Kesäkuvia helteen hellitettyä

 
Edellisestä blogikirjoituksestani on kulunut kaksi viikkoa. Tapanani on ollut laittaa perjantaisin tai lauantaisin uutta katsottavaa ja luettavaa, mutta nyt venähti tuplat. Ei ole olllut sanottavaa, tai sanottavaksi ajattelemani on ollut ehkä liiankin negatiivista. 
Mutta toinen syy on ollut ilmanala joka on, kuten kaikki tiedämme melko kuuma ja tukahduttava. Päivät ovat kuluneet enimmäkseen selällään, hiljaa ja liikkumatta. Kuumimpaan aikaan ulkona, varjossa ja kevyessä tuulen vireessä joka täällä meren reunalla joka päivä iltapäivisin viriää. 

Useamman kerran olen suunnitellut linja-autoon hyppäämistä, ja matkaa kaupunkiin. Ihan ajan kuluksi ja huvin vuoksi. Enempää asia minulla sinne ei ole, kun täällä saaressa on kaikki mitä tarvitsen. Vanhasta muistista ja tavan vuoksi olen meinannut sinne lähteä, mutta ainakin kolmesti olen mennyt "puihin". 
Ostin huhtikuussa paikallisliikenteen kymppikortin, ja sain kyyti likel- systeemiin rekisteröityessäni yhden matkan liittymislahjaksi. Kymppikortti on voimassa 90 päivää, jonka jälkeen mahdollisesti jäljellä olevat matkat haihtuvat taivaan tuuliin. 
Tiisatina 20.7. eli tätä kirjoittaessani ylihuomenna se menee minulla vanhaksi. 4 matkaa on jäljellä, eli kaksi edestakaista matkaa. Kerran vielä ehtisi, kahta ei missään mielessä. Katsotaan huomenna, jos menisi vaikkei asiaa edelleenkään ole. 
Kuumat ilmat ovat karkoittaneet siitäkin huvittelusta, kun kaupungissa helle on kaksin verroin tukalampi kuin täälä. 

Porin vesibussiristeilyt liikennöi Kaupungista Reposaareen, ja Ulvilaan. Ja takaisinkin. Oli ajatus lähteä sillä täältä saaresta yhdensuuntaiselle matkalle kaupunkiin, ja bussilla takaisin. Mutta sää on ollut se kuin on ollut, enkä lähtenyt paistumaan. Olen joskus veneillyt saman reitin ja kun aloin ajattelemaan sitä mitä siellä näkyy, en ole enää niin innostunut ajatuksesta. Elämyshän se on, varsinkin heille jotka eivät jokisuistoa  ole ennen nähneet. Ja onhan laivalla anniskeluakin. 
Näyttää siltä että tyydyn näihin kuviin ja tunnelmiin. 
Otin saareen saapuvasta laivasta muutaman kuvan, joista tähän valitsin tällaisen jossa on muutakin sisältöä kuin pönöttävä laiva. Laituria kutsutaan Reelingin laituriksi. Se on melko suosittu uimapaikka. Merivesi onkin ollut lämmintä. 

Isompia lintuja 

Kirottujen (minä en) valkoposkihanhien lisäksi Räpsöössä siintyy muitakin hanhilajeja, jotka jotkut rinnastavat kirottuihin paskantajiin. Niitä on ollut vanhalla satamakentälläkin, valkoposkien joukossa vähäisin määrin. Nämä bongasin sahan kanaalin varrelta. Poikasia on kuvan ulkopuolella. Koiras ilmoitti minulle kohteliaasti kähisten, että turvaväli täytyy pitää tai tulee turpaan. Noudattin vihjettä ja zoomailin kauempaa. 

Valkoposkihanhiperhe Vaakunaviikin nurkalla. Nuoriso on uimaretkillään kasannut kiven päälle jostain löytämiään autonrenkaita

Lokilla pesä korkealla, sahan piipun huipulla. Muuta sahasta ei jäljellä olekaan.

Joutsenpesue lontoonkallion kupeessa. Ravinnon hankinnan oppitunti menossa. 

Puskaparkkia ja leirintää

Minulla on perversio, henkinen masokismi kuulua kuunteluoppilaana pariin Facebook-ryhmään, joista saan päivittäisen melkein-kiukkuannokseni. Yksi niistä on Puskaparkki- niminen, jonka aiheena on karavanareiden ja muiden vastaavien majoittautuminen tai leiriytyminen epävirallisille ja puolivirallisille paikoille jotka eivät ole leirintäalueita. 
En ole ottanut ryhmissä kantaa, vaan seurannut vain mielenkiinnolla keskusteluja ja jeesustelua jota niissä käydään. 
Väkisinkin tulee kiinnitettyä ilmiöön huomiota, varsinkin näin loma-sesonkiaikana, kun karavaanareita ja muita leiriytyjiä riittää. Pari kuvaa siitä: 

Satamapuiston varrelle, rannan puolelle ilmestyi tällainen taulupari josssa kielletään leiriytyminen.
Puskaparkkeeraajat vetoavat siihen, ettei yöpymistä ole erikseen kielletty. Mikä on totta mutta saivartelua joka kuuluu asiaan. 

