Saippuaooppera ja rapidfilmiä

 

Nyt piitkää juttua, kun oli   kirjoitukset  tauolla pari viikkoa.  

Kestäkää.

Olen odotellut luvattua linja-autojen kausilippujen alennusmyyntiä. Se on julkistettu ja tulossa joulukuun puolella. Huomenna on  porin bussiliikenteessäkin black friday , kun tyrkyllä on euron kertalippua. Porin linjat on kaupungin omistama firma joka vastaa linja-autoliikenteestä. Sillä ei sinänsä ole tekemistä lippukaupan kanssa, paitsi autoissa olevien lipunlukulaiteiden osalta,  ja kujettajiensa jotka suorittavat lippujen tarkastuksen ja myynnin, jos joku onneton raukka sattuu maksamaan matkansa fyysisellä rahalla.

Saippuaoopperasta on kirjoituksen loppupuolella aasinsilta kamera- ja valokuvausharrastukseeni. Kirjoituksen otsikoksi se päätyi bussilippukampanjan innoittamana. Alennettua kertalippua ja tulevaa kausilippua on saaatavana vain kännykässä toimivana mobiililippuna. Sitä eikä niitä ei saa ladattua matkakortille, eikä rahalla tai lähimaksulla maksaessaan pääse osalliseksi halvasta linja-automatkustamisesta.
Ei se ole  minulle mikään ongelma kun minulla on älypuhelin,  siiinä äpit ja apit ja kaikki herkut. Mutta en silti tykkää. Inhoan jonkin verran sitä puhelimen mobiiilipun käyttämistä. Eikä puhelinta käyttäen homma suju sillä tavalla kuin se minun / meidän tapaukessamme  tulisi toimia.
Pitäkööt tunkkinsa - walttimobiilimyynninedistämiskampanjansa jolla koittavat ohjata sen käyttäjiksi. Samankaltainen saippuaoopperaan verrattava polemiikki syntyi jokin aika sitten, kun joku tai eräs virkahenkilö visioi koirien ja kauppakärryjen, sun muiden kuljettamisesta linja-autossa; että kertalippu niillekin. Kas kun ei kausilippua.

Ensin tavallisiin asioihin: Mitä on näkynyt viime aikoina.

14.11. tuli torille kuusi. Raatihuoneelle tulee tai menee sitten kun selainen sopiva löytyy. Asialla ei ole kiire, kun aiempinakin vuosina se on tulut sinne joskus itsenäisyyspäivän jälkeisellä viikolla.
Tämä kuva on porin kaupungin webbikamerasta. Varastelen niitä silloin tällöin käyttööni ties missä milloinkin.

 

15.11. Maan tasalta. Omalla kamerall... puhelimella. Ei kun oli oikein kamera mukana matkassa. Tai se oli vähän erikoissellainen tubettajien suosima "pocket".

 

varastetuista kuvista koostettu aamupanoraama.

 

 

Anttonin seinällä on jouluvaloa. Tottakai sen olisi voinut ikuistaa hienomminkin, mutta mää tykkään ottaa näin. Bussin lähtöä odotellessa. Kyllä se siitä lähti.

 

 

"somettaja"
Varokaa! Voitte olla piilokamerassa.

Porin "times square" (?)
Bepopin pääovelta on valomainostaulu lähtenyt johonkin. Se oli häikäisevän kirkas, silloin kun autoilin siitä ohi. Tämän, sokoksen pääovella olevan ohi ei autoilla. Odotin jonkin aikaa, että sain siitä tuollaisen kuvan jossa on informaatiota säästä ja ajasta. Kolmeneljäsosaa ajasta siinä pyörii mainosta ja glamouria. Hienoa!

Joulukoristeleminen on keskeneräinen. Satakielilavalla ei ole joulukuusikauppa, vaan nuo ovat menossa 5.12. avattavalle kuusimetsäkadulle, joksi Gallen kallelan katu suljetaan. Niin kuin kesälläkin, jonkinlaiseksi kävelykaduksi. Varmaan tulee hieno. Kaljaa! Ei kun glögiä tietysti.

Torilla oli joulunavaus. Kirjastoauto oli popup. Tässä kotiinpäin lähdössä, mikä lukee näytölläkin.
Ajoitettiin kaupunkireissumme niin että juhlat olivat ohi, kun torille tultiin / mentiin.

