun mukana ei jaksa raahata "oikeaa kameraa" eli järjestelmäkameraa raskaine ja kookkaine objektiiveineen.
Pokkarikin on oikea kamera! Jotkut huomattavastikin parempia kuin järjestelmäkamerat. Sen rajoitukset pitää ottaa huomioon, ja kuvien käyttötarkoitus. Monissa on julmetut zoomit, mutta pienimmissä ne ovat vain "hätäkäyttöön". Laajakulma on hyvin käyttökelpoinen 90% kuvaustilanteissa joihin nämä on tarkoitettukin.





 Olympukseni tarina

Pidin pienimuotoista passi-valokuvaamoa, ja erikoisempiin palveluihin keskittynyttä kuvapalvelua 2010-2012. Kalusto oli vaatimatonta, verrattuna yleiseen trendiin. Jossain vaiheessa toiminta päättyi, ja minulla oli käsissäni sen jäljiltä kaksi melko väsynyttä kameraa. Lisäksi varastooni jäi kevyt studiosalamasetti, kuitenkin laatu-Elinchrom.
Myin sen pois, ja hankin tilalle tämän Olympuksen loppukesästä 2012. Ostin kameran Prisma-tavaratalosta, jossa se oli tarjouksessa. Fotokaupassa hinta oli noin 30% korkeampi. Hinnat kohtasivat ja sain kameran jolle minulla oli käyttöä. Salamasetti olisi homehtunut varastoon. Tarvitsin vedenkestävän kameran, koska harrastin melontaa. Tämä on aidosti suojattu 10 metrin syvyyteen asti.


 Nyt - nykypäivä, kuten elokuvissa otsikoidaan

Kerroin "pari kirjoitusta sitten" kännykkäni katoamisesta ensimmäisellä filmikuvausreissullani. Proseduuri johti siihen että tilasin operaattoriltani uuden puhelimen. Puhun ja tekstaan, surffaan hyvin vähän, joten tässä tapauksessa valkkasin mallin sen kameraominaisuuksien ja näytön perusteella. Koosta ja painosta viis.
Eilen illalla näin somessa erään henkilön kertovan pokkarinsa rikkoutumisesta. Kommentoi, että kuvaaminen jäissä toistaiseksi. Aamukahvia juodessani, koneen ääressä kuten aina, näin pokkarini näytön vieressä. Pistin kommentin kameransa menettäneelle: täältä löytyisi passeli apu. Ja hinta aseveljellinen. Hän harkitsi 10 minuuttia, mutta päätyi järjestelmäkamera-ajatukseen, jonka joku muu kommentoija hänelle herätti. Hyvä niin; valokuvauksesta kiinnostunut ja innostunut saa sillä aikaan ilman muuta enemmän kuin pokkarilla. Siiis kuvallisesti.

Unohdin koko jutun hetkeksi, mutta sitten hoksasin että voisihan tuon olympuksen muutoinkin myydä pois tilaa viemästä, vaikkei kovasti tilaa viekään.
Laitoin pariin myyntiryhmään, ja omalle "seinälleni" ilmoituksen että täältä lähtee.
Hinta kohdalleen, ja kyllä lähti. Olisi lähtenyt useampikin, jos niitä olisi.
Kamera menee illemmalla "hyvään kotiin", tähän melko lähelle toisellepuolelle jokea.
Ja itse menen postista noutamaan sinne samoihin aikoihin saapuvaa 23 megapikselin "ihmettä", jolla voi soittaa puheluitakin. Liittymän avautumista "joudun" odottamaan vielä 4 päivää.
Sen ajan olen Evp: Elän vaimoni puhelimella.


Viimeiset kuvat Olympuksesta, mutta ennemminkin sen
alla olevasta jalustasta ja sen kinopäästä



Kerroin edellä, että ostin aikoinaan pokkarini ruokakupasta; Prismasta. Vertailu kannatti silloin, ja niin se kannatti kuukausi-puolitoista sittenkin. Silloin oli Rajala-pro-shopilla, sillä tunnetulla kamera- ja fotokaupalla Digiviikko; stokkan hulluihin päiviin rinnastettava kampanja.

Olin juuri rikkonut ja modannut "arkijalustani" (se kevyempi versio), ja jalusta oli hankintalistalla.
Yritin ihan tosissani ostaa ra(h)jalasta jonkun slikin, mutta homma kaatui kankeuteensa.
Selasin nettiä vimmatusti, löytääkseni Porista kaupan josta ostaa jalusta. Päästä sitä vääntelemään ennen ostoa.
Prisma, Anttila, Citymarket, Motonet, Giganttikin. Ei sopivaa tai ei varastosaldoa. Ja minä halusin keikki heti mulle nyt.
Satunnainen apu löytyi Expert-kodinkoneliikkeestä, jonka sivulla oli slik. Menin kauppaan, Aittaluotoon. Ei ollut enää slikkiä, mutta ylläolevan kuvan Velboni oli. Aiempikn arkijalustani oli velbon, mutta aivan paskalla kinopäällä. Olin penseä uudenkin suhteen. Mutta se on nyt muutaman käyttökerran aikana osoittautunut oikein hyväksi. Kunhan totun siihen että tiltille on oma ruuvinsa ja kahva on kiinteä. Inhoan kuulapäitä.
Tiltti ja panorointi ovat molemmat säädettävällä vaimennuksella. Ruuvit päälekäin. Miinuksena pystykuvauksen puuttuminen. Mutta jos sellainen on välttämättömyys, niin ruuvaa kameran poikittain pohjalevyyn ja säätää tiltin jaloilla.
Isossa jalustassanikaan ei ole pystykuvausmahdollisuutta. Videojalusta kun on, niin kuin tämänkin alkuperäistarkoitus.
Kamerojen resoluutiot ovat kuitenkin sellaiset, että potrettia saa rajaamalla vaikka mistä.

Tämä tästä: Pienenä väliasiana,  filmikuvaus- ja filminkehitysjatkokertomukseeni joka jatkuu myöhemmin.
Epilogi jäi lyhyeksi, mutta jääköön


c
.




.

1 kommentti:

Kirjurinluodossa

Joulukuun 11. 2018:  Muutama kuva dronella, tunti ennen auringon laskua     Laitoin dronen, siis kopterikameran noin kymmeneen ...