Muutaman kymmennen metrin päässä taulusta. Kuva: 18.7.2020. 

Kieltotaulu lontoonrantaan mennessä. Taulu on tänä kesänä laitettu. Muualla takarannan varrella kielletään leiriytyminen, mutta ei yöpymistä. Lisäksi kielletään avotulen teko ja kivien pois vieminen rannalta. 

Ei varsinaisella uimaranta-alueella (jossa sielläkin oli yksi teltta). Tämä mustalaisleiri oli perustettu lontoonkallioiden kohdalle, kiviselle polulle joka johtaa pidemmälle takarantaan. 
Toivottavasti viihtyivät, pienestä hajuhaitasta huolimatta. 





V A R O I T U S  !
Muutama päivä sitten, torstaina 15.7. kun oli kesän kuumin päivä, menin ja tulin tuosta telttojen kohdalta kuvaamaan seuraavaa tapausta, JONKA KEHOITAN NYT HERKIMPIEN OHITTAMAAN - TAI KATSOMAAN OMALLA VASTUULLA   -   SIIS: SISÄLTÖVAROITUS

tästä alas päin "rullaaminen"  omalla vastuulla.  En vastaa mistään

.

.

.

.

.

..

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

..

.

.

.

.

.

.

.

..

.

.

.

Lontoon kallioiden ja murtajan puoleen väliin oli ajautunut harmaahylkeen raato. Mennessäni paikalle aamulla klo 8, oli edessä kesän varmaankin kuumin päivä. Lämpöä oli jo 25°, ja hyvin kevyt tuuli kävi etelän suunnasta, siis mereltä rantaan päin. 
Tiesin tämän olevan siellä. Niitä ajautuu rantaan muutama, 2-3 vuodessa. Lähestyin paikkaa edellä mainitsemieni telttojen suunnasta, ja jouduin perääntymään. Melkein räjähtämispisteeseen mädäntyneen raadon haju oli sellainen, että olin hyvilläni kun kukaan ei ollut näkemässä ja kuulemassa yökkäilyäni. Oksennus oli hiuskarvan varassa, mutta pääsin pakenemaan. Kierisn tuulen yläpuolelle, ja murtajan juuresta uudelleen kuvaushollille. 
Otin kuvat parinkymmenne metrin päästä, parisataa millisellä "putkella" ja häivyin takaoikealle. 
Tunsin hajun jo 300-400 metrin etäisyydellä, paikalle pyöräillessäni. Kuva ei tee oikeutta tilanteelle ja tunnelmalle, vaikka irvokas onkin. 

Ilmoitin raadosta Porin kaupungin terveysvalvonnalle, koska viereiseltä kalliolta jotkut menevät uimaan. Sain automaattivastauksen, mutta siellä se on edelleen. Tosin jo hieman ohuempana, kun suurin turpoaminen on jo ohi.  Vedenpinnan vaihtelu oli siirtänyt raatoa, ja pian se on taas vedessä ja painunee pohjaan.  Bon appétit!

Lopuksi: Maisema jota olen paljon jo kuvannut, ja jossa käyn melkein päivittäin ihmettelemässä meren suuruutta ja omaa pienuuttani. Tämä tänään aamu-kahdeksalta. Hajuhaitta oli melkein poissa, ellei oikein tarkkaan nuuskinut. Tuuli oli luoteen ja lännen välillä joten olin suojassa. 
Monet poistavat oman varjonsa kuvasta, jos sellainen on siihen sattunut tulemaan. Mutta minä jätän sen useimmiten siihen. Elämän merkiksi. 

Reposaaressa illalla: 18.7.2021

____

___

__

_

-

.

()

Kirkossa - Reposaaren kirkossa

aiheita tänään:

• Reposaaren kirkossa ja hautuumaalla
  
• paarlastikasvillisuus
• laiva ohoi !!
• päivän ajattomat kuvat, eikun ajankohtaiset joutokuvat

On taas kulunut vähän yli viikko edellisestä blogikirjoituksestani (24.6). Aiheita olisi ollut laittaa jo aiemminkin, mutta odotin kunnes pääsin 28.6. alkaen arkisin avoinna olevaan Reposaaren kirkkoon, joka toimii tiekirkkona elokuulle asti. Halusin viimein päästä katsomaan ja kuvaamaankin sitä sisäpuolelta. 
Kirkkoa ulkopuolelta ja jonkin verran kamerakopterilla ylävinkkelistäkin, on tallentunut kuvina jo vuosikaudet, mutta sisään en ole aiemmin päässyt. Se on ollut paikalla käydessäni kiinni; olen ollut "väärään" aikaan liikkeellä, ja sitten tuli covid19. 