Holy Smoke (pyhä savu, suom.huom.) on perustanut torille myyntipisteen. Se on reposaarelainen ravintola. Varmaan hyvää ruokaa: briskettiä, platea  ja muuta sellaista trendinimettyä. Lihapiirakoitakin, itsetehtyjä, kertoo laitetun tarjolle. Ojalan piirakoiden jäljilläkö? Ei mene läpi, ehkei. En toivo huonoa.
Yöaikaan myy varmaankin hyvinkin. Luulisin.

 

 

 Saippuaoopperaa

 
Yle Teemalla on pyörinyt viikottais-saippua, vähän yli 60 jakson verran.122 jaksoa, maanantaista perjantaihin iltapäivisin lähetettävää espanjalaista La Promessa - salaisuuksien kartano- sarjaa kutsutaan sellaiseksi. Hesarista luin. Sarja on aika hieno, monessakin muodossa.

Sitä voi nauttia aivan sellaisenaan. Ei tarvitse kyttäillä ja keekoilla niin kuin minä nyt tämän hetken verran. Niin kuin lääkäri tai hoitaja katsomassa lääkäri- tai sairaalasarjaa, minä havahduin entisenä valokuvaajana ja nyttemmin kameranostalgikkona iloisesti. Niin paljon, että menin areenaan ja nappasin pari ruutua itselleni, katsoakseni mitä niissä näkyy. Tai mikä. Ja onko tuotanto ollut huolellinen.

Manuel-niminen roolihahmo saa lahjaksi kameran. Samantyyppisen joka on minulla tällä hetkellä hyvin ajankohtainen. Olisiko kyseessä peräti sama malli kuin itselläni.
Katsoin tarkkaan, ja pistin tekoälyn tunnistamaan.

Vuorosanassa on viisaus. Mutta kamera. Sarja sijoittuu aikaan vähän ennen ensimmäistä maailmansotaa. Alkaa vuodesta 1913, eikä etene kovin suurta vauhtia eteenpäin. Tämä kohtaus, edellinenkin kuvaa vuotta noin 1913 tai -14.

 Jäljet johtivat sarjassa esiintyvään kameraan joka on tällainen Kodak. Sitä ruvettiin valmistamaan muutama vuosi myöhemmin kuin Manuel kuvassa tekee. Ehkä hän sai käsiinsä prototyypin.
No: saivartelu sikseen. Sattuuhan sitä, eikä tarvii hiuksii halkoo

 

 

Kamera- ja kuvauselämääkin, pimeästä vuodenajasta huolimatta

 

Kirjoitin pari viikkoa sitten lurituksen Coca cola- kamerasta Agfan isorapid IF:sta ja sen taustoista 60-luvulla. Sitä voi kerrata tästä linkistä.  Sain aidon sellaisen, uuden veroisen "mintin" käsiini eilen. Isorapid c- versiokin oli tuolloin tulossa ja tuli viime viikolla. C on minulle merkityksellisempi, kun olen (ehkä jo kertonutkin) selaisella ottanut (luvatta) ensimmäiset valokuvani, noin 4-5 vuotiaana.

C-malli osoittautui minulla kertakäyttöiseksi, hajotettuaan ensimmäistä filmiä kuvatessani sulkimen viritysmekanisminsa. Filmi siirtyy, mutta suljin ei enää virittynyt 5 - 6 kuvan jälkeen. Näitä sattuu, kun vanhojen kameroiden kanssa yrittää tehdä sitä mitä niillä on ennen tehty. Muun vastaavan kohdalla olisin heittänyt mokoman roskikseen, kuten tein eräälle toiselle joka osoittautui mahdottomaksi tapaukseksi ja oli muutoinkin "vajaa". Tämä c meni muitenkin muistoarvonsa vuoksi talteen.

 

Filmityyppi on kaikissa Isorapideissa sama: Agfan oma rapid, jonka kaseteissa ei ole puolia -siis akseleita. Filmiä ei ole myyty enää aikoihin, mutta sen voi korvata 135-koon kinofilmillä joka on saman levyistä kuin rapiditkin.
Tässä rikki mennyt c ladattuna.

 

 

Homma käy joko niin että mennään pimeään, ja mitataan rapid-filmin pituinen pätkä filmiä vaikkapa jostain valmisfilmistä. Tai niin kuin minä tein ja teen: Kelasin metrifilmin latauslaitteella filmiä kinokasettiin, ja siitä sitten ujutin pimiöpussissa rapid-kasettiin. Helppoa.

