Luontopolku keskellä kaupunkia

Polsanluoto on pieni luoto, Kirjurinluodon ja Hanhiluodon rinnalla, Porin keskustan tuntumassa.

Porilaisille tuttu ulkoilupaikka, luontopolkuineen ja hevosluodon puolelle johtavine losseineen
Lähdin käymään Polsanluodon pitkoksilla, nyt kun kevät on vasta heräämässä eivätkä hyttyset ole vielä päässeet kuoriutumisvauhtiin. Otin mukaan kaksi kameraa; toisen maisemia ja dokumenttia varten - ja toisen siltä varalta että törmään kuitenkin johonkin mielenkiintoiseen tai harvinaiseen lintutapaukseen matkan varrella.

En ole ennen "ulkoiluttanut" kameraa Polsanluodolla, enkä lähtenyt sinne luonnon ihmeitä tarkkaillakseni. Jotain mielenkiintoista ja itselleni ennennäkemätöntä näkyikin. Kuvia kertyi blogiin asti tavallista suurempi määrä. Ruutuja tallentui kameroihin noin 70, joista tässä vajaa puolet.Hutejakin tuli, kuten aina kun kamera laulaa.

Lähdin matkaan senkin vuoksi, että saisin laittaa nettiin esittelyn tästä paikasta, joka on joillekin kuitenkin jäänyt tuntemattomaksi.
Ollaan melkein keskellä kaupunkia; luonto on lähellä. Vaikka taustalla kuuluvat kaupungin äänet vaimeina ja kerrostalokolossit siintävät puiden oksien ja pensaikkojen takana.

Mutta: Matkaan.

selitykset kuvien alla  klikkaamalla suurenevat. Jotkut tekstiensä vuoksi hyvinkin kookkaiksi. Kannattanee klikata hiiren toisella napilla ja avata uuteen ikkunaan kuten se ruudulla sitten neuvoo.



Raumansillan kirjurinpuolella luodoille tultaessa kulkusuunnassa vasemmalla puolella alkaa puistopåolku joka johtaa Polsanluodon sillalle. Kuvassa oikealle puolelle jää Hanhiluodon puutarha.
Kuvassa näkyy tivoli, joka aina vappuisin tulee alueelle mekastamaan. Häipyy vasta 10.5.



 Vähän edempänä on jokirannna puolella penkkejä ja virkistysalueita. Vastarannalla Karjarannan uutta rakennuskantaa.

 Tivolialueen reunalla, hieman ennen varsinaista Polsan reitin alkua kerrotaan alueen liikuntapalveluista. Teksti jopa luettavissa, kun kuvan suurentaa omaan ikkunaansa

Naakka toivotti tervetulleeksi, vai käsikö se painua sinne minne aurinko ei paista? Kesyhköjä ovat.

Polsan reitin alku

Opastetaulu on täytynyt tietenkin "tägätä", kun se on niin trendikästä.
Asialla olleilla on ollut lippalakit, liian suuret hupparit joiden huppu on vedetty lakin päälle,
sekä sellaiset housut joiden perse roikkuu puoli metriä kankun alapåuolella.
Että minua sieppaavat mokomat  jonnet!

Viitoitus on vähän retuperällä. Seikkailupolku jäi tänään näkemättä. Sauvakävelijöitä siellä näkyi kulkevan melko lailla. Porin kansallinen kaupunkipuisto; laita sanat googleen, niin ymmärrät.

Tuollainen härdelli oli kyhätty sillan kulmalle. Luulin sitä joksikin tilataiteeksi, mutta.....

... tämä selvensi asiaa

Sillan jälkeen alkavat pitkospuut. Loppukesällä ja syksyllä ruoko on kasvanut yli kaksimetriseksi. Ja kosteikosta nousee hyttysten hyökkäys. Raumanjuopa virtaa taustalla, ja sen takana teollisuutta jonka nimi on vaihtunut niin tiheään ettei kukaan enää pysy mukana. 

Edellisestä kuvasta oikealla, näkyy luodon autio ja melkein luhistunut mökki. Siitä oli juttua maakuntalehdessä, sekä muuta paikkaan ja luotoihin liittyvää historiaa.





Joen vastarannalla rakennetaan.
Palvelutalo  Jokihelmi, jossa suoritin lähihoitajaopiskeluni työssäoppimisjaksoja ja tutkintoja, on saanut laajennusosan joka peittää säälittävän jokinäkymän ikkunasta jonka olen merkinnyt punaisella nuolella. Siitä ikkunasta katselin välillä joella kulkevia kajakkeja ja veneitä. Silloin harrastin itsekin melontaa, mutta tänä keväänä kajakkini vaihtui lintuobjektiiviin.
Sanon siksi säälittävä; etten itse kyllä mokomiin ökykämppiin eksyisi vaikka lottovoiton saisin. enkä ainakaan siinä tapauksessa. Täysin yliarvostettua aluetta

Polun alun ruovikko-osuuden jälkeen alkaa lehtomainen metsä ja pensaikko, jonka läpi pitkokset  jatkuvat. Kulkiessani alkoi kuulua ja näkyä asioita jotka saivat vaihtamaan kameran suurempaan.

Ensin hollille osui pakollinen Räkättirastas jota luulin kameran läpi katsoessani joksikin muksi, mutta kotona koneella kuvia avatessa vasta selvisi mitä olin kuvannut. Näitä riittää tällä hetkellä aivan kyllästymiseen saakka.

mutta sitten:

 "päivän tapaus" tai viikonkin: 

Pikkutikka. Ei tapauksena aivan valkoselkätikka, mutta käpytikkaan verrattun bongarille paljon huomattavampi havainto. Pikkutikka on alkanut harventua. Olin jo kuvaa ottaessani melko varma lajista, vaikka ensimmäisen kerran tämän näin. Lintu ei ole paljoakaan västäräkkiä suurempi. Puolet käpytikkaa pienempi. Mutta puuta hakatessaan yhtä kovaääninen.