Muutostani Reposaareen, vajaan kilometrin päähän kirkosta, tuli toissapäivänä kuluneeksi kolme kuukautta. Aika on kulunut sujuvasti. Alkuhämmennyksen jälkeen tasaantunut. Olen käynyt kaupungissa noin kerran kuukaudessa. En asiaksi asti vaan huvikseni. Saarta on tullut koluttua melko paljon, ja olen nähnyt paljon sellaista mitä vain saaressa pistäytyessä ja takarannan nähtyään muualle suuntaava ei ehkä osaa kuvitellakaan. Takaranta riittää kyllä hyvin sekin. 

Nyt kirkkoon

Tiekirkkona avoinna: 28.6.-8.8.2021 ma-pe klo 11-17, opas paikalla. 
Kävin 2.7.

Sakariston puoli. Kirkko on kuusikulmainen ja tapuli kahdeksankulmainen. 
Tietoa kirkosta löytyy netistä riittävästi, joten en ala sitä sieltä tähän "kopsaamaan". Tiedon etsimisen voi aloittaa sujuvasti seurakunnan sivulta: https://www.kirkkoporissa.fi/kirkot-ja-tilat/kirkot/reposaaren-kirkko

Sisäänkäynti on esteetön. Ovikin auki. 

Tähänhän huomio ensimmäisenä kiinnittyy, kun kirkkoon astuu. Ellei joku satu tietämään, niin presidenttimme meni vihille Jenni Haukion kanssa tässä paikassa. 

Felix Frangin maalaaman alttaritaulun  aihe on "Jeesus herättää nukkuvat opetuslapset pettäjän lähestyessä Getsemanessa".

Minua kiinnostavat kirkoissa erityisesti niiden urut. Nämä Kangasalan urkutehtaan valmistamat 11-äänikertaiset urut lahjoitti kauppaneuvos Werner Hacklin. Vuonna 1940.  Sain kuulla niiden soinninkin, josta kiitos soittoaan "treenanneelle" oppaalle. Hyvin kaunis ja paikkaan sopiva urkujen ääni. 

Erityisen hieno ja huomion kiinnittävä osa kirkkoa on kattomaalaus, joka koostuu neljästä aiheesta. 
Kuvasin ne kaikki, yhdessä ja erikseen. Mutta laitan näytille nyt vain tämän neljänneksen: ”Jeesus asettaa myrskyn” Lennart Segerstråle: vuoden 1928 kirkon korjauksen yhteydessä. 

Mukanani oli kaksilinsinen Samsung Gear-kamera, jolla voi aloituskuvan 180 °kuvakulman omaavien "kalansilmäkuvien" lisäksi ottaa myös 360 asteisia kuvia. Niiden laittaminen suoraan blogijulkaisuun on vähän mutkikasta, ja toimii miten sattuu, eri julkaisualustojen keskustellessa huonosti toistensa kanssa. 
Siksi laitan tähän linkit kahdelle sivustolle, joihin laitoin katsottaviksi ja pyöriteltäviksi saman kuvan: 

360° VR-kuva Kuula-sivullani

sama kuva Flickr- albumissani

 

Hautausmaalla

Kirkolta, tapulin ja kirkon välistä johtaa tie meren suuntaan, sadan metrin päässä olevalle hautausmaalle. Portista hautausmaalle mentäessä, oikealla on suihkulähde ja samalla taideteos nimeltään Meren kivet. Teoksen 
ovat suunnitelleet reposaarelaiset Toivo Henriksson ja Olavi Vaahtera.
Nyt huomioni kiinnittyi hienoihin kukka-istutuksiin; ja varsinkin jalopioniin jonka kukinta oli parhaimmillaan. 

Minulta on kysytty, tiedänkö missä kohtaa hautausmaata sijaitsee olympiavoittaja Kelpo Gröndahlin hauta. Tuosshan se: etualalla, ja taustalla enkeliveistos ojota ei voi olla huomaamatta. 
Samalla reissulla kuvasin pari muistomerkkiä lisää "patsasalbumiini" Facebookissa (linkki sinne, se on julkinen - viimeisimmät lisäykset albumin lopussa)

Paarlastikasveja

Reposaari on tunnettu muunmuassa paarlastikasveistaan, siis painolastikasvillisuudestaan. 
Niitä tai niiden siemeniä on kulkeutunut saarelle maailman ääristä. Joku voi sanoa niitä jopa vieraslajeiksi. Ei sentään haitallisiksi, kuten kurtturuusu ja jättipalsami. Onhan niitä, mutta nämä eivät ole niitä. 