 

Mittailtuani vanhoja rapidilla 60-luvulla kuvattuja negatiiveja ja kinofilmin ruutuja, ja laskeskeltuani mittaa, kelasin kinokasettiin 14 ruutua. Se osoittautui sopivaksi mitaksi rapidille, jonka laskuri sallii 16 kuvan ottamisen. Hännät ja muu hukka huomioiden 14 ruutuinen kino vastaa hyvin 16 ruutuista rapidia.
 

 

Mittasin kamerassa olleen alkuperäisen rapid-filmin pituuden: 60,5 cm. Kuvattuani ja kehitettyäni  14 kinoruutumittaisen filmin, mittasin sen: 72 cm. 12 cm menee harakoille, latauksen ja kameraan laiton yhteydessä. Jatkoon cociksen kanssa, jonka filminsiirron ja sulkimen toiminnan testasin ennen kun etenen sillä kuvaamiseen.

 

Rapid c:n filmiltä jäi talteen 5 kuvaa, joista tämä referenssimaisema parvekkeeltamme. Aivan sellaista kuin odotinkin. Jotkut pistävät mielestään pieleeen menneet otoksensa taiteen kategoriaan. Minä lomografiaksi, koska pidän siitä taidesuuntauksesta. Tämä ei ole pieleen mennyt kuva. Mutta sopii "lomoksikin" Filmi on metrifomaa: 400 isoa. Onneksi laajalla valotusvaralla, kun rapidit ovat ajateltu 50 - 100 ISO:lle.
 

 

Vertailuna Minoltan järkkärillä ja niinsanotulla laadukkaalla primellä otettu kuva samasta joskus kesällä. Filmikin oli ilfordia, jota arvostetaan. En minä tuosta mitenkään innosta hyppinyt, mutta menee se.

Digillä tulee tällaista "nykykuvaa".  Ei puhelimella, mutta ei tavallisella digikamerallakaan. Sellaiset olisivat liian tavanomaisia.

 

 

Kohti uusia vastoinkäymisiä

Rapid c meni kaappiin. Seuraavaksi filmi tähän juuri tulleeseen IF:ään siis cocacolaan, jonka odotan toimivan ehkä useammankin rullan verran. Tässä on salama, tai sen heijastin esiin nostettuna. Salaman virkaa toimittaa kertakäyttöinen "polttimo". Niitä näkee silloin tällöin myytävän jossain netin palstoilla. Hintaa olen huomannut olevan jonkin verran. Lisäksi tarvitaan paristo. Muutoin kamera toimii täysin sähköttä. Lienee parempi etten ala salamahommiin tuolla.
 

 

 

rapid-IF:n jälkeen on kuvausvuorossa tuossa kotelossa oleva 6 x 9 sentin ruutua valottava folderi. Ennenkokematon ruutukoko minulle. 9x12 tuli koettua palkkikameralla, mutta se ei kuulu tähän.
Tältäkin kameralta odotan "paljon", kun on hyvin vaalittu ja siisti.

 

 

Tarkennuksen tarkastelua filmitasolla - kuva käännetty verti- ja hori.

Kuten erään tarkennuksensa äärettömään jumittaneen rullafilmikameran kanssa (josta juttua  aiemmin, tässä, kesäisessä julkaisussani)  , tein filmitasolle mattapintaisesta ohuesta teipistä "valefilmin", jonka pinnalle heijastuu se mikä kohdistuisi filmillekin. Kameran tarkennusrenkaan merkit ja muu täytyi varmistaa. Ja muutenkin perehtyä kameraan jonka valmistus alkoi 1919. Tämä yksilö on mallin viimeistä vuosikertaa, mikä sevisi sarjanumerosta, jonka Q-kirjain kertoi sen olevan vuosimallia 1943.

"Saippuaoopperakameraa" vähän isompi. . . .   saippuaoopperan kodak on negaltaan 6 x 4,5.
Siihen maailmanaikaan tehtiin paperikuvat enimmäkseen pinnakkaisina, suurentamatta. Saippuaoopperan merkiisin arvonimen perijä oli sarjassa äveriäänä teettänyt suurennokset. Kun ne näyttivät kooltaan . . .   6x9 senttisiltä. Mutta se on jo aivan toinen spekulaation paikka.

Nettiryhmässä on juttusarjaa euron kameroista. Nämän minunkaan eivät kalliita ole, joskaan eivät euronkaan. Vanhojen louskujen kanssa pelaaminen, usein vain yhden filmin verran kullakin on oma huvinsa. Niin kuin saippuaoopperabongaaminenkin.
Nyt töllön ääreen.

 

Porissa: 23.11.2023

 

________________