keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Selkälokki ja merikotka


Olen käynyt meren rannalla "tiuhaan tahtiin" kameran kanssa. Kuvia on kertynyt koneelle satoja. Paljon turhaa "massakuvaa", mutta jokunen kiinnostavakin.
Lokkeja lentelee taukoamatta näköpiirissä, ja aina on joku tiira patsastelemassa kiven nokassa tai kaloja kyttäämässä.

Pari päivää sitten: 24.5. sain kuitenkin kuvan selkälokista, joka ei ole aivan yleinen lokki.
Sen varmin tunnusmerkki ovat valkoiset täplät siipien päissä. Selkä ja siipien yläpinnat ovat mustat.


Nokan punainen täplä hieman hämäsi, ja olin jo kiroamassa havaintoni johonkin. Mutta kyllä tälläkertaa oli kyseesä se mitä olen etsinykin.


Iltalukemistani on jo jonkin aikaa ollut lintukirjat.
Itselläni on kaksi:  hyvä ja vähemmän hyvä



Oikeanpuoleinen on näistä kahdesta se hyvä lintukirja. Vasemmanpuoleisen ostin pari viikkoa sitten vahingossa, etsiessäni kirjakaupasta paljon kehuttua Otavan lintuopasta. Muistin kannen värisävyt, mutta erehdyin kirjasta.

Kirja joka minun piti ostaa, mutta muistin nimen väärin







Ai miksikö en pidä tuosta Lars Imby:n Suomen linnut- kirjasta?


Hain tietoa selkälokista  ja löysinkin lajin kirjasta, josta puuttuu pari melko oleellista suomalaista lintulajia. Selkälokki esitetään kirjassa vertailukohteena merilokkiin. Selkälokista ei ole selkeää lajikuvaa. Siitä kerrotaan vain se että sen voi sekoittaa merilokkiin. Eli lukijalle ikään kuin vakuutetaan että hänen näkemänsä selkälokki ei ollut selkälokki vaan tavallinen merilokki. Säälittävää.
Onneksi toinen lintukirjani on hyvä. Siinä on vanhanaikaisia piirroskuviakin, valokuvien lisäksi.
Mutta saattaa olla että nämä kaksi kirjaa yhdesä luettuina täydentävät toisiaan. Ja ainahan voi mennä nettiin lintusivuille, joita on paljon. niiden joukossa kaksi hyvää sivustoa:
Luontoportti: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/
ja   Lintukuva, jossa myös ääniä paljon:  http://www.lintukuva.fi/


Sitten Merikotka, jonka laitoin otsikon toiseksi linnuksi

Sain aivan vahingossa kuvan merikotkasta. Kuvasin haahkapoikuetta, jolloin merrikotka lensi melko läheltä yli. Tarkennus ei aivan saavuttanut lintua, muta kuva menettelee kuitenkin ja laji on tunnistettavissa.
Kuvassa on yhdistettynä kolme kuvaa samasta yksilöstä. Kaikki kolme jotka edin siitä nappaamaan. Merikotka on kuulemma yleistynyt selkämerenkin rannikolla. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen jonka varmuudella tunnistiun heti merikotkaksi. Paikka oli Kuivalahden kalasataman aallonmurtaja.
Toivottavasti tapaamme uudelleenkin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Retrokuvaa ja kameramaniaa

Porin raviradalla oli helatorstaina ja sen aatto-iltana Satakunnan Mobilistien järjestämät helamarkkinat. Rompetori-  ja harrasteajoneuvota...