Mailmannäyttely Porissa

Keskusaukiolle, aivan lyhyen kävelymatkan päähän asunnoltamme, perustivat Areena- ja Jazzviikon ajaksi pavilijongin, niin kuin maailmannäyttelyssä ikään. Kohtasin pavilijongin jo muutama päivä sitten, käyttäessämme hoidossamme ollutta Chi-hua-hua- rotuista koiraa kusella.
Pilvisen illan hämäryydessä se näytti hienolta, led-valonauhoineen ja mustine vesineen.

Silloin se oli suljettu, mutta muutoin aistittavissa. Sisusta ei minua oikeastaan kiinnostanutkaan, mutta muoto ja minimalistinen tunnelma meni jakeluuni. Päätin että sitä täytyy mennä kuvaamaan.

Näyttelyssä oli saatavana esite, ja tarrakin. Sain tuliaisina tarran, koska minun tiedetään tykkäävän vähäeleisistä tarroista. Johonkin tämänkin tarran vielä laitan kiinni. Jonakin päivänä.

Lähdin matkaan polkupyörällä, vaikka kävelläkin olisi voinut.

 Cityjänis vartioi reviiriään pyöräsuojan oven tuntumassa, ja tarkkaili lähtöäni. Etäisyyttä noin 3 metriä. Jotain kertova katse sanoi minulle jotain jota en osaa pukea sanoiksi. Tai en halua.

 Saavuin aukiolle ja lähestyin pavilijonkia takaa päin.

Vesi on tummaa, mustaa.

Ovi oli auki. Vapaa pääsy.

 En mennyt sisään, koska tiesin mitä siellä on tai mitä ei.
Mutta koin valokuvataiteellisen hetken, vaikken tähdännyt kohteeseen vaan lauoin lonkalta

 Katsoin välillä aukiolla olevaa monumenttia, jonka vesisuihkut ovat aiemmilla kerroilla olleet suljettuina. Koska olen käynyt sitä kuvaamassa aikaisemmin talvi-aikaan.
Kyseessä on veistos nimeltä  Taiteen tammi, jonka on luonut Terho Sakki vuonna 1968.
Harrastan patsasbongausta: olen koonnut joitakin avoimeen FB-albumiini, johon voi tutustuatäällä

Painoin uudelleen kamerani laukaisinta. Ja sain talteen silmääni erittäin hyvin sopivan kuvan.
Miehet oluella, naiset taidetta kokemassa. Tilanne on aito: ei manipulaatio. Kuution ovi on auki, naiset sisäpuolella.

Istuin penkille. Olin hetken, ja otin vielä yhden kuvan

Palattuani kotiin, polkupyörää takaisin kellariin laittaessani :