Edellisen kuvan opastetaulu ja monta muuta ovat loma-asuntomessualueen laidalla, Satamapuiston varrella olevan messuihin liittyvän rakennuksen seinillä. Osa jo pahasti virttyneitä ja auringon polttamia, mutta saa niistä jotain tolkkuakin. 
Olen katsellut kasveja vähän "sillä silmällä", vielä hyvin vaatimattomalla menestyksellä, mutta enköhän pikku hiljaa jotain opi. 

Laiva ohoi  !

Tämä kuva syntyi korvikkeena ja korvauksena sille mitä olin menossa kuvaamaan -tai bongaamaan.
Laiva piti bongata laiva-albumiini, kun minulle ennennäkemätön Ocean Mercury -oli luotsilaitoksen sivuilla olevan tiedon mukaan tulossa satamaan. Tai sen piti olla jo kaijassa, kun paikalle menin.
Laiva oli redillä ankkurissa, nelisen tuntia aikataulusta myöhässä. 
Mutta sain kuvan raakkuvasta nuoresta variksesta. Sommittelin laivan epäterävänä taustalle. Leikkaus on kultainen. 

Tarkennus horisonttiin, ja zoomi tappiin. 

Pari tuntia myöhemmin. Nappasin kuvakaappauksen räpsöön webbikameran näyttämästä. 
Reaaliaikaisen kameran sivu YouTubessa

Palasin seuraavana päivänä, iltapäivällä sopivalla valolla, ja sain kuvan  albumiini. 
Laiva-albumini Facebookissa

Perehdyin joihinkin laivateknisiin termeihin; bruttorekisteritonneihin ja kuolleeseen painoon, joka esiintyy albumiin laittamieni,bongaamieni laivojen kuvateksteissä kansainvälisellä lyhenteellä DWT.

Bruttovetoisuus (engl. gross tonnage, GT) on aluksen (laivan tai veneen) kokonaisvetoisuus. Se käsittää käytännössä koko aluksen tilavuuden.

DWT

Kuollut paino (engl. deadweight tonnage, DWT) on sama kuin aluksen kantavuus eli aluksen vesivarastojen, tarvikkeiden, polttoaineen, lastin ja henkilöiden suurin yhteispaino. Yhteispainon on hyväksynyt viranomainen lastimerkin mukaan. Vuodenaika, eräät liikennealueet ja veden suolaisuus vaikuttavat kantavuuteen.

Lopuksi  -  Pari kuvaa tänään, yhtenä kesän kuumimmista päivistä.

VV-Outdoors (kvg / kvfb / kvig)

-niminen firma aloitti heinäkuun alussa Reposaaren ja Kallon välisen liikenteen veneellä johon pääsee kuutisen henkilöä kerrallaan matkalle Merimestan laiturista Kalloon, ja takaisinkin. Polkupyöränkin voi ottaa mukaan samaan hintaan, joka on 7 euroa meno ja 10 euroa menopaluu. Hianoo!!
Mietin asiaa. Ymmärrän kyllä, että Kallosta tänne, mutta mitähän ihmettä minä siellä Kallossa tekisin?
No.... fillari mukaan ja kallosta eteenpäin. Ja mahdollisesti hengissä selviten maanteitse takaisin saareen. 

Kaupparannan kaijaan oli ilmestynyt Geomari. Jokin tutkimusalus. 
Siinä laiturissa on kaikenmaailman hylkyjä ja romualuksia, linja-auton raatoja. Kuten edellisessä selonteossani tässä blogissa kerroin havaitun -aivan yleisönosastotekstiviestiksi asti. 

Klaaraannuin vähän aikaa takarannan leppeässä kesätuu.... pah: aivan tyyntähän oli. Mutta meri virkistää aina. Niin suppailijoitakin. Sup-laudalla hissukseen melovia henkilöitä. 
Joku onneton oli kirjoittanut sub-lauta, kun sellaista peräänkuulutti vuokratakseen. 
Joku humoristi ehdotti sukellusvenettä. Osasi englantia submarine:n verran.

Pitäkää tunkkinne !!!
   -muutenkin. 

Reposaaressa: 3.7.2021

____

___

__

_

-

.