Kuva on hienonen onnenkantamoinen: Ryteikön läpi on (kameran automatiikan) melko vaikea tarkentaa. Kuvattu 150 millisellä. Samoin kun seuraavakin, joka on osarajaus suuremmasta kuvasta

 

Tämä kuva on sensijaan otettu 500 millisellä (150-500 zoomi), edellisiä paljon kauempaa. Hieman suttuinen on tämä tikka, mutta olen huomannut ennenkin että tikat eivät ole ulkoasunsa suhteen kovin tarkkoja. Rapatessa roiskuu ja reissussa rähjääntyy. 

Yksi haara polusta oli suljettu. Ehkä mopoilijoilta!

 Valkovuokkoja kukkii

Valkovuokkoja "pitkälä putkella"  (500mm)

Joka ikiseen infolappuun on joku hip hop - pelle pistänyt täginsä

Jokunen linnunpönttökin matkan varrella. Mutta ei varmaankaan asukkaita. Ainakaan vielä.

Lopulta vastaan tulee juopien yhtymäkohta ja lossi, jota käyttäen pääsee "seikkailupolun" puolelle ja edelleen hevosluodon siirtolapuutarha-alueelle johtaville poluille. En lähtenyt ylittämään juopaa, vaan vietin hetken lossin laiturin penkillä. Sauvakävelijöitä ja muita liikkujia kulki vastarannan polulla jonkin verran. Sain osakseni tarkkailevia katseita, johtuen tavallista suurempikokoisesta kameravarustuksestani. Annoin kuitenkin ymmärtää eleilläni, etten ollut kuvaamassa naisia vaan luontoa ja lintuja.

Näihin olen kuvissa törmännyt netissä, mutta nyt osui ensimmäinen oman kameran tähtäimeen: Toisen jalkansa menettänyt harmaalokki. Olen kuullut että yksi mahdollinen syy jalan menettämiseen on se, että lokki on erehtynyt kalastusreissullaan yrittämään haukea saaliikseen. Noin siinä sitten käy.
Tiirakin lenteli, mutta puiden oksat estivät tarkentamisen. Veteen syöksyvä tiira jäi ikuistamatta tällä kertaa. Vähän kuin karkuun päässyt kala -juttu.

Juopa on tähän aikaan vuodesta vielä karu ja koruton. Parin kuukauden kuluttua tuossa on niin sankka lumpeikko, ettei läpi meinaa melomalla päästä. Veneestä puhumattakaan.

Alajuoksun suunnassa näkyy hevosluodon silta, jota pitkin mennään kirjurinluodolta lähtien siirtolapuutarhoille ja -mökeille. Tie päättyy melontaseuran vajalle, joka tuli minulle tutuksi melontaharrastukseni yhteydessä...

Aika aikaansa kutakin kuitenkin: Myytyäni kajakin pois, vaihtui se lintuputkeen ja muuhun uuteen tarpeelliseen. Melontaseurakin saa samalla jäädä ja sen tilalle tulee tämä. Odottelinkin jo postia saapuvaksi, kun hakemuksestani on kulunut jo tovi. Tänään postiluukusta kolahti mieluisa lähetys.
(((joka ei nyt kuulu tähän aiheeseen, mutta sivuaa sitä kuitenkin)))

Edellä oli kuva sillasta, kuvattuna "normaalilla näkymällä. Tässä sama zoomattuna: Onkinainen.
Jännä heijastus vavasta veteen. Kuvausetäisyys noin 200 metriä  (seuraavan kuvan kartta)

Luovutin

Ohikulkijat ymmärsivät  että olin lintuja kyttäämässä, ja liikkuivat hiljaa ja hillitysti, tarkkaillen itsekin joen äyräitä ja puiden oksistoja.
Sitten tuli paikalle puistotoimen mopokuorma-auto, tyhjentämään roskiksia.
Roskiksentyhjentäjä häipyi paikalta, mutta sen jälkeen alkoi kuulua huutoa ja kimitystä: Paikalle pelmahti kolmen noin 11-12 vuotiaan lippalakkiin sonnustautuneen pojan ryhmä, joka alkoi veivata lossia liikkeelle.
Lähdin kotiin päin. Yksi pojista totesi että ompa komee kamera. En osannut vastata muuta kuin "ja raskas".

Palalilin hiljalleen pitkoksia hanhipuistoon päin. Tässä kohtaa pikospuut eivät olleet kestäneet mopon painoa. Minun 115 kiloisen olemuksen ne kyllä kestävät. Kokeilin vähän hypähtääkin.

Hanhipuiston laidan puistokäytävällä nappasin viimeisen kuvan matkalta autolle. Kulkijoita ja taustalla Keski-Porin kirkko. Oli lämmin ja tyyni ilma.

Paluu aamun näkymään, työhuoneeni ikkunassa tietokoneen näytön yläpuolella. Kuin Suomi-filmistä: pyykkilautaa taivaalla.

... ja nyt "keitän" hyvät kahvit. Tämä uutukainen muistuttaa hyvin paljon pannukahvia. Vaikka suodatin-sellaisena myydäänkin. Ja valmistetaan. Alunperin, vuosia sitten; aloitin boggaamisen kahviaiheilla. Ehkä siihenkin tulee palattua taas ennen pitkää.

Porissa: 4.5.2015  klo 19:30
korjattu ja siistitty 20:15

#