Mikro ja makro, ei sentään metro tai mitro

Mikro on keittiössä, metro Helsingissä, ja mitro eläkkeellä.
Jäljelle jää makro. Makrotaloudesta pauhataan, mutta en minä siitä mitään ymmärrä. Enkä haluakaan.

Mutta makrokuvauksesta jotain, kun ei aina linnuista tai muusta kamerapelleilysta aina jaksa. Oieastaan en jaksasisi makrostakaan, mutta jotain täytyy koittaa naputtaa tänne, etteivät kaappaa sivua roskapostitusautomaatiksi joidenkin kenialaisten kumisaappaisen myynninedistämiseksi!

Makrokuvat esittävät yleensä jotakin kärpäsen silmää tai sen puolikasta. Eli siis semmoisia äärimmäisiä lähikuvia ilman mikroskoopia. Silloinhan se olisi mikroskooppikuvausta tai jotain sine päin.

Olin lintutornilla, mutta kun linnut olivat aivan liiian kaukana, kuvasin pajupuskassa parveilevia kimalaisia. Kamerassa ei ollut makro-objektiivia vaan julmettu lintutorvi, 500 millinen. Ei  se polttoväliltään mikään julmetu ole, mutta fyysinen koko on ja painaa kuin tetsarit intissä.

Tuo mikään makrokuva ole, kun kuvausetäisyyskin oli joku melkein 20  metriä. Mutta en mokomia **keleen pörriäisiä lähemmäs uskaltaisi mennkäkään. Viehättävä elukka joka tapauksessa.

Joku toinen pörriäinen paneutui lintutornin kaiteen päähän jököttämään. En tunne noita, eikä kiinnostakaan! Olkoon mikä tykkää. Kuvakin on kamala.

Tästä sen sijaan otin selvää. Neitoperhonen, varmaan noiden neidon silmiä muistuttavien kuvioiden takia.


Se ötököistä. Sitten vähän tekniikkaa, vaikken mikään insinööri tai välinenylkyttäjä olekaan. Jotain tarvitaan jos meinaa kuvata läheltä. 500 millinen lintuobjektiivi kun ei sovi lähikuvaukseen vaan täytyy olla joku super-seven-sexual-ihmebantuhökötys, että olisi sitä katu-uskottavuutta touhussa!

Homman voi hoitaa makro-objektiivilla. Sellaisella jossa lukee että macro. Tämä sigman 70-300 zoomi pitää sisällään jonkinlaisen makron. Muuta tekoa sillä ei kyllä olekaan. Olisin heittänyt sen jo mereen, mutta lähikuvia sillä voi räpsiä. Kuvasuhde näkyy putken kyljessä:   1:2 on suurin . Se ei tietysti riitä mihinkään kun oikein tosimakromiehiltä asiaa kysytään. Pitäisi olla ainakin 1;1, eli luonnollisessa koossa pitäisi kohteen piirtyä kennon pinnalle. Sama se; kyllä tuokin suurentaa.

Tuollaisella lähilinssiksi kutsutulla suodatinkierteeseen ruuvattavalla vempeleelläkin pääsee tarkentamaan kohdetta lähempää. Close up +4 tarkoittaa jotain 4 kertaista suurennosta. Ihan mukava vehje jos kohde on postimerkki!

Olemassa on lisäksi kääntörenkaita joilla objektiivi laitetaan kameraan väärin päin. Kuulemma suurentaa. En ole kokeillut. Samoin on loittorenkaita, eri kokoisia. Niillä vedetään objektiivia kauemmas kennosta ja taas suurenee. Oikein kunnolla kuulemma! En ole kokeillut sitäkään. Enkä kokeile! Kaikkea ei pidä kokeilla. Ei ainakaan kansantanhuja.

Mutta tuolllaista järjestelyä kokeilin. Pistin 100 milliseen Älläputkeen kiinni kaukoputkiadapterin, jolla ei muutoin tee juuri hevonvituakaan. Se toimii milettömänä suurennuslasina.
Kun kombinaatio ei ollut mitenkään vakavastiotettava makrokuvaustarpeisto, menin lopunkin matkaa pahkasikalinjalla, ja otin kuvan okulaarin läpi tablettitietokoneen kameralla.
Ei siitä hullumpi tullut.

Joku sanoo, että käytä suurennuslasia tai luuppia, miksi kaikki täytyy tehdä niin monimutkaiseksi!
Niin käytänkin, mutta ottakoon neuvoja kuvan siitä mitä näkee sen suurennuslasinsa läpi.  Olen sellainen jääräpää, joka haluaa kuvia näkemästään.

Sain jokusen lintukuvankin tornilla käydessäni. Urospeippo pönöttää oksalla.

Samalla matkalla kuvasin toisen Porissa sijaitsevan vanhan pönttömallisen sähkömuuntajan.
Jotenkin viehättävä laitos. Rupeisiko bongaamaan sähkömuuntajia?
Patsaita ja muuta vastaavaa olen jo bongaillut. Mutta läheskään kaikkea en julkaise!

Lähikuvausksessa pääsen pian etenemään: Makropalje ja muuta asiaankuuluvaa rompetta on tulossa postissa. Kun sain halvalla. Niitä varten tuli uusi (tai oikeastaan j**suksenvanha 400D/kiss) runkokin.
Ja varustelukierre muhii pinnan alla. Syyllistyn ehkä inhoamaani pikselirunkkaukseen, mutta katsotaan nyt