Juhannus painaa päälle

 

Huomenna on nykyisen kalenterimme juhannusaatto.
Tänään juhannuspäivä, jos se olisi alkuperäisellä paikallaan, 24.6. 
Juhannuspäivää vietetään kesäkuun 20.–26. päivälle osuvana lauantaina. Vuoteen 1954 juhannusta vietettiin viikonpäivästä riippumatta 24. kesäkuuta. 
Juhannus on myös Suomen lipun päivä, liputuspäivä jolloin liputetaan läpi juhannusyön. Aattona tankoon klo 18, ja juhannuspäivänä alas auringon laskuun mennessä. 
Ylläoleva aloituskuva on otettu 13.6.  -kun oli kunnallisvaalipäivä. Vaalit lykättiin kesäkuuhun, kaikkien tietämästämme syystä. Vaalit olivat ja menivät. Elämä jatkuu, ja harva enää muistaa niistä mitään. 

Lomarauhan julistus

23.6. siis eilen; oli Reposaaressa, Eikanpuistossa ensimmäinen tapahtuma minun täällä asumiseni aikana. Lomarauhan julistus. Ensin puhui Reposaariyhdistyksen puheenjohtaja. Liput nostettiin Reposaaren työväen soittokunnan soittaman fanfaarin säestyksellä. Sitten puhui Reposaaren talonomistajien yhdistyksen puheenjohtaja. Kyseinen yhdistys viettää tänä vuonna 100-vuotisjuhliaan, ja tarjosi tilaisuuden päätteeksi täytekakkukahvit. Oli hyvää; kiitokset yhdistykselle. 

Video:

Lomarauhan julisti, julistuksen luki Porin Sataman johtaja;  Vesa Mäkilä. Julistuksen voi kuunnella ylläolevasta videoruudusta. Tein äänitallenteen puhelimella, ja laitoin videoksi kuvan, koska YouTubeen ei tietääkseni voi tehdä "pelkkiä" äänitallenteita. Aiempiakin lomarauhanjulistuksia on nähtävissä YouTubessa, edellinen vuodelta 2019. 2020 ei tätäkään tilaisuutta sattuneesta syystä järjestetty. 

Otin melko paljon kuvia tapahtumasta, ja tein osasta niistä albumin Face Bookiin.
Niitä voi kurkata tästä linkistä joka johtaa albumiin joka on julkinen. 

Kaupparannan rappio ?

Maakuntamme valtalehden mielipidesivun tekstaripalsta on erinomaista materiaalia henkisen masokismin harjoittamiseen. Siellä on usein asiaakin, jota tämäkin jossain mielessä on. 

Rupesin tätä kuitenkin ajattelemaan, kun hyvin usein tuolla rannalla kuljen ulkoillessani. 
Katsoin koneelta, mitä olen siellä nähnyt sellaista jonka olen vaivautunut tallentamaan kameralla. 

Varvinrannan päässä Kaupparantaa on linja-auto. Yksi linja-auto. Kyseessä ei ole raato, eikä niitä ole monikossa muita kuin tämä yksi. Tekstarissa puhutaan raadoista ja monikossa. Ei niitä ole, ja tämäkin on parkkeerattu ihan siististi. Kuvassa oleva aluskaan ei ole kovin raato. 

Kaupparantaan on  kiinnittyneenä urheilusukeltajien tukialus. 

Kaupparannan laiturissa pitää sijaansa Meripartio Ruoripoikien purjevene, nimeltään Passeli. Taustalla majailee kuunari Tornator (ei se kuuluisa "tornaattori")

Edellisessä kuvassa näkyy Arje-nimisen aluksen keula.  Sen kyljessä on tällainen mielenkiintoinen. 
Täytyy googlella "koittaa", jos vaikka jotain tietoa löytyy. 

Tällaisia  alus-raatoja pistäytyy laiturissa. Kamalaa!

Mtä sillä laiturilla pitäisi tehdä. Mihin sitä pitäisi käyttää? Mitä siihen saisi laittaa?
Laituri ja ranta elää elämäänsä. On elämän merkki kun siinä käy aluksia. Niitä tulee ja menee, jotkut viipyvät kauemmin, aikansa. Tankkeri Jakil:kin meni jo.  Pitäisikö sen olla tyhjä ja eloton rantaviiva. 
Ihme paskanjauhantaa, niin kuin tekstaripalstalla useimmiten on. Trendikästä porulaisuutta!

Mieleen ja kameran kennolle painunutta

Meriveden korkeus

24.6.2021. Kolmas kesä menossa. Kilometrejä on kertynyt. 

"alone with the misty sea"
Jotkut kuvat pitää nimetä toisella kotimaisella, kun laittaa "maailmalle". Tämä oli ja on mielestäni sen arvoinen hetki ja kuva. 

Hyvää juhannusta!

Reposaaressa:  24.6.2021

____

___

__

_

-

.

Jo joutui armas aika

 
Kesäkuuta kulunut kymmenen päivää, kesää parhaimmillaan. Juhannuksesta alkaa "isokesä".  Jotkut sanovat että varsinainen kesä päättyy juhannukseen, ja aletaan mennä kohti syksyä. Kalenterin mukaan on kesä. Saivartelu sikseen. 
Meri alkaa lämmetä vasta heinäkuussa, ja elokuussa lämpimimmillään. Kevät ja alkukesä ovat täällä saaressa lämpötilaltaan vähän viileämmät kuin esimerkiksi Porin rautatieaseman havaintopisteessä. Mutta syksy vastaavasti pidempään lämpimämpi, enenn kun meri taas jäähtyy. 

Jonain tyynenä aamuna Ketarassa. Horizontissa Kaijakari. Kuva dronella, 10 metristä

Asuttuani pian kolme kuukautta täällä saarella tai saaressa, olen jo ehtinyt tottumaan ilmanalaan, joka poikkeaa jonkin verran ellei melkoisestikin kaupungin vastaavasta. 
Eron huomaa varsinkin kun astuu ulos linja-autosta, kaupungista palattuaan. Ensimmäisellä kerralla, kun olin asunut saaressa vasta pari viikkoa tai jotain sinne päin, en eroa niin huomannut. Mutta pari kuukautta myöhemmin ero oli suuri: Kuin olisi happitelttaan hypännyt. 
Kaupungissakäyntini ovat jääneet noihin kahteen huvi-kertaan. Minulla ei ole ollut sinne mitään varsinaista asiaa. Ulkoilu- ja retkeilykohteitakin on toistaiseksi riittänyt, enkä ole raatihuoneenpuistoa tai muuta vastaavaa kaivannut. Kamera tai useampikin on ollut mukanani joka päivä. Kuvia on kertynyt melko lailla, ja aiheitakin jonkin verran. 

Kesäkuun alun valikoituja kuvia ja kuva-aiheita, jollain tavalla ryhmiteltynä, mutta muutoin satunnaisessa järjestyksessä. Lopussa jokunen sekalainen ja puolipakollinen kuvaus- tai kameratekninen löpinä

Aloituskuvan "selkäpuoli". Ketarat; niitä on kaksi, pikku- ja isosellainen. Taustalla Tahkoluoto

Pyöräilin metsässä, ja näin mustia lintuja. Kuulin niiden äänet, ja päättelin ne korpeiksi. Palasin pari päivää myöhemmin, kameran kanssa. Siis isomman kameran. Olivat ne siellä edelleen, vaikka yleensä käy niin etteivät ole. Tein YouTubeen diasarjan äänillä. Ja kirjoitin havaintovihkooni "elämänpinnan".

Museohinaaja Santtu. Ja lokki pesällään hautomassa

Kuva tai / ja kamera on suorassa - Santtu "väärässä"

Tiekarhujen sanotaan olevan katoava "laji". Mutta kaksi sellaista höyläili Reposaaren hiekkapintaisia katuja parin päivän ajan. Niiden jälkeen tuli säiliökuorma-auto ja kasteli kadut. En tiedä suolaako vai mitä kemikaaliota sen veden joukossa oli, mutta joltakin se haisi. Tämän Metsäkadulla etenevän bongasin parvekkeeltani.

Ja tämän seuraavana päivänä Lontoon uimarantaan johtavalla tiellä. 

Saaressa hyvin yleinen metsäkauris, parvekkeeltani kuvattuna

Tänään (10.6.) aamupäivällä tulivat taloyhtiön kukkalaatikoihin kesäkukat. Toivottavasti säilyvät. 
Metsäkauriilla on tapana pistellä poskeensa kukat, jopa terasseilta. Kuulin vinkin, että kahvinporot voivat karkotta peuroja kukkalaatikoilta. Hirvieläinkarkotteitakin on olemassa, mutta ovat melko kallista ainetta. Saapa nähdä. 

Leiriytymnisestä ja yöpymisestä

Vanhan mallin kieltotaulu takarantaan johtavalla tiellä. Tiell nimeltään Takaranta. Taustalla linja-autoja, joita parveili viimeisen kouluviikon aikana saaressa paljon ja joka päivä. Kaahasivatkin mokomat.

Ja lontoonrantaan vievän tien varrella, tien jonka nimi on Aallonmurtaja. 
Kävin tai otin tämän kuvan, koska törmäsin saivartelevaan karavaanariin. Somessa oli tai on juttua puskaparkiksi kutsutusta käsitteestä, joka tarkoittaa että matkailuautoilijat majoittuvat autoineen muualle kuin leirintäalueille tai vastaaville asiallisille paikoille. 
Saivarteleva karavaanari vetosi leiriytymisen ja yöpymisen eroon. Siellä missä ei saa hänen mukaansa tai mielestään leiriytyä, saa kuitenkin yöpyä. 
Lontoonrantaan johtavalla tiellä olevassa taulussa se porsaan mentävä reikä on tukittu. Takarannalla saa siis yöpyä. Mutta kivä ei pidä kerättämän. Avotulen teko on siellä niin ikään kielletty; olipa metsäpalovaroitus tai ei. Kertakyttögrillikin katsotaan avotuleksi. Täytyy tunnustaa, että olen kerran takarannalla vieraillessani kertakäyttögrillannut. Mutta en ole laskenut asunto- tai matkailuauton harmaavesiä takarannan kivikkoon. Kusella olen tainnut joskus jonkun puskan takana hätäpäissäni käydä.  
Nyt voin syödä kotonani, ja kusta myös. 

Eikanpuistossa

Eikanpuisto on Eino Grönin mukaan nimetty puisto. Tai betonoitu aukio Satamapuiston päässä. Seillä missä satamapuisto muuttuu tai vaihtuu Satamapoluksi. Loma-asuntomessualueen 2/3 kohdalla. Seillä on potkurimuistomerkki- tai taideteos, miten vaan. Otin siitä jokusen lähikuvan, joista yhden (tuon ensimmäisen) väänsin lomografiseksi. Alimmasta voi katsoa milloin potkurin lapa on tehty. 

Muisto ja nykyhetki

Tämän ylläolevan kolmen kuvan sarjan kuvat liittyvät toisiinsa. Ensimmäinen vuodelta 1972, ja kaksi muuta nykypäivästä - pari päivää sitten ottamiani. 
Ensimmäinen on skannattu äitini ottamasta 10x10 senttisestä paperikuvasta. Se on minulle melko merkittävä kuva. Olen siinä 7-vuotias, ja isäni 31-vuotias. Kuva on viimeinen isästäni. Hän kuoli kaksi viikkoa myöhemmin. Sydämensä petti, synnynnäisen vian korjaukseksi tehdyn leikkauksen komplikaatioon; sydämen laajentumaan. Olemme kuvassa Reposaaren kirkon edustalla olevan ankkurin äärellä. Äitini kertoi, että isäni saattoi aavistaa aikansa olevan vähissä. Symboliikka välittyy kuvassa. 

Toisessa kuvassa on kello, omassa ranteessani. Sama Omega Seamaster joka on isäni ranteessa, ensimmäisessä kuvassa 49 vuotta sitten. Äitini osti kellon isälleni tämän 25 vuotis-syntymäpäivälahjaksi, vuonna 1966. Se on  minua vuoden vanhempi. Hän kertoi säästäneensä kellon hankkimiseksi kauan. Se maksoi hänen kahden kuukauden palkkansa verran. Kellokauppias oli kovasti yrittänyt myydä hänelle halvempia vaihtoehtoja; Zenithiä ja leijonaa ja muuta sellaista. Mutta äitini piti päänsä. Omega piti olla. Ehkä hänen olisi pitänyt laittaa pyhävaatteet päälleen, kellokauppaan mennessään. Vähän niin kuin autokauppaan mentäessä, jos meinaa saada mersu / bmw /vag-konsernin tuotteita myyvässä kaupassa palvelua. Minulla on siitä omakohtainen kokemus, joka ei ole kolmea vuotta vanhempi. 

Alimmassa, kolmannessa kuvassa palasin ankkurille muutama päivä sitten. Halusin ottaa kuvan samasta suunnasta kuin äitini 49 vuotta sitten. Ankkuri on käännetty 90 astetta. Sijoitettu kivetykselle, ja varustettu informatiivisilla tauluilla. Menkää lukemaan mistä ankkuri on peräisin. Tiedän kyllä, mutta en viitsi sitä tähän kirjoittaa. Haluan mennä eteenpäin.

Vaasanlaiva merikokeissa - koeajolla

Sain eräänä aamupäivänä viesti-vinkin fb-kaveriltani, että Wasalines'in uusi autolautta on Porin edustalla merikokeessaan, ensimmäistä kertaa vesillä. Kiitin ja riensin rantaan, katsottuani sen sijainnin kartalta. 12 kilometrin etäisyydellä oleva laiva melkein horisontissa, ei ole kovin kiitollinen kuvauskohde. Ilma väreilee jo jonkin verran meren yllä. On auerta ja muuta sellaista. Otin kuitenkin kuvia, ja saa niistä jonkinlaisen tolkun. Ojektiivilla ja telejatkeella joita käytin, on ikää viitisenkymmentä vuotta. 

Kuva ihmissilmän näkemää suunnilleen vastaavalla näkemyksellä. Lisäsin kuvaan nuolen, joka osoittaa laivaa horisintissa. 

Laivan kulkema reitti. Lähtökohtana telakkansa Raumalla. Kuvakaappaus on illempana otettu. Valokuvat aamupäivällä. Värit kuvaavat kuljettua nopeutta. 

Kellrikarissa

Kellarikarista on muodostunut ulkoilulenkkieni yksi mielipaikoistani. Pysähdys- ei niinkään levähdyspaikka, kun tyypilliset lenkkini saaressa ovat suht' lyhyitä. Ranta on entinen yleinen uimaranta. Mutta se on poistettu kaupungin ylläpidosta. Uimiseen se varmaankin soveltuu, mutta ei avojaloin. 
En suosittele. Pois se minusta. 

Tuomi on kukkinut, ja on marjojen vuoro. 

Muuta mukavaa, sekalaista

Kävin kyttäilemässä laivaa, jonka piti lähteä satamasta. Finnpilotin sivuilla on aikatauluja ja tietoa laivoista ja niiden liikkeistä. Tämän puutavaraa kuskaavan laivan piti lähteä neljä kertaa. Aina aikataulu muuttui. Kunnes se lähti yöllä.
30 000 tonnia sahatavaraa Luvialta maailmalle. Ruuma täyteen ja kansilasti päälle. 

Kun lauta on tehdaskuivattua, voi laskea painoksi 500 kg kuutiolle. Siitä voi laskea, kuinka monta "mottia" lastissa on.  (60 000).
22x100 lauta painaa 1,1 kg/m, siitä voi laskea montako metriä tuollaiseksi laudaksi muutettuna mahtuu laivaan. Min' en viitti, enempää räpeltää.  

Karannut yksisarvinen

Katoavaa kansanperinnettä. Lajinsa viimeisiä.  Ja joku stanan itu-saivartelija oli somessa iloinen, kun tätä ei kuulemma korjata jos ja kun rikki lahoaa. Mäntysoopa tuhoaa meren, ilmaston ja kaikki. 

Merenmittausalus Kaiku, Kaijakarin nurkalla tänään: 10.6.2021

Katsoin Juliadata- sivulta hiilijunan liikkeet, ja laittauduin Kappelinsuntin sillan tuntumaan kuvaamaan. 
Uuden "bongauksen" sain veturista (numero 3080), mutta juna oli hiilijunaksi säälittävä. Vain yksi veturi, ja parikymmentä vaunua. Odotin isoa. Joku toinen kerta. 

Tuomen jälkeen vuorossa syreenit. Niitä on saaressa paljon. 

Lopuksi kamerakömmähdys

Kamerassa oli muistikortti, 32 gigaa. Formatoitu ja muutenkin aivan asiallinen. Pruukaan tsekata asiat kuntoon enenn kun liikkeelle lähden.
Mutta kun piti ottaa kuvia, niin tuli tuollainen herjaus. Sisäiseen muistiin; jotain 2 Mpix-resoa, mahtuu 4 tai 5. Ajattelin että nyt se hajosi. En sentään heittänyt mereen. Ajattelin että kai se kortti päästi savut, ei kamera. 

Kotona: 
ohjelmarulla oli mennyt tuollaiseen "leikekirja-asentoon". Aivan käsittämättömän turhaan moodiin. 
Saisi lailla kieltää mokomat!!!
Mutta en viitsi liimata kiekkoa asentoon A tai M. Kun käytän tuota mustalla pohjalla kuvattua Aatakin jonkin verran. Siis mummoasennoksi kutsuttua täysautomaattia. 
Tämä kamera kun "osaa" silläkin onnistua melkein joka kerta. Ei järki väsy, ja voi keskittyä kuvan kohteeseen ja unohtaa aukot ja ajat ja muun sellaisen. 
Kyseessä on "point and shoot"-  kamera. Suuntaa ja laukaise, suomeksi. Kun virran painaa päälle, kuvan voi ottaa noin sekunnin kuluttua. Ellei tarvitse zoomata tai jotain. 

Tilastofriikki kun olen, lasken kuvamääriäkin. Koneelle on jäänyt alkaneen kesäkuun aikana talteen 258 kuvaa. Määrä elää pitkän ajan juoksussa. Joitakin poistuu turhina tai tuplina, tai muuten typerinä. Pieleen menneitä en säästele. 

Hyvää jatkoa!

Reposaaressa: 10.6.2021

____

___

__

_

-

.

: